Tele-ja internetportaali Jippii nousi kohisten aikana, jolloin niin sanotulta uudelta taloudelta odotettiin lähes ihmeitä. Sen emoyhtiö Saunalahti listautui Helsingin pörssiin maaliskuussa 2000. Listautumisanti merkitsi firmalle 100 miljoonaa markkaa omaa pääomaa.

Saksa osoittautui hankalaksi alueeksi paitsi Soneralle ja Elisalle, myös kansainväliseen menestykseen tähdänneelle Jippiille. Jippii maksoi syksyllä 2000 selvitystilaisesta saksalaisoperaattori Gigabellistä 30 miljoonaa Suomen markkaa. Siinä vaiheessa kauppa näytti hyvältä, mutta Jippiin päätös tilata oma verkko kalliiden vuokrayhteyksien korvaamiseksi osoittautui tuhoisaksi. Verkko ei valmistunut ennakoidussa ajassa, entisetkin Gigabellin maksavat asiakkaat hävisivät, laskutus takkuili, yhtiön kirjanpito oli retuperällä eikä konsernin taloudellisesta tilanteesta ollut oikein kukaan selvillä. Keväällä yhtiö kuitenkin antoi kolme pörssitiedotetta, joissa bisneksen kerrottiin sujuvan.

Jippii ilmoitti lopettavansa Saksan toimintonsa elokuussa 2001 julkistettuaan osavuosikatsauksen, jossa Saksan katastrofi paljastui. Siitä seuranneessa oikeudenkäynnissä on puitu mahdollisia kirjanpitorikoksia, tiedottamista ja kurssin vääristämistä. Nyt soppaan on tullut lisämausteeksi poliisin ja syyttäjien kyseenalainen toiminta.

Vuonna 2007 Helsingin käräjäoikeus vapautti kaikki Jippii-syytetyt. Hovioikeus kuitenkin tuomitsi vastaajille keväällä 2009 tuomioita ehdottomasta vankeudesta sakkoihin.

Hovioikeuden tuomio perustui osin syyttäjän uuden todistajan, suullisesti kuullun Hannu Angervuon kertomukseen kesän 2001 telealan rahoitustilanteesta ja Jippiin tilasta. Tuolloin Jippiin pääomistajat sijoittivat yhtiöön kymmeniä miljoonia uutta rahaa. Jippiin mukaan koko telealan rahoitus oli vaikeuksissa Nokian tulosvaroituksen takia, joten pääomistajien rahoituksessa ei ollut mitään outoa; Angervuon mukaan kuralla oli nimenomaan Jippii, ja alalla meni muuten hyvin. Käräjäoikeuden kanta oli tukenut Jippiin kertomusta, hovioikeus uskoi Angervuohon.

Angervuon todistus sisälsi virheellisiä tietoja Nokian kurssikehityksestä kesällä ja syksyllä 2001. Kurssin lasku oli tulosvaroituksen jälkeen huomattavasti Angervuon kertomaa suurempi eikä se palautunut kesällä. Angervuon mukaan alan Nokian kurssi ja alan rahoitustilanne kurjistuivat vasta syyskuun yhdennentoista jälkeen, vaikka tosiasiassa käänne oli päinvastainen.

On toki arviointikysymys, mikä merkitys koko telealan hankaluuksilla oli Jippiin vaikeuksiin. Nokian 24 prosentin kurssipudotus joka tapauksessa tiesi sijoittajille kymmenien miljardien tappioita eikä ainakaan korjannut uskoa telemarkkinoihin tilanteessa, jossa loppuaan lähenevän IT-kuplan houkuttamat investoinnit olivat jo laskussa.

Angervuon virheellisestä todistuksesta tehtiin tutkintapyyntö huhtikuussa 2010 Helsingin poliisille, joka siirsi sen KRP:lle. Keskusrikospoliisissa asia päätyi Jippii-juttua tutkineelle komisariolle, joka päätti ettei esitutkintaan ole aihetta. Jippii-jutussa syytettyjen mielestä komisario oli jäävi, eikä asiaa ylipäätään olisi pitänyt siirtää KRP:lle.

Marraskuussa asia sai uuden käänteen. KKO palautti Jippii-jutun hovioikeuteen tuomarin esteellisyyden vuoksi. Kihlakunnansyyttäjä Antti Simola pyysi joulukuussa Keskusrikospoliisia selvittämään Angervuon todistajanlausunnon epäselvyyksiä. Simola toteaa puhelinkeskustelussa haasteen nostaneen Arto Karilan kanssa, että molempia osapuolia tullaan kuulemaan ja ”tästä aukeaa poliisitutkinta”, sillä rikosasiaa ei voi viedä oikeuteen ilman esitutkintaa.

Angervuo päätyi alunperin todistamaan syyttäjän pyynnöstä, ja syyttäjä oli myös läsnä koko kuulustelun ajan. Syyttäjän pitää toki vastata esitutkinnan oikeellisuudesta, mutta se ei tavallisesti tarkoittane istumista tuntikausia kestävissä kuulusteluissa. Kuulustelun toimitti sama komisario, joka myöhemmin teki päätöksen, ettei Angervuon todistus anna aihetta esitutkintaan.

Näyttää siltä, että Jippii-jutun lopullista päätöstä saadaan odottaa ehkä pitkäänkin. Ei ole vielä tiedossa, milloin hovioikeus käsittelee asiaa uudelleen.