Länsirannalla sijaitseva Hebronin kaupunki on surullinen ja lohduton paikka. Kaupungissa asuu noin 200 000 palestiinalaista ja noin 500 juutalaissiirtokuntalaista, joita turvaa 1500 Israelin armeijan sotilasta. Kaupunki on pyhä sekä juutalaisille, muslimeille että kristityille, koska sinne on haudattu Aabraham, Iisak ja Jaakob vaimoineen.

Palestiinalainen fysioterapeutti ja aktivisti Hashem Azzeh asuu Tel Rumeidan alueella, jossa sijaitsee kaksi juutalaista siirtokuntaa. Azzehin koti on aivan toisen siirtokunnan alapuolella. Se joka on aiheuttanut hänen perheelle paljon ongelmia.

Kierros perheen pihalla osoittaa, miten lohduton tilanne on. Azzeh ei ole voinut kasvattaa viiteen vuoteen oliivipuitaan, koska siirtokuntalaiset ovat katkoneet kaikki hänen puunsa. Koko puutarha on täynnä jätettä, wc-pönttöjä ja virtsapulloja, joita juutalaiset ovat heittäneet Azzehin pihalle. Perheen ovea koristaa Daavidin tähti: sen siirtokuntalaiset ovat piirtäneet hyökätessään taloon.

Hebron on jaettu vuonna 1997 Oslon sopimuksen mukaisesti H1 ja H2 -alueisiin. H1 on palestiinalaisten hallinnoima alue ja H2 Israelin armeijan valvonnassa.

Palestiinalaiset ja juutalaiset siirtokuntalaiset asuvat H2-alueella täysin toistensa vieressä. Se aiheuttaa jatkuvia yhteenottoja. Siirtokuntalaisten tavoitteena on ottaa haltuun koko H2-alue, ja siksi palestiinalaisperheiden kodit ovat joutuneet hyökkäyksien kohteeksi.

”Rakensin verkon puutarhani yläpuolelle suojatakseni pihaani edes hiukan”, Azzeh huokaa. ”Siirtokuntalaiset katkoivat myös vesiputkeni, sähkö- ja puhelinlinjat. Sain ne korjattua vasta muutama viikko sitten. Vuonna 2003 siirtokuntalaiset tulivat kotiini ja tuhosivat koko omaisuuteni. Samalla he työnsivät kiviä kahden lapseni suuhun ja murskasivat heidän hampaansa. Tällainen väkivalta on meille arkipäivää.”

Viime vuonna Azzehin isä kuoli. Hän joutui kantamaan isänsä ruumiin Israelin armeijan tarkastuspisteelle päästäkseen H1-alueella sijaitsevaan palestiinalaiseen sairaalaan. Sotilaat eivät halunneet päästää Azzehia tarkastuspisteen läpi ja käskivät häntä asettamaan ruumiin maahan.

”Kieltäydyin aluksi sotilaan käskystä, mutta hän uhkasi tappaa minut, jos en tottelisi ohjeita. He tarkastivat koko ruumiin ja varmistivat, että lakanan sisällä ei ollut veitsiä tai aseita.”

Erityisen huolissaan Azzeh on lapsistaan, jotka kärsivät tilanteesta myös henkisesti. Heille kansainvälisten vapaaehtoisten tuki on tärkeätä, koska he tuntevat olonsa silloin turvatuksi.

”Lapset eivät uskalla leikkiä ulkona, jos kansainväliset eivät ole paikalla. He pelkäävät, että siirtokuntalaiset heittävät heitä kivillä tai tulevat pihallemme. Vaimonikin sanoo, että vain ulkomaalaisten tuella jaksamme tätä taistelua. Järjestämme lapsille juhlia ja toivomme, että he unohtaisivat hetkeksi vaikean tilanteen.”

Azzeh toivoo rauhaa Israeliin ja Palestiinaan. Hän on perustanut poliittisen puolueen, jonka tarkoituksena on luoda Israeliin ja Palestiinaan yksi valtio, jossa kaikkien uskontokuntien edustajat voisivat elää sovussa.

”En halua luovuttaa tai jättää taloani, koska tämä paikka on minun kotini. Haluan näyttää lapsilleni, että uskon rauhaan ja parempaan tulevaisuuteen. Jos näyttäisin heille olevani peloissani tai vihainen, eivät hekään jaksaisi enää taistella.”