Tämä haastattelu esittelee yhden munkin, joka on myös homo. Haastattelin häntä tilaisuudessa, jossa hän näytti thaimaalaisen elokuvan The Love of Siam. Vuonna 2007 ilmestynyt elokuva on maan elokuvahistoriassa merkittävä virstanpylväs, koska kahden nuorukaisen välinen rakkaus on siinä merkittävässä asemassa, ja elokuvaa markkinoitiin suurelle yleisölle pikemmin kuin seksuaalivähemmistöille. Elokuvanäytännön ja ryhmäkeskustelun jälkeen pyysin munkilta lupaa haastatteluun. Hän suostui, mutta pyysi kutsumaan itseään nimellä Phichet.

Ennen varsinaisen haastattelumme alkua Phichet kertoi vierailustaan Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla, jossa hän oli käynyt katsomassa myynnissä olevia VCD-levyjä. Katsellessaan mitä homoaiheisia videoita liikkeessä oli, liikkeen myyjä tokaisi hänelle: ”munkeille en myy”. Phichet katseli tarjontaa vielä vähän, ja myyjä vielä toisti: ”katso kuinka paljon vain, mutta silti en myy!” Phichet sanoi yrittävänsä ymmärtää myyjän ajattelutapaa ja ehdotti, että minä voisin käydä ostamassa hänelle videot, joita hän tarvitsee.

Timo Ojanen: Sen perusteella mitä juttelimme ennen haastattelua, emme taida julkaista oikeaa nimeäsi emmekä kasvovalokuvaa. Mutta esittelisitkö itsesi siinä määrin kuin tahdot kertoa?

Phichet: Olen buddhalainen munkki, jolla on edistyksellinen ajattelutapa sosiaalista sukupuolta, genderiä, koskevissa kysymyksissä. Haluaisin yhteiskunnan kehittävän ajattelutapaansa näissä kysymyksissä. Monet mielipiteeni eroavat tyypillisten munkkien mielipiteistä. Munkkeja, jotka ajattelevat kuten minä, ei liiemmin näytä olevan. Olen kapinallinen. Järjestän mielelläni aktiviteetteja temppelin ulkopuolella. Aktiviteetteja, jotka haastavat ja jotka muuttavat yhteiskuntaa.

TO: Mistä muiden munkkien näkemyksistä esimerkiksi olet eri mieltä?

Phichet: Voi, niitä on paljon! Kuten esimerkiksi, että munkkien ei pitäisi järjestää muita aktiviteetteja kuin meditaatiota ja luentoja uskonnon kauneudesta! Minä pikemminkin ajattelen, että kun tiedämme, mikä aiheuttaa kärsimystä kenellekin, niin ratkaistaan ongelmat tähän ymmärrykseen perustuen. Mitä ihmiset tarvitsevat, miten nämä tarpeet voidaan tyydyttää? Ja miten he voivat kasvaa ihmisinä?

Olen myös sitä mieltä, että naisilla pitäisi olla oikeus munkkiuteen. On tosin nunnia, mutta he joutuvat temppeleissä yleensä keittiöihin, heillä ei ole pahemmin mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, he eivät saa lahjoituksia kuten munkit. Joskus he joutuvat keräämään ja myymään kierrätyskelpoista tavaraa elättääkseen itsensä. Buddhismi mahdollistaa naispuoliset munkit: heitä kutsutaan nimellä phiksuni. He pukeutuvat oranssinkeltaiseen kaapuun kuten munkit. Buddha itse salli naisille munkkiuden. Mutta Thaimaan munkki-instituutio ei anna naisille oikeutta. Mielestäni kaikilla sukupuolilla, ei pelkästään miehillä tai naisilla, pitäisi olla oikeus munkkiuteen vastaavalla tasolla kuin miehillä on nykyisin.

TO: Mikä on saanut sinut pysymään munkkina kohta kaksikymmentä vuotta?

Phichet: Ehkä siinä on kysymys terveydestä. Kehoni ei ole erityisen vahva, ja jos pitäisi mennä tekemään palkkatyötä niin en varmaan jaksaisi. Mutta jos pysyn munkkina, niin on aikaa myös levätä enemmän. Kyllä haluaisin palata maallikkoelämään, mutta raha on esteenä. Joudun siis pysymään munkkina. En ole saanut palattua maallikoksi. (Nauraa.)

TO: Entä homous ja munkkius, miten ne sopivat yhteen?

Phichet: Eivät sovi. Seuraa vieraantumisen tunteita, koska munkkiyhteiskunnassa tapaa vain miehiä – enimmäkseen heteroita – ja he eivät ymmärrä mitä tahdon, millaisen yhteiskunnan tahtoisin nähdä. Jo tämä aikaansaa tunteen, että on vaikea kommunikoida. Kaapista on vaikea tulla ulos. Tämä ei varmaan erityisemmin eroa monista muista ammateista Thaimaan yhteiskunnassa, joiden harjoittajat eivät myöskään voi tulla kaapista ulos, esimerkkeinä opettajat, lääkärit, poliisit ja muut tällaiset.

TO: Yhteiskunta odottaa heiltä paljon.

Phichet: Odotukset ovat korkealla.

TO: Mitä heteroseksuaaliset munkit yleensä ajattelevat homoista?

Phichet: Jos nyt puhutaan munkeista yleensä, he ajattelevat että tässä on nyt kysymys seksuaalisuudesta, jonka kanssa munkeilla ei pitäisi olla mitään tekemistä. Maailmallisesta asiasta. Temppelissä ei pitäisi puhua seksistä…

TO: Riippumatta siitä onko kysymys hetero- vai homojutuista…

Phichet: Aivan… Mutta oli yksi kerta, joka sai minut käsittämään. Käytin nettiä munkkitoverin huoneessa temppelillä. Sivusto, jota käytin oli homosivusto, mutta se oli tällainen webboard-tyyppinen saitti, jossa voi postittaa kysymyksiä ja vastauksia. Minäkin postitin sinne kysymyksiä, tällaista, ja sitten tämä toinen munkki, joka seisoi takanani, näki ja tuli kommentoimaan, että miksi sinä tällaiselle homosivustolle menit. Ei tämän enempää, kävin vain postittamassa kysymyksiä, en edes chattailemassa, ja reaktio oli tällainen.

TO: Mitä sinä sitten sanoit?

Phichet: En muista… taisin sanoa, että on homotkin ihmisiä.

TO: Seuraava kysymys on vähän henkilökohtainen, ja voit halutessasi olla vastaamatta. Munkkijärjestelmä on rakennettu heteroita varten, eli aikanaan ajateltiin, että miehillä, jotka ryhtyvät munkeiksi, ei pitäisi olla mitään seksijuttuja, joten näiden miesten pitää asua erillään naisista. Mutta jos onkin homo, niin onko se vaikeampaa kuin heteroilla, että pitää asua miesten kanssa yhdessä eikä saa ajatella seksijuttuja?

Phichet: Se on mukavan haasteellista. Se on minulle haaste. Mutta kyllä se käy päinsä. Koen, että pystyn pitämään itsestäni huolta, pitämään omista tunteistani huolta. Mutta jos on jotakin tällaisia tunteita, niin ollaan sitten vain ystäviä… Tuskin siitä kehittyy mitään poikaystäväjuttua. Ylipäätäänkin homot varmaan ajattelevat, että toi on munkki, en ryhdy tämmöiseen.

TO: Tarkoitat siis temppelin ulkopuolisia ihmisiä?

Phichet: Jaa, kysyt temppelin sisäpuolisista? Munkeilla ei pahemmin ole seksuaalista vetovoimaa. (Nauraa.) Ajeltu pääkään ei näytä erityisemmin komealta. Omasta mielestäni maallikot ovat selvästi komeampia kuin munkit! (Nauraa.) En ole koskaan nähnyt komeaa munkkia! Eli ei se tunnu missään.

TO: Äsken katsoimme elokuvan The Love of Siam, joka kertoo kahden nuorukaisen välisestä rakkaudesta Thaimaan yhteiskunnassa. Elokuvassa toisen pojan perheenjäsenet ovat kristittyjä. Mitä mieltä olet, eroaako kristittyjen ja buddhalaisten homojen tilanne toisistaan Thaimaan yhteiskunnassa? Kohtaavatko he erilaisia ongelmia?

Phichet: Luulisin, että kristityt thaimaalaiset homonuoret kohtaavat raskaampia ongelmia, koska heidän täytyy kohdata pappi mennessään kirkkoon, ja kristittyjen, siis tosikristittyjen elämäntapa, heidän täytyy vastaanottaa avioliiton sakramentti. Mutta buddhalaisille homoille… buddhalaisuus ei pahemmin sekaannu maallikoiden yksityiselämään. Ei pahemmin, lähinnä kehottaa toimimaan buddhalaisuuden viiden käskyn mukaan. Ja kolmas näistä kieltää avioliiton ulkopuolisen seksin. Buddhalaisuus ei odota, että hankimme aviopuolison.

TO: Ehkä se suorastaan katsoo, että parempi vain, jos ei mene naimisiin?

Phichet: Niin. Varmaan parempi, jos ei avioidu. Mutta jos buddhalaiset homot kohtaavat odotuksia, niin nämä tulevat pikemmin perheeltä.

TO: Nämä odotukset eivät ole uskonnosta käsin.

Phichet: Eivät. Olen itse asiassa aiemmin antanut neuvontaa katolilaiselle thaimaalaishomolle. Hän todella kärsi Jumalaa koskevasta ajattelutavastaan: Jumala sanoo että on syntiä olla homo. Hän kertoi käyneensä ostamassa seksipalveluita ja oli kovissa morkkiksissa sen jälkeen, soitti ja pyysi neuvoja. Minä sitten sanoin, että jos haluat, niin anna mennä vain, mitä siitä. Mutta hän ei pystynyt selvittämään suhdettaan tähän juttuun. Nähdään aika selkeästi, että katolilaisilla homoilla on paineita.

TO: Mitä ajattelet, mikä voisi olla hänelle avuksi?

Phichet: Hänen täytyy muuttaa ajattelutapaansa. Lähetin hänelle sitten myöhemmin sähköpostia, mutta en saanut vastausta, emme ole enää olleet yhteydessä kolmeen neljään vuoteen. Hänen kokemuksensa tosiaan olivat kauheita. Myöhemmin hän muutti pois pääkaupungista. Hän ajatteli, että siellä provinssissa ei ole homosaunoja, ei ole homopaikkoja, ja hänellä olisi mahdollisuus sitten olla olematta homo. Huhhuh, tosi karseeta. Tällaiset ajatukset. Ja hän tosiaan sitten pakeni, ei asu enää Bangkokissa. Hän lähti johonkin kristittyyn projektiin, josta hän sai kuukausittaisen elantonsa. Mitenköhän hän jakselee? Soitin hänelle vielä, mutta hän oli silloin jo muuttanut, enkä saanut häntä enää kiinni. Millainenkohan tulevaisuus hänellä on? Rankkaa.

TO: Jos palaamme katsomaamme elokuvaan… Tämähän on osa projektiasi. Päätit näyttää yhden homo-, lesbo- tai kathoei– eli transaiheisen elokuvan kuukaudessa. Miksi?

Phichet: Ajattelen, että se auttaa ihmisiä ajattelemaan näitä asioita enemmän, ja myös hyväksymään ne suuremmassa määrin. Vaikka meillä onkin katsojia vain kymmenkunta ihmistä, niin hyvä silti. Ja vaikka tunnemme kaikki toisemme, ei ollut yhtään uusia osanottajia, munkitkin kaikki tunsin ennalta. Ei ollut ketään, joka olisi tullut nettisivumme kautta, tai mainoksen kautta, jonka pistin Rainbow Skyn (thaimaalainen homo-, lesbo- ja transjärjestö) tiloihin.

TO: Entä nämä munkit, neljä viisi munkkia, jotka tulivat tänään, uskotko, että heidän näkemyksensä eroavat munkkien valtavirrasta?

Phichet: Uskoisin, että ne munkit, jotka istuivat tässä, ovat kaikki tienneet jo pitkään, että olen homo. Ja että he ovat siitä lähtien kehittyneet vielä paljon. Mutta ne kaksi muuta olen tuntenut vain noin vuoden, ja hekin ovat alkaneet kehittyä. Se isokehoinen munkki, joka istui tässä, kerran kysyi minulta millaisista elokuvista pidän. Vastasin että pidän homoelokuvista. (Nauraa.) Ja hän oli sitten aika hämillään. Mutta se taas, jolla oli silmälasit, vastasi että jaa homoelokuvia, oletko koskaan nähnyt Thelma & Louisea? Uskoisin, että hän oli nähnyt sen aiemmin. Ja sanoin sitten, että olen, olipa surullinen loppu. Munkit, jotka tulivat tänään, ovat tainneet oppia minusta paljon.

TO: Edellinen projektisi oli kaapista ulos -projekti. Mikä sen tarkoituksena oli?

Phichet: Haluan valtauttaa homoja. Sellaisia, jotka vasta ovat oppineet kaapista ulos tulosta. Auttaa heitä puhumaan itsestään muiden kanssa, ymmärtämään ja rakastamaan itseään enemmän.

TO: Mitä ryhmään osallistujien kertomat kokemukset kertovat sinulle Thaimaan yhteiskunnasta ja sen suhtautumisesta homouteen?

Phichet: Tuntuu siltä, että homoudesta voi edelleenkin puhua vain homojen kesken, ei ulkopuolisten. (Miettii.) Ne, jotka ovat homoja, tapaavat kuulla muiden homojen kokemuksista. Mutta niillä, jotka eivät ole homoja, ei juuri ole mahdollisuutta kuulla homojen kokemuksista. On eräs toinenkin, joka tekee tällaista työtä, mutta hän on sanomalehtitoimittaja. Näyttäisi, että kokemuksemme ovat varsin samanlaisia, vaikuttaisi siltä, että nykyisin tapaa enemmän miehekkäitä homoja. Siinä missä aiemmin näki vain kathoei:tä. Mutta syy siihen, että tapaamme muitakin, on, että vierailemme järjestöissä ja pääsemme siten näkemään homojen moninaisuutta. Kuten esimerkiksi ryhmämme oppilaat, jos heidät tapaisi ryhmän ulkopuolella niin ei tietäisi, että he ovat homoja.

TO: Haluaisin kysyä ryhmästä vielä vähäsen. Tuntuisi, että osa järjestämistäsi aktiviteeteista oli selkeästi buddhalaisia, kuten vaikkapa oman hengityksen tarkkailu. Miten uskot, että se auttaa kaapista ulostulon prosessia?

Phichet: Se auttaa heitä oppimaan, millaista on olla oman itsensä kanssa. Olla aivan hiljaa. Tehdä jotakin tiedostavasti. Olla todellakin oman itsensä kanssa. Ja lisäksi se saattaa avittaa henkistä kehitystä. Se tosin vaatii tietyntasoista keskittymiskykyä. Joten opetin sitä sitten.

TO: Järjestettyäsi tällaisen ryhmän, voinko kysyä kenelle itse olet kaapissa ja kenelle et?

Phichet: Minä itse? Olen kaapissa vanhemmilleni ja temppelin apotille. Olen ulkona lähinnä ystävilleni. Enimmäkseen ystäville, jotka ovat homoja tai tekevät työtä vapaaehtoisjärjestöissä, koska tällaiset henkilöt yleensä ymmärtävät yhteiskuntaa ja siksi ymmärtävät tämänkin.

TO: Päätimme, ettemme julkista virallista nimeäsi ja kasvovalokuvaa. Jos julkistaisimme nämä, mitä riskejä joutuisit ottamaan?

Phichet: Pakotetun maallikkoelämään palaamisen.

TO: Kuinka suuresta riskistä on kyse?

Phichet: Uskoisin, että aika suuresta. Suuresta, koska Thaimaassa ei koskaan vielä yksikään munkki ole tullut kaapista julkisesti.

TO: Ei koskaan?

Phichet: Ei koskaan. Siksi tämä olisi kaikkein suurin haaste, niin suuri, etten vielä ole siihen valmis. Rakastan vielä itseäni. Ja tahdon elää edelleen. Vaikka on tämäkin haasteellista. Tulla näyttämään tällaisia elokuvia. Tänään etenkin, koska elokuva pyörii vielä teatterissakin. Oikeastaan olisi pitänyt pyytää lupa elokuvan näyttämiseen. Tänään tuli tuplahaasteet.

TO: Näyttäisi siis siltä, että munkkina on aika vaikea järjestää tällaisia aktiviteetteja. Mutta järjestät kuitenkin.

Phichet: Että pystyn järjestämään… pystyn järjestämään täällä, koska kyse ei ole homopaikasta. Mutta jos menisin järjestämään sinne, niin olisi riskialttiimpaa.

TO: Sinne? Rainbow Skyhin?

Phichet: Rainbow Skyhin. Tämä on vielä yksi syy siihen, että tapahtuma piti järjestää täällä. Lisäksi halusin isomman huoneen. Ja hakea uutta kohderyhmää. Että uskaltavatko he tulla vaiko eivät. Tällä paikalla on mainetta sen järjestämistä koulutuksista ja sen uskonnollisista näkökulmista. Kyse on kansalaisjärjestöstä, jonka tarkoituksena on henkinen kehitys. Täällä on usein tiibetiläisiä ja muita ulkomaalaisia munkkeja.

TO: Ja sinusta sitten tuli vielä yksi opettaja tänne?

Phichet: Mmm. Mutta tämä nyt ei ole kovin virallista, katso nyt, pelkästään ystäviä, kaikki tunnemme toisemme ennestään. Tänään ei ollut yhtään uusia osanottajia.

TO: Viime kerralla oli?

Phichet: Neljä henkeä. Ja sitten yksi vanha amerikkalainen ystävä, joka oli Aasiassa käymässä.

TO: Mitä luulisit, miltä niistä tuntui, jotka tulivat ensimmäistä kertaa?

Phichet: Uskoisin, että hyvältä. Mutta ei ollut paljoa keskustelua, kun osanottajia oli vain neljä.

TO: Mitä muita seksuaalisuuteen liittyviä projekteja teet?

Phichet: En tällä hetkellä mieti muita projekteja, kokeilen ensiksi tätä ja katson, toimiiko. Mutta sikäli kun katsotaan näitä kahta kertaa, niin… Tälläkin kerralla oli vain ystäviä paikalla. Vaikka oikeasti toivoisin uusia osanottajia. Saisin avarrettua omaa maailmankuvaani, ja muutkin oppisivat tuntemaan minut. Saisin uusia ystäviä. Katsotaan nyt vähän aikaa.

TO: Tulee tässä mieleen ystäväni Suomessa, joka on kristitty pappi ja lisäksi homo. Mitä luulisit, miten kristittyjen pappien ja buddhalaisten munkkien tilanne eroaa toisistaan?

Phichet: Enpä tiedä… vaikka kristityt papit varmaan pystyvät tekemään enemmän. Koska heillä on tukkaa ja pukeutuvat housuihin, heidän ei tarvitse pukeutua tällä tavalla. Joten pystyvät varmaan tekemään enemmän.

TO: Haluaisitko sanoa mitään erityisesti heille?

Phichet: Tulkaa jo ihmeessä ulos.

TO: Ulos kaapista?

Phichet: Sisällä ei ole mitään, perin ahdasta vain. Sisällä ei ole yhtään kivaa. Tulkaa tekemään työtä, joka kertoisi yhteiskunnalle, että homotkin ovat ihmisiä, joilla on elämä ja mieli, homot eivät ole mitään kummajaisia. Ihmisiä, joilla on kaunis mieli. Jos tähän pystyy, niin yhteiskunta ymmärtää meitä yhä enemmän, ja voi levittää hyvää ymmärrystä laajemmallekin. Uskotko, että [tämän lehden lukijoiden] joukossa on pappeja?

TO: Kyllä varmaan.

Phichet: Ehkä tämä artikkeli auttaa heitä.

TO: Mitä luulisit, mikä voisi auttaa heitä uskaltamaan?

Phichet: (Miettii.) Pitäisi varmaan aloittaa etsimällä ystäviä netistä. Jos heillä ei vielä ole ystäviä, niin pitäisi aloittaa netistä. Mutta nettiinkin on vaikea luottaa, koska jos on pappi, niin silloinhan on yhteisön johtohahmo, jonka monet tuntevat. Ja jos sitten sopii tapaamisen, niin ehkä se toinen jo tietääkin, kuka pappi on. Mikä avuksi? Vaikeaahan se on, aivan kuin minullakin, munkkina. Vaikeaa yhtä lailla.

(Miettii.) Mutta pitää aloittaa ystävistä, läheisistä. Oppia ulostulosta heidän kanssaan. Papeilla varmaan on sentään kaikilla ystäviä. Ja toisaalta pitää myös olla itsevarmuutta tietyssä määrin, ennen kuin uskaltaa mennä kertomaan muille. Miksi sitä kutsutaankaan … self-esteem (itsetunto)? Sitä pitänee olla jossakin määrin. Ja kun tulemme ulos ihmisille, jotka hyväksyvät meidät, niin se parantaa myös itsetuntoamme. Mutta pitää olla ystävä, joka kykenee ymmärtämään, jotta itsetunto nousisi. Jos menee tulemaan ulos jollekin, joka ei hyväksy, niin sitten pitää myös pystyä pitämään itsestään huolta. Päästää irti kärsimyksestä ja yrittää ymmärtää, että tällä ihmisellä on ilmeisesti homofobia, eikä hän ymmärrä ihmisyyttä. Koska ihmisyys pitää sisällään kaiken: mieheyden, naiseuden, homouden. Joten pitäisi ymmärtää. Mutta jos joku ei voi hyväksyä, niin silti pitää voida pitää itsestään huolta. Tai sitten turvautua niihin ystäviin jotka ymmärtävät. Ymmärtävä ystävä on kaikkein tärkein tekijä itsemme kehittämisessä homona.

TO: Entä mitä haluaisit viestittää buddhalaisille?

Phichet: Suomessakin on buddhalaisia?

TO: On myöskin.

Phichet: Jos kyse on homoutta koskevista opetuksista, älä takerru karmaa koskeviin ajatusjärjestelmiin. Karma ja homot, esimerkiksi että homot ovat varmasti tehneet jotakin pahaa edellisessä elämässään ja syntyneet siksi homoiksi. Buddhalaisuushan opettaa olemaan takertumatta mihinkään. Karmaa koskevat ajatukset eivät auta meitä tukemaan omaa itseämme… Ne eivät ylipäätään auta meitä millään tavalla.

TO: Entä mitä haluaisit sanoa homoille ylipäätään?

Phichet: Opi tuntemaan ylpeyttä siitä, mitä olet. Opi pääsemään eroon alemmuudentunteesta. Ja yritä auttaa muita homoja, jotka vielä ovat kaapissa. Jos tulee ulos kaapista, niin se avittaa sisäistä kehitystämme ja lisäksi auttaa yhteiskuntaa ymmärtämään enemmän. Mutta ulostulossakin on omat tekniikkansa, pitää yrittää rakentaa ymmärrystä niissä, jotka eivät vielä hyväksy meitä. Mitä vain, joka saa heidät käsittämään, että ihmisten joukossa väistämättä on aina myös homoja.

TO: Tässä kaikki kysymykseni, haluaisitko vielä lisätä jotakin?

Phichet: Homouskin on asia, jossa voimme kasvaa. Ei siis mitään, joka ajaisi meidät helvettiin, niin kuin jotkin uskonnot opettavat. Se on mahdollisuus henkiselle kasvulle. Riippumatta siitä, minkä maalainen tai mitä uskontoa tunnustava homo on, pitää yrittää muuttaa niitä opetuksia, jotka sanovat, että homous on syntiä. Tuskinpa kukaan helvettiin putoaa vain siksi, että makaa samaa sukupuolta olevan kanssa.

Timo Ojanen opiskelee neuvontapsykologiaa Bangkokissa.