Osa artikkelista on julkaistu Voimassa 7/2011.

”Kyllä nainenkin lyö”, huomauttaa moni. Suomessa parisuhdeväkivallasta pitäisi puhua sukupuolineutraalisti.

Kansallisen uhritutkimuksen mukaan kuitenkin 90 prosentin todennäköisyydellä parisuhdeväkivallan kohteena on nainen. Ja mies lyö lujempaa.

”Palautetta tulee aina, kun puhuu naisiin kohdistuvasta väkivallasta”, Naisten Linjan toiminnanjohtaja Tanja Noponen kertoo.

Nimensä mukaan järjestö tarjoaa puhelin- ja verkkopalvelun väkivaltaa kokeneille naisille, tytöille ja heidän läheisilleen.

”Kysytään, miksi palvelemme vain naisia. Keskitymme naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, koska siinä riittää sarkaa.”

Noposen mielestä sukupuolineutraali keskustelu peittää väkivallan rakenteelliset syyt. Eikä hyssyttely auta naisia tunnistamaan oikeuksiaan tai ehkäise väkivaltaa.

Eikö tasa-arvon mallimaana paistatteleva Suomi sitten panosta täysillä ilmiön kitkemiseen? Onhan ”naisiin kohdistuva lähisuhde- ja perheväkivalta Suomessa erityisen vakava kansanterveydellinen ongelma”, toteaa muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön selvitys vuodelta 2008.

Noposen mukaan naiserityisiä palveluita tarjoavan toimijan on joskus haasteellisempaa perustella toimintaansa myös rahoittajille kuin esimerkiksi perheelle apua tarjoavan tahon.

”Myös lapsettomat naiset kokevat väkivaltaa. Jokainen nainen ansaitsee apua, oli hän äiti tai ei.”

”Joskus mietin, että meille pitäisi sataa rahaa joka tuutista. Vapaaehtoisemme tekevät ilmaiseksi työtä, johon valtio on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa”, Noponen muistuttaa.

”Suositusten mukaan Suomessa pitäisi olla yli 20 raiskauskriisikeskusta – niitä on yksi. Naisten Linja tarjoaa palveluja vain arki-iltaisin, kun meillä pitäisi olla 24/7-puhelinpalvelu.”

Vaikeuksista huolimatta Naisten Linja on laajentanut toimintaansa, joka alkoi 10 vuotta sitten yhdestä puhelimesta ja parista naisesta. Nyt järjestöllä on yli 70 vapaaehtoista.

”Vertaistukea tarjoavat Päänavausryhmät ja suojattu kysymys-vastauspalsta Naisten Netti ovat toimineet loistavasti. Jo alas istuminen ja tarinan kirjoittaminen on monelle iso apu.”

”Onko väkivaltaa, jos poikaystävä kiskoo hiuksista lattialle?”

Ulkopuoliselle absurdi kysymys ei yllätä Naisten Linjalla. Jatkuessaan väkivalta sumentaa normaalin rajat ja elämästä tulee mössöä.

Naisten Linjalla kertomuksen saa aloittaa mistä kohtaa vaan, sillä vapaaehtoiset päivystäjät ovat käyneet 45 tunnin koulutuksen ja taitavat hienovaraisuuden. Kaikki tarinat ovat saman teeman variaatioita, jokainen nainen vain on eri kohdassa selviytymistä.

Linda Kaseva aloitti Naisten Linjan vapaaehtoisena viime keväänä.

”Eka kerta jännitti hirveästi. Mietin löydänkö oikeat sanat ja pystynkö auttamaan. Halusin nähdä miten pärjään, jäänkö miettimään asioita.”

”Nyt tunnen, että pystyn auttamaan. Tehtävämme ei ole ratkaista uhrin elämää, vaan kuunnella.”

Moni nainen on täysin yksin eikä itsekään tiedä, mitä apua tarvitsee. Silloin voi vain toistaa, kuinka jokaisella on oikeus väkivallattomaan elämään.

Läheiset saattavat kannustaa jättämään väkivaltaisen kumppanin.

”Kun ensimmäinen lyönti tulee, taustalla on yleensä niin pitkä historia henkistä väkivaltaa, että nainen saattaa kokea ansaitsevansa lyönnit. Selviytyminen vie aikaa”, Noponen muistuttaa.

Parisuhdeväkivalta voi olla myös seksuaalista, henkistä tai taloudellista. Yli puolet soittajista kertoo henkisestä ja noin neljännes seksuaalisesta väkivallasta.

Tyypillinen soittaja on 35–54-vuotias nainen, jolla on ollut väkivaltainen kumppani yli viiden vuoden ajan.

”Suuri osa naisista pohtii, miten katkaista väkivallan kierre. He haluavat jatkaa suhdetta ja syyllistävät usein itseään, että ’kyllähän mäkin nalkutan’. Ei – vastuu on aina lyöjällä. Mikään ei oikeuta väkivaltaan”, Noponen korostaa.

Suomessa ei ole tapana puuttua muiden asioihin, vaikka olisi syytäkin. Linda Kaseva kertoo koulutuksen myötä alkaneensa tunnistaa väkivallan merkkejä lähipiirinsä suhteessa.

”Puuttua voi vain kysymällä, onko kaikki hyvin.”

Uhrien palveluja pitäisi parantaa, mutta tärkeämpää on muuttaa asenteita ja yhteiskuntaa.

Miksi parisuhteemme ovat niin väkivaltaisia?

Syitä lienee lukuisia. Tanja Noposen ja Linda Kasevan mukaan kaikki lähtee sukupuolirooleista ja valtarakenteista. Siitä, millaiseen miehuuteen kasvatetaan ja miten nainen nähdään suhteessa mieheen.

”Australiassa ja Yhdysvalloissa on miehille ryhmiä, joissa pohditaan miesten roolia raiskausten vähentämiseksi. Toivoisin keskustelua myös Suomeen”, Noponen sanoo.

Ennaltaehkäisevä työ poikien kanssa on tärkeää.

”Lasten pitäisi kasvaa enemmän ihmisiksi kuin stereotyyppisiin sukupuolirooleihin. Esimerkiksi tytöiltä odotetaan rauhallisempaa elämäntyyliä. Miehille tulisi tarjota paremmat eväät tunteidensa avaamiseen”, Kaseva pohtii.

Noponen on silti toiveikas. Suomella on esimerkiksi Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen toimintaohjelma, jota nyt pannaan täytäntöön.

Myös poliisi ymmärtää yhä paremmin lähisuhdeväkivallan vakavuuden.

Silti epäkohtia riittää. Esimerkiksi meillä on tapana sovitella paljon lähisuhdeväkivaltarikoksia. Eri paikkakunnilla vapaaehtoiset tarjoavat rikoksen uhreille mahdollisuuden istua samaan huoneeseen tekijän kanssa ja jutella siitä, mitä tapahtui ja miten teon voi hyvittää.

Naisten Linjan mielestä lähisuhdeväkivaltaa ei saisi ikinä sovitella.

”Miten voidaan varmistaa naisen turvallisuus ja keskustelun tasa-arvoisuus, kun kyse on parisuhdeväkivallasta”, Noponen kysyy.

”Kerroin European Women’s Lobbyn väkivalta-asiantuntijoiden tapaamisessa, että Suomessa keskustellaan lähisuhdeväkivallan sovittelusta. Kuului syvä huokaus. Vain Viron ja Unkarin edustajat kertoivat samasta haasteesta, muissa maissa asia oli käsitelty jo vuosia sitten.”

Suomalais-ugrilaisilla riittää siis tekemistä.

Naisten Linja hakee uusia vapaaehtoisia Helsingissä. Hakeutua voi ottamalla yhteyttä koordinaattoriin heidi.rosback-mikkonen(a)naistenlinja.fi tai (09) 436 1008. Naisten Linja päivystää ma–pe klo 16–20 numerossa 0800 02400.