Jo huhtikuussa yhdysvaltalainen Washington Times -lehti kirjoitti kaupasta, jossa Iranin valtion puhelinyhtiö Irantelecom osti Nokia Siemens Networksilta (NSN) edistyneen televalvontajärjestelmän. Se kerää ja hallinnoi dataa muun muassa puhelin- ja internetviestinnästä.

Lehden haastattelemat asiantuntijat olivat syvästi huolissaan kaupasta, jonka epäiltiin jo kiristäneen Iranin hallituksen otetta toisinajattelijoista.

Nyt, kun mielenosoitukset yltyvät Teheranin kaduilla ja Iranin viranomaiset käyvät kuumeista kilpajuoksua internetissä toimivan opposition kanssa, huoli on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Nokia Siemens Networksin tiedustelutuoteperhe Intelligence Solutions on tehokas työväline kenelle tahansa, jolla on pääsy televerkkoihin tai muuten käytettävissään massiivinen määrä valvontadataa – esimerkiksi tietoja puhelimen, sähköpostin tai internetin käytöstä, rajanylityksistä tai pankkitapahtumista. Pakettiin kuuluu kaksi tuotetta, Monitoring Center ja Intelligence Platform. Ne auttavat sekä haalimaan kokoon heinäsuovan että löytämään sieltä neulan: ensin järjestelmä kerää dataa, sitten se analysoi saaliinsa tunnistaen epäilyttävät henkilöt tai tavallisesta poikkeavat tapahtumat ja murtaen esimerkiksi prepaid-puhelinliittymien ja vaihtuvien IP-osoitteiden luoman nimettömyyden.

Washington Timesin mukaan Iran on ostanut NSN:ltä ainakin Monitoring Centerin. Tuote-esittelyn mukaan se mahdollistaa ”kaikenlaisen ääni- ja dataviestinnän valvonnan ja sieppaamisen kaikissa verkoissa, ml. kiinteissä, mobiileissa ja seuraavan sukupolven verkoissa (NGN) sekä internetissä. Valvontakeskus […] helpottaa suuresti tutkimustyötä ja avaa täysin uusia ja tehokkaita keinoja johtolankojen seuraamiseen.”

Paketti on sittemmin myyty saksalaiselle holdingyhtiö Perusalle, eikä tuotteiden esittelyjä enää löydy NSN:n sivuilta. Intelligence Platform -diaesitys sekä Monitoring Center -esite kuitenkin löytyvät vielä PDF-muodossa verkosta.

Datalouhinnalla, jota tämäkin järjestelmä edustaa, on hyödyllisiä käyttötarkoituksia: koneellinen analyysi voi esimerkiksi tunnistaa miljoonien tilisiirtojen joukosta merkkejä rahanpesusta. Silti, kun välineet erikoistuvat nimenomaan viestinnän tarkkailuun ja analyysiin, uhka sananvapaudelle ja tarkkailtavan väestön demokraattisille oikeuksille on ilmeinen. Vielä vakavampi tilanne on, jos tarkkailijana on totalitaarinen hallitus.

Siitä huolimatta valvontajärjestelmien kauppaa ei säädellä. Kun Iranin hallitus pyytää Nokia Siemens Networksia etsimään neuloja heinäsuovasta, vain yrityksen oma vastuuntunto rajoittaa sen toimintaa.

Nokia Siemens Networksin viestintäpäällikkö Riitta Mård, miten tällainen kauppa pääsi tapahtumaan?

”Siemens-kaupan yhteydessä tuli mukana tällainen pieni liiketoiminta, lisäominaisuus jolla pikkuisen laajennetaan näitä olemassaolevia laillisen valvonnan mahdollisuuksia ihmisten turvallisuuden lisäämiseksi. Se oli pientä liiketoimintaa, joka ei oikein sopinut meidän portfolioon: asiakkaat eivät olleet meidän tyypillisiä asiakkaitamme. Keväällä se myytiin Perusalle.”

Mutta Nokia Siemens Networks kuitenkin myi viime vuonna valvontajärjestelmän Iranin hallitukselle, jota yleisesti pidetään totalitaarisena.

”Nämä järjestelmät ovat laillisia, ja niitä voidaan myydä lailliselle taholle.”

Kuka määrittelee laillisen tahon?

”Kansainväliset järjestöt määrittelevät sen. Eivät yritykset voi toimia maailmanpoliiseina.”

Washington Timesin haastattelema ihmisoikeusasianajaja Lily Mazaheri sanoo huomanneensa hallituksen tehostaneen hiljattain sähköistä valvontaansa. Kun eräs Mazaherin päämiehistä pidätettiin, kuulustelija näytti hänelle tulostamansa pikaviestikeskustelun, jonka pidätetty oli käynyt Mazaherin kanssa.

Myös kansainvälisen Iran-ihmisoikeuskampanjan tiedottaja Hadi Ghaemi arvelee nähneensä todisteita hallituksen entistä tehokkaammasta viestintävalvonnasta. Ghaemin mukaan 12 naisten oikeuksia ajavaa aktivistia pidätettiin maaliskuussa yksityisessä juhlatilaisuudessa tavalla, joka antoi syytä epäillä poliisin seuranneen pidätettyjen viestintää.

Iranin islamilaisen vallankumouskaartin perustajiin kuuluva, sittemmin demokratia-aktivistiksi ryhtynyt ja Yhdysvaltoihin muuttanut Mohsen Sazegara oli järkyttynyt NSN:n päätöksestä myydä valvontajärjestelmä Iraniin.

”He ovat antaneet hallinnolle korkeaa teknologiaa, joka mahdollistaa jokaisen opiskelija-aktivistin, jokaisen naisaktivistin, jokaisen ay-aktivistin ja jokaisen tavallisen kansalaisen seuraamisen.”

Valmistajan mukaan televalvonta ja datalouhinta soveltuvat rahanpesun, huumekaupan, terrorismin ja kidnappausten ehkäisemiseen. Iranilaisten aktivistien mielestä yhtä todennäköisiä käyttötapoja ovat toisinajattelijoiden seuranta ja vaino.

Riitta Mård, mihin näitä järjestelmiä käytetään?

”Ne on tarkoitettu rikollisen toiminnan ehkäisemiseen. Viranomaiset käyttävät niitä kaikkialla, ja käyttö on spesifioitu kaikkialla maailmassa.”

Mutta kysehän on vain kanavasta, jota voi käyttää yhtä hyvin rikollisuuden ehkäisemiseen kuin oppositioaktivistien metsästämiseen. Jos käy ilmi, että ostaja käyttääkin järjestelmää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon se on suunniteltu, voitteko katkaista palvelun?

”Emme me voi ryhtyä viranomaiseksi tai kansainvälisen yhteisön edustajaksi.”

Mutta juuri teillä on liikesalaisuuden alaista tietoa siitä, mitä Iranille on myyty ja mitä sillä tehdään. Kansainvälinen yhteisö ei sitä tiedä. Juuri te voisitte reagoida.

”Myyty järjestelmä on omistajan hallussa, ei meillä enää ole kontrollia siihen. Emmekä me voi ottaa kansainvälisen yhteisön valtuuksia.”

Mitä Iraniin täsmälleen myytiin ja missä vaiheessa viime vuotta?

”Emme kerro asiakkaistamme tällaisia asioita. Keväällä kauppa tuli julkisuuteen, emmekä ole sitä kiistäneet.”

Kun kaupasta neuvoteltiin, miten otitte huomioon Iranin poliittisen tilanteen?

”Tällaisia poikkeusoloja ei voi ennakoida, kun jotain myydään. Missä tahansa voi yhtäkkiä syntyä poikkeustilanne.”

Mutta kyllähän jo monen vuoden ajan on tiedetty, että Iranin hallitus tarkkailee ja vainoaa toisinajattelijoita. Ei se ole nyt tullut yllätyksenä.

”Me emme aseta meidän asiakkaillemme tällaisia ehtoja, eivät yritykset voi omin päin toimia. Kyse on kuitenkin ihmisten omaksi turvaksi kehitetyistä järjestelmistä.”

Iranin hallitukselle myyty valvontajärjestelmä on luonnollisesti entistä ajankohtaisempi nyt, kun maan vaalilevottomuudet ovat muuttumassa täysimittaiseksi kansannousuksi. Viranomaisten toimet ovat johtaneet kymmenien, jopa satojen mielenosoittajien kuolemiin.

Tieto tilanteesta Iranin sisällä leviää ennennäkemättömän tehokkaasti verkon sosiaalisessa mediassa. Samalla hallituksen motivaatio tarkkailla ja rajoittaa viestintää on entistä suurempi.

Ja kun välineitä valvontaan on, niitä epäilemättä käytetään. Sekä omalla nimellään kirjoittaneita toimittajia että nimimerkin suojassa toimineita kansalaisjournalisteja on pidätetty tusinoittain vaalien jälkeen. New York Timesin The Lede -blogin mukaan teheranilaisopiskelijat tyhjentävät nyt kiireellä sähköpostilaatikoitaan, koska pelkäävät verkkoa haravoivien viranomaisten pääsevän käsiksi niiden sisältöön.

Iranilaiset oppositioaktivistit ja heidän tukijansa ovat viime päivinä heränneet vaatimaan Nokiaa boikottiin. Tätä kirjoitettaessa boikotin Facebook-ryhmä on vielä lapsenkengissään: sillä on 30 jäsentä.

Yritysvastuuohjelmassaan Nokia Siemens Networks korostaa vaativansa yhteistyökumppaneiltaan kaikkien lakien ja säädösten noudattamista ja rohkaisevansa heitä muutenkin nostamaan rimaa eettisissä kysymyksissä.

Riitta Mård, miten yritysvastuuohjelman pykäliä sovellettiin tässä kaupassa?

”Meillä on tosiaan tarkka eettinen ohjeistus yrityskumppaneille, ja olemme hyvin aktiivisesti huolehtineet, että alihankkijat eivät käytä esimerkiksi lapsityövoimaa. Valitsemme näillä perusteilla, mitä ja keneltä ostetaan.”

Mutta se pätee vain yrityskumppaneihin, ei Iranin kaltaisiin asiakkaisiin?

”Iranin tapauksessa sellaista kaupan estettä ei ollut.”

Washington Timesin jutussa Siemensin edustaja Elizabeth Cho siirsi vastuuta kaupasta Nokian niskaan: Siemens on Chon mukaan viestintäasioissa käytännössä vain hiljainen yhtiökumppani. Samassa artikkelissa NSN:n tiedottaja Ben Roome puolestaan vakuuttaa, että YK:n ja EU:n vientisääntöjä kunnioitetaan.

”Me toimitamme näitä järjestelmiä, jotta niitä käytettäisiin kunkin maan omien lakien mukaisesti […] Se on Iranissa tallentamassa laillisesti siepattua dataa.”

Riitta Mård toistaa kollegansa Roomen vakuutukset.

”Kaikissa GSM-verkoissa on jo olemassa lain vaatima, viranomaisten valvontaan liittyvä ominaisuus: liikennettä pitää voida valvoa. Meidän myymämme järjestelmä vain pikkuisen laajentaa lisäominaisuuksilla tätä laillista valvontaa.”

Mårdin ja Roomen käyttämä ”laillisen sieppaamisen” – lawful interception – käsite on eufemismi, jolla viitataan langattoman viestinnän verkkoihin tarkoituksella viranomaisia varten jätettyihin porsaanreikiin. Valvontareittien olemassaoloa vaativat jo alan kansainväliset säännötkin. NSN:n tiedustelujärjestelmä kerää, yhdistää ja lajittelee dataa muun muassa tällaisista televerkkojen tahallisista turva-aukoista.

”Laillinen sieppaaminen” on harhaanjohtava termi, sillä järjestelmään rakennettujen porsaanreikien tekemä työ ei tietenkään sinällään ole sen enempää laillista kuin laitontakaan. Rikolliset toimijat voivat päästä niiden kautta käsiksi salaiseen tietoon – kuten kävi Ateenan olympialaisten yhteydessä – ja viranomaistahot voivat käyttää valvontavaltuuksiaan moraalittomiin tarkoituksiin. Esimerkiksi opposition vainoamiseen.

Ja silloin keskeiseksi kysymykseksi nousee valvojien käytettävissä oleva uusi teknologia, jotka voi mahdollistaa vaikkapa koko väestön yhtäaikaisen tarkkailun.

”Emme me voi ryhtyä viranomaiseksi”, Nokia Siemens Networksin viestintäpäällikkö Riitta Mård toistaa jälleen. ”Viestintäteknologia-alan kauppaa kuitenkin säädellään vahvasti. Kansainväliset järjestöt ovat tässä avainasemassa, ja me toimimme niiden asettamissa puitteissa.”

Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön Tom Malinowski on eri mieltä. Hänen mukaansa ongelma on juuri sääntelyn puutteessa. Valvontakeskus on ”kaksikäyttöinen”, Malinowski korostaa Washington Timesille: siviilikäytön lisäksi sitä voidaan käyttää myös sotilaallisiin tarkoituksiin.

”Länsimaissa on säädetty paljon vientirajoituksia sellaiselle teknologialle, jolla saattaa olla sotilaallisia käyttötarkoituksia”, Malinowski muistuttaa. ”Sananvapauden rajoittamiseen tai valvontaan käytettävän korkean teknologian vientiä ei kuitenkaan rajoiteta käytännössä lainkaan.”

Lue myös Susanna Kuparisen juttu Iranin kuolleet katoavat sekä blogipostaus Suomi-brändin jalokivi.

English translation of this article.