Olkiluotoon rakenteilla oleva kolmannen ydinreaktorisukupolven EPR-reaktori olisi sen käynnistyttyä teholla mitattuna maailman suurin ydinvoimalaitos. Sen lämpöteho olisi 4 300 megawattia ja sähköteho 1 600 megawattia. EPR-reaktori pohjautuu ranskalaiseen, 1 450 megawatin sähkötehon N4-reaktoriin ja saksalaiseen vajaan 1 400 megawatin Konvoi-reaktoriin.

Tehonsa vuoksi EPR:n reaktorisydän sisältäisi 89 säätösauvaa ja 241 ydinpolttoainenippua. Polttoainesauvoja tulisi reaktorissa olemaan yhteismitaltaan 268 233 metriä  – reaktorisydän on siis valtava.

Vuosina 1959–2009 on tapahtunut 99 ydinvoimalaonnettomuutta, joissa on joko menetetty ihmishenkiä tai tuhojen taloudelliset kustannukset ovat olleet vähintään 50 000 Yhdysvaltain dollaria. International Atomic Energy Agency IAEA on listannut useita viimeaikaisia onnettomuuksia. 

Jos ei oteta huomioon säteilevän polttoaineen louhinnan aiheuttamia alueellisia ympäristötuhoja, eikä ydinpolttoaineen ja -jätteen kuljetusten riskejä, eikä ydinvoimaloihin kohdistuvia luonnon- ja muiden katastrofien mahdollisuutta, eikä ydinjätteen loppusijoituksen edelleen ratkaisemattomia ongelmia, eikä kymmeniätuhansia vuosia jatkuvaa säteilyä, eikä sitä, ettei tutkijoiden mukaan juuri mikään ihmisen rakentama kestä vaurioitumattomana 90 vuotta kauempaa, EPR-reaktori kuulostaa kerrassaan oivalliselta.

Tosiasiassa EPR-reaktori ei täytä turvastandardeja, kuten vuodetut dokumentit osoittavat. 

Suomessa tunnetaan jo valtavirran uutisoinnin perusteella, että Olkiluoto-3:n rakentamisessa on paitsi monenlaisia puutteita rakentajille annetuissa ohjeissa ja rakennustöissä, myös ratkaisemattomia teknisiä turvallisuusongelmia. The Guardian kertoi vajaa vuosi sitten, ettei EPR-reaktori kelpaa riskiensä vuoksi Britannian hallitukselle. STUK on myös myöntänyt ydinvoimakriittisten ympäristöjärjestöjen asiantuntemuksen asiassa. 

EPR-reaktori on rakenteilla Arevan ja Électricité de Francen toimesta myös Ranskan Normandiaan, Flamanvilleen. Myös siellä on suuria aikataulu-, kustannus- ja teknisiä ongelmia, kuten The New York Timesin dokumentteihin perustuva artikkeli kertoo. Ranskassakin on noussut kiivas kansalaiskeskustelu ongelmista. Esimerkiksi France24:n verkossakin kuunneltavissa oleva keskusteluohjelma Talking Points kertoi 16.8.2010 ongelmista.

Pahinta kuitenkin on, että reaktorissa on suunnitteluongelma: ydinreaktiota kontrolloivista säätösauvoista ei tulisi vakavassa onnettomuudessa joutua toimintakyvyttömäksi enempää kuin 10 prosenttia, mutta simulaatiot ovat osoittaneet ”merkittävästi korkeampaa” lukua, 20–30 prosenttia. Tällä voisi olla kohtalokkaat seuraukset, ja se voisi johtaa radioaktiivisiin päästöihin. Olkiluoto-3:n valmistuttua olemme siis keskellä ihmiskoetta.

Tässä on yksi syy, miksi eri maissa ihmiset vastustavat ydinvoimaa. Ydinvoiman vastaisissa mielenosoituksissa on ryhdytty käyttämään niin sanottua blokkausta, karnevalistista voimaloihin johtavien teiden sulkemista. Näin on tapahtunut muun muassa Brittein saarilla Sizewell A – ja B -reaktoreiden luona huhtikuussa tänä vuonna, Saksassa Krümmelin voimalan luona vuoden 2009 heinäkuussa ja Ranskan Flamanvillessa kesäkuussa 2008.

Greenwitchin yliopiston energiapolitiikan professori Stephen Thomas on todennut jo vuonna 2009, jolloin ”kiiltokuvapoika” Olkiluoto-3 piti ottaa käyttöön, että johtuen lukuisista taloudellisista ja muista ongelmista myytti maailmanlaajuisesta ydinvoiman renessanssista on pelkkää ”puhetta”. Ranskan innostus alaan on vain kyseenalaista politiikkaa, jolla Ranskan valtio antaa avokätistä tukea ja edullisia luottoja ydinvoimateollisuudelle. Ranskan valtio omistaa Areva NP:sta yli 90 prosenttia ja Électricité de France -yhtiöstä 85 prosenttia.

Olkiluoto Blockade -mielenilmaus 28. elokuuta Eurajoella.