Minkä arvoista on raha?

Teksti Ville Toivanen

Sanonta kuuluu, että rakkaus rahaan on kaiken pahan alku ja juuri, mutta siinä parisuhteessa rakkaus on jo muuttunut epäterveeksi riippuvuudeksi. Sampsa Oinaalan radiodokumentti kertoo, mikä arvo rahalle annetaan.

”Evoluution dialektiikka”: Evoluution jokainen vaihe törmää ennemmin tai myöhemmin sisäisiin rajoitteisiinsa. Se saa aikaan sekaannuksen, jopa kaaoksen, ja järjestelmä joko hajoaa tahi pakenee kaaosta ylittämällä itsensä; kehittymällä korkeammalle järjestyksen asteelle.*

Käsikirjoittaja Sampsa Oinaala yrittää ymmärtää taloutta radiojutussaan, jossa hän on äänessä enemmän kyselijänä kuin kertojana. Nyt ollaan tutkimusretkellä maailmassa, joka on kiinnostanut minuakin, mutta josta en ole löytänyt liikkeellelähdön paikkaa. Oinaala piirtää karttaa apunaan ekonomisti, talouspoliittinen toisinajattelija sekä ympäristötutkija.

Oinaala esittää heille kysymyksiä talouden rakenteesta ja rooleista. Hän saa pysäyttävän suoria vastauksia, jotka lisäsivät minunkin osittaista ymmärrystäni aiheesta – osittaista, sillä 2000-luvun maailman taloutta on mahdotonta täysin ymmärtää. Asiasta, joka alkoi yksinkertaisena vaihtotaloutena, on kasvanut entiteetti nimeltä markkinatalous. Spekulaatiotalous. Finanssitalous. Se elää omaa elämäänsä toimintana, jota harjoitetaan sen itsensä vuoksi, ei siksi että tehtäisiin kauppaa elämiseen tarvittavilla hyödykkeillä tai edes turhakkeilla. Pörssissä ja pankeissa käydään kauppaa – myös rahalla – jotta pääoma liikkuisi, jolloin suunnattomista rahamassoista lohkeaa provisiomurikoita myyjille.

Kuulostaa ahneuden ajamalta toiminnalta, mutta itse en usko ahneuteen sinänsä. Uskon tiedostamattomaan kollektiiviseen pelkoon, joka asuu meissä ja jonka takia luulemme että maailman kaikesta vauraudesta ja hyvästä ei riitä minulle, ellen kilpaile siitä muiden kanssa kuolemaani saakka. Uskon myös, että nykyinen markkinatalousmalli on tuon puutteen pelkäämisen sivutuote, joka on muotoutunut ajan saatossa sitä mukaa kun finanssinerot ovat keksineet tuottavampia kilpailuvaltteja sekä uusia keinoja korjata järjestelmässä ilmenneitä vikoja edes tilapäisesti.

Kuulin taannoin ystävältäni hätkähdyttävän kärjistyksen. Hänen mukaansa sata vuotta sitten 90 prosenttia töistä ja ammateista oli tuotannollisia. Vain 10 prosenttia oli hallinnollisia, mukaan lukien vähittäis- ja kansainvälisen kaupan työt. Nykyään kaikki vain haluavat myydä: 90 prosenttia töistä on hallinnollisia ja 10 prosenttia on tuotannon töitä, siitäkin huolimatta että tuotamme valtavasti muovista ja ties mistä tehtyä kuraa. Sitä maaseudun mies Oinaala käy todistamassa Ideaparkissa, ja vilpittömästä havainnoinnista kuvastuu ostokulttuurin päällekäyvä älyttömyys.

Ohjelmassa kuultavan toisinajattelijan lauseista pääteltynä tuo kehitys voi olla tiensä päässä. Finanssikriisin aiheuttaja on liika raha, jonka rikkaat omistajat eivät enää löydä järkeviä sijoituskohteita. Aiemmin tehtaan voitoilla rakennettiin toinen tehdas, joka työllisti ja kehitti kehitystä, mutta nykyään tavaraa ja tehtaita on liikaa.

Toisinajattelija pitää nykyisen talousjärjestelmän romahtamista todennäköisenä, ja tuntuukin kuin hän toisi kuuluviin jotain mikä on tiedetty jo kauan, mutta joka on vain haluttu torjua ja kieltää. Tosin ympäristötutkija kertoo että periksi ei anneta ja yritystä riittää: päästökaupoista intoutuneet keinottelijat kyhäilevät keinottelutalouteensa ”tapoja tehdä voittoja, joita ei ole olemassa, ellei luoda tiettyjä näennäistosiasioita”.

Vanhoina – todella vanhoina – hyvinä aikoina raha oli pyhää. Ihminen eli osana luontoa jonka antimet olivat jumalallista alkuperää, ja viljaa korvaavaksi vaihtovälineeksi syntynyt raha oli hengen konkretisoituma. Abstraktin ajattelun kehittymisen myötä tuo yhteys alkoi heiketä, ja kuutisen tuhatta vuotta myöhemmin raha on muovia ja bittejä, jolla on vain se arvo joka sille pörsseissä annetaan.

Talousjärjestelmämme on voinut kasvaa savijalkaiseksi jättiläiseksi, jonka huojumista hillitsemään asetellut pönkät kaatuvat aina uudestaan. Sille on ollut kollektiivisessa tajunnassamme, ja siten yhteiskunnassamme, tila, jonka kollektiivinen pelko ja turvattomuuden tunne ovat raivanneet puskemalla syrjään keskinäisen luottamuksen ja jakamisen. Smart Money -lehden mukaan miljonääritkin ovat huolissaan terveydenhuollosta ja eläkkeestä, keräilevät alennuskuponkeja ja ostavat luksustavaraa alennusmyynneistä.

Oinaalan radiojuttu on äänimaailmaltaan eloisa ja maalaileva vastapainoksi painavalle polemiikille. Siinä ei puhuta hengestä tai pyhyyksistä, mutta käy selväksi että olemme kadottaneet yhteyden rahan todelliseen arvoon. Jäljellä on vain abstraktio.

Entä jos toisinajattelijan epäily toteutuu ja talousjärjestelmä romahtaa? Ehkä se on vain väistämätön evoluution askel, jonka jälkeen maailmanlaajuiseksi yhdistynyt ihmisyhteisömme voi järjestää materiaaliset ja sosiaaliset rakenteensa paremmin todellisuutta vastaaviksi.

Talous – ihmisen luoma luonnonlaki, Todellisia tarinoita -sarjassa, Yle Radio 1, 10.3. kello 13.05 ja 11.3. kello 22.15. Ohjelma on kuultavissa myös internetissä viikon ajan ensilähetyksestä.

*Epäsuora lainaus Ken Wilberin kirjasta Kaiken lyhyt historia, Basam Books 2006.

Kommentoi Facebookissa
Querelle 2019
Route Couture