Tänä vuonna Finnwatch osallistui yhtenä tuomareista suomalaisyritysten vastuullisuusraportointikilpailuun ja hämmensi valitsemalla parhaaksi Stora Enson. Se on yritys, jota monet kansalaisjärjestöt Suomessa ja ulkomailla ovat kritisoineet yritysvastuunpuutteesta ja viherpesusta. Finnwatch on ay- ja kansalaisjärjestöjen verkosto ja sen tehtäväksi on määritelty suomalaisten ja tänne vahvasti sidoksissa olevien yritysten toiminnan vaikutuksien tarkkailu kehitysmaissa.

Yritysvastuuraporttikisassa arvioidaan yritysten edellisen vuoden kokonaisraportointia, se tarkoittaa julkaistuja yritysvastuuraportteja ja siihen liittyviä verkkosivuja ja vuosikertomusta. Kilpailun on tarkoitus kannustaa yrityksiä kehittämään vastuullisuusraportointia. Finnwatchin kunniamaininta luovutettiin Stora Ensolle Sanomatalon Mediatorilla pidetyssä palkintojenjakotilaisuudessa 10. marraskuuta.

Yritysten vastuuraportointikisat järjestää Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Finnish Business & Society, KHT-Yhdistys, Aalto-yliopisto, SAK, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö sekä Ympäristöjohtamisen yhdistys YJY.

Olen tottunut seuraamaan Finnwatchia itsenäisenä ja tinkimättömänä tutkimusten ja tiedon tuottajana. Finnwatch seuraa suomalaisten tai vahvasti Suomeen kytkeytyneiden yritysten yhteiskuntavaikutusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Raporttikisan tuomarina Finnwatchin toiminta kuitenkin näyttäytyi oudon kritiikittömänä. Tämä johtunee osaltaan kilpailun selkään-taputtelu-luonteesta: nyt ollaan palkitsemassa ja kannustamassa. Finnwatch palkitsi ja kannusti Stora Ensoa erityisesti siksi, että yhtiö toi Finnwatchin mukaan hyvin esiin järjestöjen kritiikin sekä sidosryhmäyhteistyön ja ihmisoikeushaasteet. Sujuvasti raportoitujen asioiden todenmukaisuutta tai yhteiskunnallista painoarvoa Finnwatch ei arvioinut, koska kyseessä oli valitsijaryhmän mukaan raportointikisa, ei yritysvastuukisa.

Tämä muodostui uskottavuusongelmaksi Maan ystäville, mitä järkeä on pitää kisaa vastuullisuusteemalla, jos kisassa mitataankin tiedon designia?

Kaikki raporttikisan tuomareista eivät kuitenkaan valinneet kuten Finnwatch, kokonaiskisan voittajaksi nimettiin Kesko Oyj ja median suosikki oli Wärtsilä Oyj. Yhteiskuntavastuuraportoinnin voi nähdä monesta näkökulmasta, median edustaja valitsi Wärtsilän, koska sen raportti vastasi hyvin kysymyksiin siitä, mikä yritykselle on vastuullisuudessa tärkeintä ja miten helposti tämä tieto löytyy. Keskoa taas kiitettiin kattavasta ja lukijaystävällisestä raportista.

Finnwatchin varapuheenjohtaja Tytti Nahi kiittää vastuullisuuskisan lehdistötiedotteessa erityisesti Jouko Karvisen toiminnanjohtajan katsausta, koska Karvinen käsittelee katsauksessa kansalaisjärjestöjen esiin tuomia kehitystarpeita.

Minusta olisi tärkeämpää kiittää ratkaistuista ongelmista ja tehdyistä teoista.

Stora Enson viestintään olisi syytä suhtautua kriittisesti, sillä yhtiö ärsyttää monia kansalaisjärjestöjä massiivisilla mainoskampanjoilla. Ne ovat keskittyneet julistamaan yhtiön suuria ympäristötekoja ja sitä miten Stora Enson plantaasihankkeet tuovat etelässä maaseudulle vaurautta ja elinvoimaa.

Nämä mainosten lupaukset ovat katteettomia, ja viime vuonna kansalaisjärjestöt pitivät Stora Enson yhtiökokouspäivänä mielenosoituksen, jonka johtava teema oli vaatimus viherpesun lopettamisesta.

Lähellä plantaaseja toimivat kansalaisjärjestöt raportoivat tyhjenevästä maaseudusta, maakiistoista, ruokaturvan heikkenemisestä, työtaisteluista ja plantaasityöntekijöiden ahdingosta huonosti palkatussa pätkätyössä. Finnwatchin mainitsema avoimuus ahdistuu niihin ristiriitoihin, joita yhtiön viestintä ja kansalaisjärjestöjen raportointi aiheuttaa.

Stora Enson raportointi on sidoksissa yhtiön Rethink-kampanjaan. Komeaksikin kehuttu uudehko visuaalinen ilme kattaa yhtiön ulkoista viestintää yhteneväisesti vastuuraportista verkkosivujen animoituihin videoihin. Niiden kautta katsoja voi interaktiivisesti tutustua yhtiön vastuulliseen ja ympäristöystävälliseen toimintaan.

Stora Enso on jo muutaman vuoden nostanut kestävän kehityksen teeman viestinnässään korkealle ja kriittiset kansalaisjärjestöjä on nimetty vastuuraportissa jo vuonna 2008. Yhtiön esiintyminen globaalina ilmastomessiaana ei kuitenkaan riitä uskottavuuteen. Laaja kirjo järjestöjä ja ympäristötoimijoita ei edelleenkään löydä näyttöä sille, että etelän puuplantaasialueet toimisivat hiilinieluina, eikä pienviljelijät ole lakanneet kertomasta tuotanto-ongelmistaan puuviljelmien tultua naapuriin.

Ongelmista vaikeneminen ei varmasti auta niiden ratkaisussa, siinä mielessä Stora Enso on oikeilla jäljillä kertoessaan joistain kriittisistä kannoista yhtiön toimintaa vastaan. Stora Enson yhteiskuntavastuuraportoinnissa halutaan järjestöjen kritiikki tuoda esiin ensisijaisesti osakkeenomistajien takia. Yhtiölle syntyy tarve selittää toimiaan kun kriittisiä näkökantoja ja ongelmia esittävät kansalaiset tai paikalliset järjestöt ylittävät uutiskynnyksen tarpeeksi tiheään. Tarve selittämiselle tulee myös silloin kun yhtiöllä on keskeneräisiä oikeusjuttuja paikallisissa tuomioistuimissa.

Kansalaisjärjestöjen näkökulmasta yhteiskuntavastuuraportoinnin missikisaoja voi pitää ongelmallisina, sillä yhtiöiden kannustamisen pitäisi perustua tekoihin ja olla irrallaan mainonnasta. Suuryrityksillä ei kuitenkaan ole pulaa ymmärtäjäjärjestöistä.

Osa ympäristöjärjestöistä asettuu usein yritysten kumppaneiksi, tunnetuin näistä lienee Maailman luonnonsuojelujärjestö WWF, joka esiintyy säännöllisesti esimerkiksi Stora Enson viestinnässä ja jonka rahoitus on sidoksissa eri yritysten lahjoituksiin. Tällainen järjestö pystyy saamaan hyötyä itselleen esiintyessään yhteiskuntavastuuraportissa, joskin se hyöty voi juuri katkaista kritiikin ja estää ongelmien ratkeamisen.

Finnwach haluaa tukea ja voimistaa yhteiskunnallista keskustelua yritysten yhteiskuntavastuusta, eikä se hyödy rahallisesti yhtiöistä. Vastuuraportoinnin arvottaminen ei mielestäni toimi Finnwatchin osalta yhteiskuntavastuukeskustelun ja vaikuttamisen kanavana, koska raportoinnin arvioiminen ei mene pintaa syvemmälle, sen sijaan Finnwatchin tuottamat raportit yleensä ansiokkaasti menevät.

Kirjoittaja toimii Finnwatchissa hallituksen varajäsenenä edustaen Maan ystäviä, yhtä verkoston taustajärjestöistä.

Lue myös Hanna Nikkasen artikkeli Tyhjät lupaukset.