Maailman terveysjärjestön WHOn syöväntutkimuslaitos, IARC, aikoo 24.–31.5. Lyonissa, Ranskassa pidettävässä kokouksessa ottaa kantaa mikroaaltoalueella toimivien laitejärjestelmien kuten kännykän mahdolliseen syöpäriskiin. IARC:n monografioita on pidetty arvovaltaisina erilaisten yhdisteiden syöpävaaraa arvioitaessa.

IARC-työryhmään on kutsuttu asiantuntijoita eri maista. Vuonna 1965 perustettu IARC on historiansa aikana korostanut, että asiantuntijajäsenillä ei saa olla intressiristiriitoja suhteessa alan teollisuuteen.

Ruotsalainen toimittaja Mona Nilsson paljasti lehdistötiedotteessaan 23.5., että IARC:n Epidemiologia-jaokseen puheejohtajaksi nimitetyllä Anders Ahlbomilla on veljensä Gunnarin kanssa Brysselissä lobbausfirma, jonka toimialana on mm. IT-teollisuuden tuotteiden markkinointi ja turvanormeihin ja lainsäädäntöön vaikuttaminen. Anders Ahlbom sai potkut IARC-paneelista.

Anders Ahlbom on ollut merkittävä riskinarvioija kansainvälisissä päättävissä elimissä. Hän on toiminut puheenjohtajana EU-komission asiantuntijatyöryhmässä (SCENIHR) sekä Ruotsin Karoliinisen Instituutin tieteellisessä neuvostossa. Myös WHO on konsultoinut Ahlbomia.

Anders Ahlbom on myös ICNIRP-komission pitkäaikainen jäsen. Nykyisin hän toimii ICNIRP:n konsultoivana asiantuntijana. ICNIRP:n jäsenet, jotka valitaan kutsuntamenettelyllä, kieltävät matkapuhelinsäteilyn biologiset vaikutukset. Vuodelta 1998 peräisin oleva komission standardi, jota Suomikin noudattaa, tunnustaa vain lämpösäteilyn absorboitumisen kehoon. Teollisuus hyötyy taloudellisesti tästä paradigmasta, joka tosiasiassa on nykytieteen valossa vanhenunut.

Tutkimusprofessori Kari Jokela Säteilyturvakeskuksesta – ICNIRP:n jäsen – ei tuomitse Ahlbomia. Jokela arvioi, että Ahlbomiin kohdistuvilla syytöksillä on tarkoitus heikentää ICNIRP-komission uskottavuutta. Ruotsin Säteilyturvakeskus sen sijaan suhtautuu sidonnaisuuksiin vakavasti:

”We take this information very seriously and are now investigating whether the data on conflict of interest also affect his duties as chairman of our scientific advice”, kommentoi pääjohtaja Helen Asp tiedotteessaan.

IARC-kokouksen aattona Ranskan TV esitetti dokumentin, joka käsitteli näitä intressiristiriitoja. Ohjelmassa tutkittiin mm. ranskalaisen kännykkätutkija Rene de Sezen sidonnaisuuksista.

De Seze koordinoi kännykkätutkimusta Ranskan pääoperaatori Bouygues Telecomin valtuuttamana. Kun ilmeni, että tulokset olivat teollisuudelle epämiellyttäviä, de Seze viivästytti ja vähätteli tutkimusta, jossa kännykkäsäteilylle altistetuista kananalkioista tilastollisesti merkitsevä osa kuoli. Tutkimus näytti kohtalokkaalta alan teollisuudelle, koska se toisti vuodelta 2001 peräisin olevat Madeleine Bastiden vastaavat havainnot. Rene de Seze vakuutti kuitenkin rauhoittavassa kannanotossaan, että havaitut vaikutukset johtuivat pelkästä lämpösäteilystä – eivätkä täten olleet merkityksellisiä.

De Seze on Ranskan edustaja IARC:n paneelissa.

Anders Ahlbomin ja Rene de Sezen sidonnaisuudet eivät ole poikkeuksia. Aiemmin Saksan Säteilyturvakeskuksen Dr Alexander Lerchl suljettiin ulos IARC-työryhmästä ilmeisten teollisuuskytkösten vuoksi.

Teollisuus saa joka tapauksessa olla läsnä IARC:n monografioita käsiteltäessä: Tarkkailijoiksi on hyväksytty matkapuhelinteollisuuden etujärjestöjen edustajat Joe Elder, (MMF), Jack Rowley, (GSM-Association) sekä Mays Swicord, (CTIA). Swicordin edellinen työnantaja on Motorola. Lehdistöä ei päästetty tarkkailemaan teollisuuden hyvin todennäköisiä lobbausyrityksiä.

Suomea edustavat Jukka Juutilainen (Itä-Suomen yliopisto) ja Dariusz Leszczynski (Säteilyturvakeskus). Kuten Anders Ahlbom, Professori Jukka Juutilainen on pitkäaikainen ICNIRP:n jäsen ja hänellä on tiivis yhteistyö Nokian kanssa. Nokian tutkimuksesta vastaava Sakari Lang on ollut jopa mukana Juutilaisen tutkimusryhmässä.

Sakari Langin ”kaksoisidentiteetti” on mielenkiintoinen. Lang ilmoittaa matkapuhelinteollisuuden etujärjestön (FGF), seminarissa julkaistussa raportissa (2004) työnantajakseen sekä Nokian että Kuopion yliopiston (nykyinen Itä-Suomen yliopisto).

Lang on lisäksi osallistunut Kuopion yliopistossa Päivi Heikkisen väitöstutkimuksen käytännön laboratoriotyön ohjaukseen vuonna 2007. Hiirillä, joita Heikkisen tutkimuksessa altistettiin matkapuhelinsäteilylle, ei ilmennyt syöpäriskiä. Teollisuus on TEKES:n kautta rahoittanut Juutilaisen tutkimusta vuosia.

IARC:n arvovalta on vaakalaudalla. Monet riippumattomasti rahoiteut tutkimukset osoittavat pitkäaikaiskäytön riskejä. IARC voisi 31.5. julkaistavassa monografiassaan varovaisin askelin lähestyä syöpäriskin mahdollisuutta, kuten IARC-paneelin jäsen, WHO-tutkija Elisabeth Cardis, OEM-tiedelehdessä: ”Vaikkakaan varmoja johtopäätöksiä ei tällä hetkellä voida vetää tutkimusten metodologisten heikkouksien vuoksi, useat niistä kuitenkin osoittavat riskejä kännykän pitkäaikaiskäytössä juuri suurkuluttajien kohdalla. Nyt kun lapset mukaan lukien yli 4 miljardia ihmistä maapallolla käyttää kännykkää, voivat seuraukset kansanterveydelle olla merkittäviä kasvainten lisääntymisen myötä, vaikkakin riski yksilötasolla olisi alhainen.”

Teollisuus vaikuttaa päätöksenteon ohella myös kanavoimalla tutkimusvaroja.

Matkapuhelinteollisuuden taloudellinen tuki esimerkiksi EUlle on jatkuvasti lisääntynyt. Kun se vuonna 2000 oli 218 miljardia euroa, se on kasvanut vuoteen 2007 mennessä 374 miljardiin euroon ja sen arvioidan olevan 512 miljardia euroa vuonna 2013. Teollisuuden tarkkailijoita IARC-kokouksessa voi rahoittajatahona rinnastaa joidenkin tiedemiesten työnantajiksi. Jo Hollywood-elokuvista tiedämme, kuinka tupakkateollisuus menetteli.

Toinen Suomen IARC-edustaja on biologisia vaikutuksia tutkinut Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski. Hän on pitkään tuonut esille tutkimuksensa rahoitusongelmia, esimerkiksi Tiede-lehdessä 4/2011:

”Kaikki tietävät, että jos joku tekee tutkimusta, joka osoittaa säteilyllä olevan vaikutusta, rahavirta kuivuu.”

Kirjoittaja on Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen.