Viime kesänä Oliver Ivanovic tiesi olevansa häviöllä. Kosovon tulevaisuudesta käytävät neuvottelut olivat umpikujassa ja Ivanovic, kansanedustaja ja alueen serbivähemmistön näkyvin edustaja, ennusti kaiken päättyvän murhenäytelmään. Hän ei silti suostunut sanomaan pahaa sanaa pääneuvottelijasta.

“Martti Ahtisaari on yksi älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä”, Ivanovic kehui viime keväänä.

“Hän ymmärtää Kosovoa.” Samaan hengenvetoon Ivanovic kertoi suunnittelevansa muuttoa kauas Kosovosta, joka tulisi itsenäistymään ilman Serbian hyväksyntää.

Neuvottelukumppanit pitävät Ahtisaaresta. Heidän tarinansa kertovat tähtivälittäjästä, joka pyyhkäisee kriisialueille, hurmaa neuvotteluosapuolet ja rakentaa salamaratkaisun. Kukaan ei hauku Ahtisaarta – hekään, jotka Ivanovicin tapaan uskovat neuvottelutulosten johtavan katastrofiin.

Rauhantutkija Johan Galtungin mielestä Ahtisaari on hoitanut suuria välittäjäntehtäviään Namibiassa, Acehissa ja Kosovossa liikemiestyyliin.

“Ahtisaari on charmikas, tehokas ja taitava”, norjalainen Galtung kuvailee. “Valitettavasti hän ei ole todellinen välittäjä. Hän ei ratkaise konflikteja, vaan ajaa läpi länttä miellyttävän lyhytaikaisen ratkaisun. Hän antaa EU:n käyttää itseään hyväksi.”

Johan Galtungia suututtaa kaksi asiaa Ahtisaaren neuvottelutaktiikassa. Ensinnäkin se, että Ahtisaari näyttää aina saapuvan neuvottelupöytään hetkellä, jolla toinen konfliktin osapuolista on poliittisessa tai taloudellisessa puolinelsonissa ja valmis hyväksymään kehnonkin ratkaisun. Vielä vaarallisempaa, Galtung varoittaa, on se, ettei Ahtisaari epäröi ajaa salamaratkaisujaan läpi ohi YK:n hyväksynnän.

“Namibian itsenäistymisprosessissa valkoisille annettiin valtavia maatiloja, koska mustat olivat epätoivoisia ja huolivat sen, mitä tarjottiin. Acehissa neuvoteltiin vasta sitten, kun tsunami oli huuhtonut kapinallisten aseet mereen”, Galtung listaa.

Helsingissä käytyjä Acehin rauhanneuvotteluja juhlittiin Ahtisaaren jättimenestyksenä.

Galtung uskoo, että välittäjän salaisuus oli ajoitus: tsunami oli juuri surmannut yli 200 000 acehilaista ja ajanut itsenäisyysliikkeen nurkkaan.

Lähes kolme vuosikymmentä kestäneen konfliktin päättänyt sopimus allekirjoitettiin vain kahdeksan kuukautta katastrofin jälkeen.

Entä Kosovo? Serbialaiset tuntevat joutuneensa Balkanin murhenäytelmien syntipukeiksi. Nyt Serbia on menettänyt Kosovon prosessissa, joka ei huomioi kansainvälistä lakia.

“Kansainvälinen laki perustuu siihen, että YK:n turvallisuusneuvoston on tunnustettava uusi valtio. Se ei ole täydellinen käytäntö, mutta paras mitä tällä hetkellä on. Ahtisaari ohitti sen.”

Mutta eikö rauha, epätäydellinenkin, ole sotaa parempi? ”Ehkä väliaikaisesti”, Galtung myöntää. Rauhantutkija ei kuitenkaan usko, että neuvottelupöydässä koettu nöyryytys unohtuu. Katkeruus jää kytemään.

“Namibian mustat, Acehin muslimit ja Kosovon serbit tulevat vielä kapinoimaan. Mitään ei ole ratkaistu.” Myös Vetevendosje-itsenäisyysliikkeen tiedottaja Glauk Konjufca on tyytymätön välittäjän työhön.

“Se tulee lamauttamaan koko järjestelmän ja sytyttämään konfliktin uudestaan”, Konjufca ennustaa.

Tilanne Kosovossa, jota serbit pitävät sivistyksensä kehtona, muistuttaa Johan Galtungia Israelin perustamisesta. Molemmissa tilanteissa uusi valtio perustettiin toisen ryhmän pyhälle maalle ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ja odotettin, että tilanne vakiintuisi ajan myötä.

“Valtaa itsellesi maata, ja saatat onnistua. Valtaa pyhää maata, ja kylvät riidan joka voi hukuttaa sinut.”

Oliver Ivanovic uskoo, että Ahtisaaren charmi ja nopeus olivat Kosovossa väärä tapa etsiä pysyvää ratkaisua. Serbia ei voinut hyväksyä pikaratkaisua, joka olisi omien äänestäjien silmissä näyttänyt periksiantamiselta.

“Balkanin ihmiset eivät pidä vallasta, mutta me kunnioitamme sitä. Ahtisaaren tehtävä ei ollut olla pidetty, vaan kunnioitettu. Kunnioituksen voittaminen vaatisi useiden vuosien työtä”, Ivanovic arvioi.

Johan Galtung haaveilee siitä, että Kosovossa voitaisiin vielä palata Kosovon edesmenneen presidentin Ibrahim Rugovan kärsivällisen ja väkivallattoman neuvottelun linjalle. Liittovaltiomallinen Kosovo, jossa tavarat ja ihmiset kulkisivat vapaasti autonomisten serbi- ja albaanialueiden sekä naapurimaiden välillä, olisi Galtungia miellyttävä ratkaisu. Sen myötä kukaan ei joutuisi nielemään tappiota tai menettäisi kasvojaan.

_______________

Sadankomiteaa Acehin rauhanprosessissa edustanut Kalle Sysikaski puolustaa Ahtisaaren neuvottelutyötä: ”Kävin viime viikolla Acehissa. Ero sotatilan ja nykyisen tilan välillä on kuin yöllä ja päivällä. Ihmiset ovat tyytyväisiä saavutettuun rauhaan.”

Johan Galtung syyttää Ahtisaarta lännen etujen ajamisesta Acehissa. Öljyrikkaan ja muslimienemmistöisen maakunnan itsenäisyyshaaveet tuntuivat Euroopasta uhkaavilta, joten Ahtisaari käytti tsunamia hyväkseen riisuakseen sissit aseista. Acehilaisten katkeruutta sorrosta ei sammutettu, Galtung varoittaa.

Sysikaski pitää Galtungin kritiikkiä yksioikoisena: ”Lännen intresseissä on Indonesian vakaus. Öljyn tuotanto jatkuu. Mutta vakaus on myös acehilaisten intresseissä. Ilman demokraattista kehitystä luonnonvaroja olisi helpompi riistää.”

Ahtisaareen suhtauduttiin neuvotteluiden aikana ristiriitaisesti, Sysikaski myöntää, mutta lopputulos oli aito menestys. ”Kyllä hän tästä prosessista kiitoksen ansaitsee.”

Oliver Ivanovicia ja Glauk Konjufcaa haastateltiin ennen Kosovon julistautumista itsenäiseksi.