Osa artikkelista julkaistiin Voimassa 10/2011.

Vuonna 2006 Bolivia koki historiallisen muutoksen, kun presidentiksi valittiin ensimmäisen kerran maan alkuperäiskansojen jäsen Evo Morales ja uusliberalistisen kauden jälkeen valtaan nousi sosialistinen MAS-puolue.

Suomessa toukokuussa vieraillut Bolivian presidentti Evo Morales on tullut kansainvälisillä areenoilla tunnetuksi alkuperäiskansojen oikeuksien puolestapuhujana.

Kuluneiden viiden vuoden aikana useat uudistukset ovat tasa-arvoistaneet yhteiskuntaa. Lainsäädännöllisesti merkittävin askel on ollut perustuslain uudistanut kansankokous. Uudessa perustuslaissa otetaan huomioon alkuperäiskansojen näkemykset hyvästä elämästä ja Äiti Maan kunnioittamisesta.

Retoriikastaan huolimatta Evo Moralesin hallitus hyökkäsi elokuun 2011 alussa sekä Äiti Maata että alkuperäiskansoja vastaan, ja aloitti valtavan tiehankkeen, joka rikkoo alkuperäiskansojen oikeuksia.

Boliviassa tiestä hyötyisi valtiontalouden lisäksi öljy- ja metsäteollisuus, jotka hamuavat Amazonin öljyä ja sademetsiä. Bolivian kansantalouden kannalta luonnonvarojen hyödyntäminen on tärkeää – ympäristönäkökohdat huomioonottaen, maan hallinto vakuuttaa.

Valtatiehankkeen tarkoituksena on luoda suora yhteys Cochabamban ja Benin maakuntien välille. Tie on määrätty kulkemaan vuonna 1965 kansallispuistoksi kaavoitetun Isiboro Sécuren alueen halki, joka sijaitsee Cochabamban ja Benin maakuntien rajalla. Kyse on äärimmäisen monimuotoisesta ja alueen ekologiselle tasapainolle tärkeästä vyöhykkeestä.

Olennaisempaa on, että Isiboro Sécure on vuonna 1990 julistettu alkuperäiskansojen territorioksi. Alue sai erityisasemansa kuuluisan alkuperäiskansojen ensimmäisen marssin aiheuttaman poliittisen paineen ansiosta. Bolivian uusi perustuslaki ja YK:n kansainväliset sopimukset korostavat, että territorioiden hallinta kuuluu paikallisille alkuperäiskansoille.

Alkuperäiskansojen järjestöt laskevat, että pitkiä marsseja on ollut vuoden 1990 jälkeen yhteensä seitsemän. Elokuun 15. päivänä he aloittivat “kahdeksannen marssin” Benin maakunnan pääkaupungista Trinidadista ja vaativat Evo Moralesia suojelemaan Isiboro Sécuren.

Syyskuun alussa tiehallintoviranomaiset kaavailivat vaihtoehtoisia reittejä vaikka rakentaminen oli jo alkanut, ja tienpätkät lähestyivät kansallispuistoa molemmilta puolilta.

Julkisuudessa hallitus ja presidentti Morales henkilökohtaisesti levittivät väitteitä, että alkuperäiskansojen järjestöt ovat opposition harhaanjohtamia ja toteuttavat Yhdysvaltain intressejä.

Poliisin epäviisas hyökkäys marssijoita vastaan 25. syyskuuta Yucumossa ei auttanut hallituksen neuvotteluasemia. Kun marssi 19. lokakuuta yli 600 kilometrin ja kahden kuukauden kävelyn jälkeen viimein saapui pääkaupunki La Paziin yli 2000-henkiseksi paisuneena, kaupungin asukkaat ottivat marssijat kaduilla vastaan sankareina.

Marssijat päättivät marssinsa valtaamalla keskeisen hallinnollisen torin Plaza Murillon. Tavanomaisesti poliisi sulkee pääsyn Plaza Murillolle mielenosoitusten aikana, mutta kaupunginhallinto asettui tukemaan marssijoita. Presidentti Morales yritti aluksi houkutella marssijoita poistumaan torilta kutsumalla heidät neuvotteluihin varapresidentin toimistoon, aukiolla sijaitsevan presidentinlinnan sijaan. Marssijat vaativat presidenttiä tulemaan torille, ja parin päivän kädenväännön jälkeen näin kävikin.

Lopulta Morales julisti, että tie ei tule kulkemaan Isiboro Sécuren läpi. Laki aiheesta säädettiin heti seuraavalla viikolla ja marssijat palasivat koteihinsa.

Avoimeksi on jäänyt, miten lain säädökset alueen suojelusta tullaan käytännössä toteuttamaan. Alueella asuu 64 yuracaré-, mojeño-trinitario- ja tsimáni-kansojen yhteisöä.

Hallituksen edustajien mukaan alkuperäiskansojen edustajat ja yhteisöt ovat tehneet sopimuksia suurten puuteollisuuden yhtiöiden kanssa, harjoittavat ympäristönäkökulmasta kestämätöntä kalastustoimintaa alueella, sekä hyötyvät ekoturismista ja kallista nahkaa tuottavien trooppisten liskojen kasvatuksesta.

Alkuperäiskansoja puoltavat asiantuntijat väittävät, että alueen taloudenhoito on ympäristöystävällistä ja hallituksen kritisoimat taloudenhoitomuodot ovat hallituksen virallisesti hyväksymiä. Nyt mietitään, onko tämä hallinnon keino kostaa.

_______________

Tie vie Brasseihin – ja Kiinaan

Aiemmin Bolivia nojasi Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, nykyään valtiontalous on yhä tiiviimmin sidoksissa Etelä-Amerikan taloudelliseen yhdentymiseen. Alueen tärkein taloudellinen moottori on Brasilian voimakas teollinen kasvu.

Tie on osa eteläamerikkalaista valtamerten välisen liikenteen tehostamisprojektia, jonka päämääränä on lähentää erityisesti Brasilian ja Kiinan valtavia markkinoita ja teollisuutta toisiinsa ja vähentää maanosan riippuvuutta Yhdysvalloista ja Euroopasta.

Tiehanke on annettu brasilialaiselle rakennusfirmalle. Valtatien päärahoittaja on Brasilian Kehityspankki.

_______________