Teksti Elsi Hyttinen
Cyril Pedrosa piirtää sarjakuvaa ekologisesta elämäntavasta – ja lensi Ranskasta Suomeen kertomaan siitä.
”Sarjakuvan piirtäminen ei ole poliittista”, sanoo sarjakuvataiteilija Cyril Pedrosa hyväntuulisesti ja imee käsinkääritystä sätkätupakastaan vielä viimeiset savut.
Pedrosa on piirtänyt kaksi albumillista autobiografista sarjakuvaa ekologisesta elämäntavasta ja sen aiheuttamasta hankauksesta arjesta, ja nyt hän istuu tyynesti helsinkiläisellä terassilla ja väittää, ettei ole poliittinen taiteilija.
Hetkinen, tähän tarvittaisiin nyt vähän tarkennusta.
”Politiikassa päämääränä on aina yleisön vakuuttaminen jostain. Se on väistämättä dogmaattista, eikä siinä ole edes mitään pahaa. Politiikkaa tehdessä ei esitellä oman ajattelun ristiriitaisuutta ja keskeneräisyyttä.”
Pedrosa kertoo tehneensä joitakin kuvitustöitä Ranskan vihreiden tarpeisiin.
”Mutta ne työni eivät ole taidetta, ne ovat viestin välittämistä. Kun teen taidetta, en halua opettaa. Haluan kuvata itseni sellaisena kuin olen: olen epätäydellinen, teen virheitä, välillä ihan suoraan väärinkin.”
Idea oman ekoelämäntavan kuvaamisesta syntyi, kun eräs lehti pyysi Pedrosalta nykymaailmaan sijoittuvaa sarjakuvaa.
”Olin juuri saanut Kolme varjoa valmiiksi, ja halusin tehdä jotain ihan muuta. Niinpä tämä pyyntö paineli heti sielussani nappuloita.”
Pari viikkoa mietittyään Pedrosa löysi muistiinpanot, joita oli tehnyt parikymppisenä ollessaan aktiivisemmin mukana vihreässä politiikassa. Silloin vihreiden ongelmien kuvaaminen jäi, koska hän ei keksinyt sopivaa muotoa tarinoilleen.
”Nyt yhtäkkiä tajusin, että itselleni nauraminen olisi juuri oikea keino lähestyä näitä asioita.”
Pian syntyivät ensimmäiset stripit, joissa Pedrosa kuvaa omaa, vaimonsa ja lastensa elämää Ranskan maaseudulla, jonne ekoajattelu istuu yhtä hyvin kuin suomalaisellekin maaseudulle. Eli jatkuvasti hangaten ja sovittelemalla.
Mutta tässähän ei ole kyse ainoastaan siitä, että Pedrosa nauraisi itselleen. Tässähän altistetaan koko perhe julkisuudelle.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
”Vaimostani ajatus olikin aluksi hieman hankala, ja olen yrittänyt olla paljastamatta hänestä liikoja. En esimerkiksi kerro hänen nimeään – eikä hän ole sarjakuvassa yhtä kaunis kuin tosielämässä.”
Vaimo myös lukee kaikki Pedrosan käsikirjoitukset etukäteen. Nauraen.
”Toisaalta olen myös päättänyt, että en rupea muuttelemaan tarinoita hänen toiveittensa mukaisesti. Mieluummin riidellään sitten lopputuloksesta. Varominen johtaisi itseni sensuroimiseen, enkä taiteilijana voi alkaa sellaiseen.”
Lapsetkin ovat sujut sen kanssa, että pieniä vilauksia heidän elämästään taltioituu ruutuihin ikuisiksi ajoiksi.
”Ainoastaan kerran poikani huomautti, että nyt olet vaarallisilla vesillä. Stripissä kuvasin jotakin, mikä oli tapahtunut hänen koulussaan.”
Silloinkin sarjakuva lopulta jäi ennalleen, pojan suostumuksella.
”Mutta sen jälkeen olen ollut entistä varovaisempi sen suhteen, kuinka kuvaan perhettäni. Olen yrittänyt pitää päähuomion itsessäni.”
Haastattelu tehdään Helsingissä sarjakuvafestivaalien aikaan. Tätä ei-dogmaattista vihreää taiteilijaa naurattaa, kun tulee puheeksi se, kuinka hän pohjoiseen matkusti.
”Lensin. Ja ollakseni täysin rehellinen, se ei vaivaa minua ollenkaan. Olen todellinen paradoksi. Tiedän, kuinka haitallista lentäminen on, mutta tein sen silti. En pysty selittämään sitä… Tai itse asiassa pystyn: taidan olla toisinaan laiska sekä teoissa että älyllisesti.”
_______________
Sarjakuvapiirtäjän suosikit
Muste ja sivellin.
”Piirustusvälineistä suosikkini ovat muste ja sivellin, koska niistä on niin moneen. Jälki voi olla erittäin kovaa tai sitten hyvin pehmeää riippuen siitä, onko alusta kuiva vai kostea. Sivellintä voi käyttää kuin kynää, terävästi, tai väriä runsaasti kuin maalatessa, niin, että materiaalin tuntu on voimakas. Ja kuitenkin ne ovat hyvin yksinkertaiset välineet.”
Toimistoaika.
”Toimistoaika ei itse asiassa olisi työaikasuosikkini, jos voisin valita. Mieluimmin tekisin töitä silloin, kun se tuntuu hyvältä: toisinaan aikaisin aamulla, toisinaan öisin. Käytännössä työrytmini muotoutuu kuitenkin lasten kouluaikataulun mukaan, joten elän säntillistä elämää kuin työväenluokan sankari.”
Vaimo.
”Jos saisin kiittää vain yhtä ihmistä siitä, että minusta on tullut se, joka olen, kiittäisin vaimoani. Se, että tapasin hänet, muutti kaiken elämässäni. Tapasimme aika nuorina, melkein kaksikymmentä vuotta sitten. Hänen ansiostaan uskalsin jättää esimerkiksi yliopisto-opintoni ja ryhtyä piirtämään.”
_______________
Cyril Pedrosaa suomeksi: Ekoloogiset. WSOY 2011, 73 s. Suomennosvalikoima ranskankielisistä albumeista Autobio ja Autobio 2.
Kolme varjoa. WSOY 2010, 268 s.
