Serkkuni Aamir on mennyt naimisiin vain muutama päivä sitten. Nyt hän ajaa kohti Islamabadin kansainvälistä lentokenttää. Kenttä on nimetty vuonna 2007 murhatun Pakistanin entisen pääministerin Benazir Bhutton mukaan. Olemme saattamassa äiti- ja sisarpuoltani kentälle. Tämän jälkeen Aamir on luvannut viedä minut terrorismiasiantuntijan puheille.

Matkan varrella on lukuisia tarkastuspisteitä. Ajamme niiden ohitse vain hiukan vauhtia hidastaen ja heilutamme kättä tervehdykseksi poliiseille.

Samaan aikaan Pakistanin nykyhallituksen ainoa kristitty ministeri Shahbaz Bhatti istuu toisaalla autoonsa. Hänkin on juuri tavannut äitinsä. On raikas keskiviikkoaamupäivä. Kun sade alkaa, salamurhaajat iskevät. Kuljettaja lamautuu eikä yritä paeta. Kaksi miestä repii ministeriä ulos autosta samalla, kun kolmas tulittaa rynnäkkökiväärillä. Murhan tekijäksi ilmoittautuu myöhemmin Pakistanin Taleban-liike.

Saavumme Aamirin kanssa terrorismiasiantuntija Shabana Fayyazin portille. Fayyaz on apulaisprofessori Quaid-i-Azam yliopistossa Islamabadissa sekä koordinaattori Pakistanin Naiset ilman rajoja -järjestössä.

Palvelija aukaisee pääoven. Hän ohjaa minut teehuoneeseen ja kysyy, mitä haluan. Päädyn kahviin ja porkkanamehuun.

Fayyaz saapuu huoneeseen ja pahoittelee myöhästymistään. Hän on yrittänyt saada tytärtään nousemaan sängystä. ”Teini-ikäisiä on niin hankala saada hereille”, Fayyaz huokaisee.

Emme vielä tiedä, mitä ministeri Bhattille on juuri tapahtunut. Haastattelu on kuitenkin sovittu juuri siksi, että terrorismin pitkä historia kiinnostaa minua. Keskustelumme koskettelee niitä syitä, joiden takia politiikan tekeminen voi Pakistanissa olla hengenvaarallista.

”Radikaaleja islamistiryhmiä, jotka ovat myös valmiita käyttämään väkivaltaa, on valjastettu eri aikoina erilaisten poliittisten, taloudellisten sekä ideologisten päämäärien palvelukseen”, selittää Fayyaz. Terroristiryhmät ovat vahvistuneet, koska vallanpitäjät ovat tarvinneet niitä. Eikä kyse ole vain Pakistanin johtajista.

1980-luvulla sotilasdiktaattori Muhammad Zia-ul-Haqan islamilaisti Pakistania päämäärätietoisesti. Samaan aikaan Pakistan aseisti ja koulutti Yhdysvaltojen kanssa Zia-ul-Haqanin johdolla Afganistanin kapinallisia, jotka taistelivat neuvostomiehitystä vastaan.

”Afganistanin kapinallisten kouluttajina oli huippuasiantuntijoita Yhdysvalloista. Sen jälkeen noita taktiikoita on harjoiteltu kolmenkymmenen vuoden ajan Neuvostoliittoa, Yhdysvaltoja, Pakistania ja toisia afganistanilaisia vastaan”, Fayyaz toteaa.

Haastattelun jälkeen menen kotiin. Istun olohuoneen pitkän pöydän päätyyn. Laitan läppärin päälle. Isäni tulee televisiohuoneesta. Hän sanoo, että ministeri Shahbaz Bhatti on ammuttu.

Seuraavana päivänä palaan takaisin Shabana Fayyazin luokse.

On outoa mennä takaisin. Eilen puhuimme terrorismista teoriassa. Kohtalon kepposena samaan aikaan lähistöllä kirjoitettiin yksi synkkä luku lisää maan historiaan. Nyt haluan tietää, miksi ministeri Shahbaz Bhattin murha tapahtui ja mitä siitä voi seurata.

Taksi pysähtyy tutun portin eteen. Astun sisään ja tuttuun teehuoneeseen. Kuten eilenkin, saan kahvia ja sitä hyvää porkkanamehua.

Etsimme kuvakulmaa ja oikeita sanoja. Emme kumpikaan ole hämmästyneitä. Bhatti vastusti Pakistanin nykyistä jumalanpilkkalakia ja sai siksi jatkuvasti tappouhkauksia. Laki tekee uskonnon kritisoimisesta potentiaalisesti rikoslailla rangaistavan teon. Islamin tai profeetta Muhammedin pilkkaamisesta voi saada jopa kuolemantuomion. Bhattin mielestä laki mahdollisti uskonnollisten vähemmistöjen syrjimisen.

En tiedä, mistä aloittaisin. Lopulta saan muotoiltua kysymyksen: kuinka vähemmistöministeri Shahbaz Bhattin murha vaikuttaa Pakistaniin?

”Ministerin murha on tragedia, varsinkin kun Shahbaz Bhatti puolusti uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia ja oli samalla henkeen ja vereen isänmaallinen pakistanilainen. Murha oli myös viesti, ettei kukaan ole turvassa. Sekä muslimien että kristittyjen yhteisöt ymmärtävät, kuinka syvällä vihan kulttuuri Pakistanissa on. Sitä vastaan täytyy taistella.”

Fayyaz puhuu rauhallisesti ja varmasti. Totta kai, hänhän on terrorismin asiantuntija. Yllättikö Bhattin murha häntä lainkaan?

”Tavalliselle kansalaisille murha oli varmaan yllätys. Toisaalta nyt mediassa on ollut juttuja, joiden mukaan Bhatti oli saanut tappouhkauksia. Hän oli kieltäytynyt suojatoimista, joita normaalisti hänen asemassan oleva henkilö saisi”, kertoo Fayyaz.

Bhatti ei kuitenkaan ollut ainoa poliitikko, joka tappouhkauksia Pakistanissa on saanut tai saa. Tässä maassa väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä. Ovatko kaikki pakistanilaiset poliitikot siis vaarassa? Onko odotettavissa lisää korkean tason poliittisia murhia?

”Kyllä. Tämä murha osoitti, että merkittävät poliitikot ovat enemmän vaarassa kuin ennen”, vastaa Fayyaz.

Haastattelun jälkee Fayyazin palvelija tilaa minulle jälleen taksin ja ajan tätini luo. Aamir-serkulla on häiden jälkeisiä kiireitä eikä hän ehdi hakemaan minua. Pakistanin keskiluokka elää elämänsä, niin kuin keskiluokka kaikkialla maailmassa, myös Suomessa, iloineen ja suruineen. Terrorismista huolimatta.

Ahti Tapiola on nimimerkki. Kirjoittaja ei Pakistanin kireän tilanteen takia halua esiintyä omalla nimellään.