Teksti Olli Tammilehto
Radioaktiivisuutta tutkiva Chris Busby kävi vastikään Suomessa. Busbya kiinnostivat Itämeren säteilevät sedimentit ja Tshernobylin onnettomuuden jälkeiset rintasyöpätapaukset, ja tutkimuksen pitikin edetä mukavasti. Mutta mitä sitten tapahtui?
Eduskunta on juuri tekemässä kauaskantoisia päätöksiä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Siksi lienee olennaista, että kansanedustajat ja heidän taakseen ryhmittyneet kansalaiset saavat luotettavaa ja monipuolista tietoa energian tuotannon ja tuottamattomuuden riskeistä ja hyödyistä. Eilispäivän tieto on usein tämän päivän valhetta. Niinpä ainoa tapa pohjata päätöksenteko tietoon eikä uskomuksiin on antaa uuden tiedon vapaasti virrata julkisuuteen ja kansanedustajille. Tietoa on levitettävä ajattelematta, millaisia taloudellisia seuraumuksia siitä on tälle tai tuolle taholle.
Valitettavasti uuden energiapoliittisesti relevantin tiedon levittämiselle näyttää olevan Suomessa monia esteitä. Siihen viittaa seuraava ajankohtainen tapaus.
Radioaktiivisen säteilyn vaikutusten tutkimiseen erikoistunut professori Chris Busby vieraili Suomessa huhtikuun lopulla. Hän oli julkistamassa Euroopan säteilyriskikomitean uutta raporttia. Se pohjautui lukuisiin mm. Tshernobylin laskeuma-alueita koskeviin tieteellisiin tutkimuksiin. Raportin mukaan erityisesti pienet elimistöön joutuvat säteilevät hiukkaset ovat ihmisille paljon luultua vaarallisempia.
Raportin julkistamistilaisuus herätti etukäteen huomiota. Muun muassa STT tilasi etukäteen aineistoa asiasta. Tiedotustilaisuuteen ei kuitenkaan saapunut kuin muutama toimittaja ja STT:n tilaama kuvaaja. Joskus tällaiseen yleisökatoon on syynä se, että toimittajat päättävät tehdä juttunsa sähköpostitse saamansa aineiston perusteella. Tässä tapauksessa kuitenkin tiedotussato oli hämmästyttävä: yksikään Suomen tiedotusvälineistä ei julkaissut halaistua sanaa uudesta säteilyraportista.
Professori Busbyn vierailulle Suomessa oli toinenkin syy. Hän halusi solmia suhteita Suomen Syöpäyhdistyksen perustamaan Syöpärekisteriin, jolle valtion Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ulkoistanut lakisääteisen potilasrekisteröinnin ja jota rahoitetaan raha-automaattivaroin. Busby aikoo nimittäin tutkia Itämeren huomattavan radioaktiivisten sedimenttien terveysvaikutuksia. Alustavat tulokset Ruotsista viittaavat siihen, että rannikkoalueilla on Tshernobylin onnettomuuden jälkeen esiintynyt enemmän rintasyöpää kuin sisämaassa.
Syöpärekisterissä Busby otettiin vastaan ystävällisesti, ja henkilökunta suhtautui hänen aineistokyselyihinsä alussa myönteisesti. Hiljattain hän sai kuitenkin kirjeen, jossa rekisterin johto kielsi aineiston antamisen.
Syöpätapausten rekisteröinnin tarkoituksena on edistää tutkimusta, joilla kartoitetaan syövän syitä ja joiden perusteella siis voidaan ehkäistä syöpää. Onko Suomessa mahdollisesti tahoja, joiden mielestä syövänehkäisy on liian kallista, jos sen hintana on Suomen mahtavimpien teollisuuspiirien ydin-Suomi-suunnitelmien vaarantuminen?