Teksti Anna-Sofia Joro
Hiljattain perustetulle Songs for the living -nettisivustolle kootaan hautausmailla kuvattuja musiikkivideoita. Kuka tahansa voi linkittää sinne Suomen ja maailman kalmistojen innoittamaa materiaalia.
Mistä moinen idea, sivuston perustanut taiteilija ja kuvataideopettaja Ville Viinikainen?
“Hautausmaa toimii elämän taustapeilinä ja sivusto muistuttaa, että hei me ollaan elossa.”
“Taustalla on hautausmaa, mutta laulut on tarkoitettu eläville. Ja kuolleillekin, sillä sivuston alkuperäinen nimi oli ’kalmistojen multakurkut’”, Viinikainen selvittää.
Projekti alkoi vuosi sitten Kouvolassa, kun poikkitieteellistä Jättömaa-festivaalia järjestänyt porukka halusi kokeilla jotakin uutta.
Alkuperäinen ajatus oli järjestää festivaali hautausmaalla, tai ainakin hommata tyylikäs orkesteri soittamaan kalmiston portille Pyhäinmiesten päiväksi.
Idea ei toteutunut, mutta sen sijaan perustettiin nettisivusto. Hautausmailla kuvattujen videoiden lisäksi sivustolle työstetään parhaillaan kuvagalleriaa. Ville ja hänen ystävänsä kuvataiteilija Markku Metso vastaavat suurimmasta osasta sivujen kuolema-aiheisia kuvituksia.
Hautausmaan määrittely osoittautui yllättävän vaikeaksi.
“Pieneläinhautausmaa, muinaiskalmisto, autonromuttamo, lihatiski, jätevedenpuhdistamo… Kaikkihan on lopulta yhtä suurta hautausmaata”, Viinikainen luettelee.
Ainakin aluksi tekijät päättivät pitäytyä perinteisissä kalmistoissa, vaikka niitäkin on moneen lähtöön. Sivustolle lisätään kartta kertomaan, mistä päin maailmaa videoita tulee.
“Olisi hienoa saada sivuille dokumenttikuvia hautajaisista eri puolilta maailmaa, vaikkapa Indonesiasta vuodelta 1983”, Viinikainen haaveilee.
Kulttuurit määräävät, mikä soveltuu hautausmaalle.
“Kulttuuriantropologisesti liikumme tabu-alueella, hautajaisissa voi esimerkiksi olla shokeeraavaan tyyliin arkku auki.”
Vastaan tuli myös kysymys siitä, mitkä instrumentit istuvat hautausmaalla musisointiin. Esimerkiksi täällä meillä trumpetti- tai haitarimusiikki saatetaan kokea sopimattomaksi.
Viinikaisen mukaan moni taiteilija on kiinnostunut projektista. Materiaalin laadulla ei kuitenkaan ole väliä, kuka tahansa voi lähettää sivustolle materiaalia.
“Videon voi ladata Youtubeen ja lähettää meille linkin. Esitys on tärkein”, Viinikainen ohjeistaa.
Sivuston suosiosta hän ei uskalla sanoa mitään.
“Meni miten meni, onpahan tehty.”
________________
Jaakko Laitinen nostaa Maljan elämälle
Ensimmäisiä Songs for the Living -sivustolla julkaistuja musiikkivideoita on Jaakko Laitisen ja Väärän rahan talvisella Kuusankosken hautausmaalla kuvattu Malja elämälle.
Hautausmaa ei ollut ihan helppo ympäristö Laitiselle, joka ei kuulu kirkkoon eikä usko Jumalaan tai kuolemanjälkeisiin meininkeihin. Hautausmaa tuntui toisten pyhältä paikalta.
“Mutta kuolenhan minäkin ja on minulla suhde kuolemaan. Kun itse tietää laulavansa elämää ja kuolemaa kunnioittaen, ei haittaa jos joku toinen paheksuisi.”
Ja niin paheksuikin, nimittäin Kuusankosken kirkkoherra.
“Kirkkoherra soitti Villelle ja sanoi, että juttu edustaa huonoa makua. Se on tietenkin harmi. Ei minun ollut tarkoitus ketään kiusata tai loukata, ja tein osani niin hyvin ja kunnioittaen kuin osasin. Mutta jos tekisi aina vaan semmoisia juttuja, jotka eivät varmasti ketään ärsytä, niin olisi sekin tylsää.”
Malja elämälle -kappaleen sävelsi Väärän rahan trumpetisti Jarkko Niemelä, joka oli pitkään uhannut tekevänsä biisin serbialaistyyppiseen 7/8-rytmiin. Sanoitus on Laitisen.
Malja elämälle on aika iloinen hautausmaa-biisiksi. Laitisen mukaan se onkin elämän ylistyslaulu, jossa ei kavahdeta vaan kiitetään iloisin ja helpottunein mielin kaiken päättymistä ja menetystä. Kuten pitäisikin tehdä.
“Aluksi meinasin tehdä surullisen laulun, jossa olisi pohdittu elämää ja kuolemaa ja kaiken päättymistä haikein sävelin. Sitten ajattelin, että jos makaisin hautausmaalla mullan povessa ja kuulisin maan läpi musiikkia, mieluummin kuuntelisin rempseää haitarimenoa, jossa muistellaan elämän ihanimpia iloja kuin iänikuista suomalaistyylistä narinaa ja vollotusta.”
“Sanoitusta tehdessäni olin vasta lukenut Thomas Mannin Buddenbrookit ja Joel Lehtosen Mataleenan sekä kuunnellut bulgarialaista Ako umra il zagina-laulua. Näistä oli jäänyt mieleen elämään ja kuolemaan liittyviä ajatuksia ja meininkejä, jotka purkautuivat lauluksi.”
Hautausmaa pistää Laitisen pohtimaan elämää.
“Ne ovat voimakkaita paikkoja, koska kuolema on niin hurja, lopullinen asia. Pelottava ja helpottava juttu, joka katkaisee tämän katkeranihanan vaelluksen.”
“Hautausmaalla varmistuu vakaumus, ettei ole väliä onko jumalaa tai kuolemanjälkeistä elämää. Tärkeää on elämä, auringonpaiste iholla ja tuulenvire hiuksissa ja rakastetun nauru. Pitää iloita ja arvostaa muttei pidä takertua, koska sitten mukaan astuu menetyksen pelko ja kauhu.”
Millaiseksi toivot Songs for the Living -sivuston kehittyvän?
“Kuolemaa olisi hyvä miettiä enemmän ja hyväksyä se alituisena seuralaisena. Kaikki maine ja roina, mitä täällä haalitaan, lopulta menetetään. Sitä saattaa elää 120-vuotiaaksi tai jäädä vartin päästä auton alle. Toivon, että ihmiset miettisivät enemmän suhdettaan elämään ja kuolemaan, luopumiseen ja kiinnittymiseen. Aikaa nimeltä ’sittenkun’ ei välttämättä koskaan tule.”
________________
