Teksti Bruno Jäntti
Suomi käy kannattavaa aseteknologiakauppaa Israelin kanssa ja väheksyy avoimesti Euroopan unionin asevientisäädöksiä. Eikö hallitus usko Israelin Gazan-hyökkäyksen rikkoneen lakia, vai eikö se välitä? Bruno Jäntti pyytää vastauksia Anni Sinnemäeltä, joka käväisi viime kuussa Israelin puolustusministeriön vieraana.
Hyvä Anni Sinnemäki,
Olen ollut Israel/Palestiina -konfliktin rauhantyössä mukana 15-vuotiaasta asti, ja olen toiminut useissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten Amnesty Internationalissa Israel/Miehitetyt alueet -maakoordinaattorina.
Helsingin Sanomien artikkeli 24.3. paljasti Suomen syvästi huolestuttavan suhtautumisen Israelin toimiin. Artikkelista kävi ilmi Suomen aseteknologinen yhteistyö Israelin kanssa sekä kovin eriskummallinen lähestymistapa Israel/Palestiinan tapahtumiin.
Pyrin tässä kirjeessäni tekemään selväksi, miksi pidän Suomen aseteknologista yhteistyötä Israelin kanssa sekä HS:n artikkelista ilmenevää poliittista suhtautumista kyseisen valtioin politiikkaan laillisesti ja moraalisesti kestämättömänä. Siksi suosittelen vahvasti yhteistyön katkaisemista.
Israelin puolustusvoimain viimeisin hyökkäys Gazaan, jonka Israelin laittomaksi määritelty saarto oli jo syössyt humanitaariseen katastrofiin, tuhosi koko kaistan lähes kokonaan. YK:n mukaan Israel tuhosi 160 koulua, 1500 tehdasta ja työpajaa ja 80 % maatalouden tuotosta. (1)
BBC raportoi, että 4000 rakennusta tuhottiin maan tasalle ja 20 000 vaurioitui vakavasti. Ainakin 50 000 gazalaista jäi kodittomiksi ja 400 000 ilman juoksevaa vettä. (2)
Itsenäinen ja arvostettu Palestinian Centre for Human Rights -järjestö raportoi, että Israelin hyökkäyksessä kuoli 926 siviiliä ja 5 303 gazalaista haavoittui. (3)
437 alle 16-vuotiasta lasta tapettiin ja 1 890 lasta haavoittui. 926:sta tapetusta siviilistä 110 oli naisia, 123 vanhuksia, 14 lääkäriä ja neljä journalisteja. (4)
Israelin puolustusvoimien, etenkin ilmavoimien, käyttämä aseteknologia on tunnetusti maailman huippua. Tämän tietäen ei ole epäilystäkään, etteikö Israelin ilma-, maa- ja merivoimien suorittama Gazan siviiliyhteiskunnan kokonaisvaltainen tuhoaminen olisi ollut yksityiskohtaisesti suunniteltu hanke.
Israelin virallisen uutisoinnin ja hasbaran (hepreankielinen sana, joka tarkoittaa ”selittämistä”, ja jota käytetään Israelissa propagandan synonyyminä) takana israelilaispoliitikot ja -intellektuellit sekä Israelin sotilasasiaintuntijat puhuvat huomattavan avoimesti asevoimiensa toimista ja tavoitteista.
Israelin reservin eversti Gabriel Siboni selventää, että tavanomaisen sodankäynnin sijaan Israelin tulee nimenomaan käyttää ”suhteetonta voimaa”, jolla aikaansaadaan pitkää ja kallista jälleenrakentamista edellyttävää ”tuhoa”. Sibonin mukaan Israelin tulee kohdentaa hyökkäyksensä ensisijaisesti ”poliittisiin päättäjiin ja valtaeliittiin”, mukaan lukien ”talouden kannalta keskeiset kohteet ja siviilivallan keskukset”. (5)
Etelä-Israelin komentava upseeri Yoav Galant vuorostaan kertoi Gazaan tehdyn hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä, että tavoitteena on ”lähettää Gaza vuosikymmien päähän ajassa taaksepäin.” (6)
Israelissa on myös vakiinnutettu termi Dahiya-strategia, jolla viitataan kokonaisten kaupunginosien pommittamiseen kuumaisemaksi. Dan Halutz, Israelin armeijan ylikomentaja, käytti tätä käsitettä vuoden 2006 Libanonin sodan yhteydessä. Termi sai nimensä Beirutin esikaupunkialueen Dahiyan mukaan. Israel sovelsi tätä doktriiniaan Dahiyaan, ja Israelissa käytävä julkinen keskustelu vaatii usein strategian soveltamista kautta linjain, etenkin Gazaan. (7)
Gazan tuhoaminen nauttii valitettavasti myös huomattavaa julkista kannatusta Israelissa. New York Times raportoi, että kyselyjen mukaan 90 prosenttia israelilaisista tukee hallituksensa ja asevoimiensa politiikkaa. (8)
Sodan jälkeen tämä julkinen mielipide oli nähtävissä israelilaisissa tiedotusvälineissä, joissa puhuttiin esimerkiksi siitä, kuinka Gazan massamurha ”toi takaisin Israelin ylpeyden” (9) ja siitä, etteivät israelilaiset ”tunne syyllisyyttä” siviilien tappamisesta, sillä Hamas kantaa vastuun näistä kuolonuhreista. (10)
Yllä olevien, mm. Israelin sotilasapparaatin johtoportaan esittämien näkökulmien valossa Israelin toimien arvosteleminen liialliseen voimankäyttöön tai ajoittaisiin ylilyönteihin vedoten on epäjohdonmukaista. Silmittömän tuhovoiman käyttäminen ja Gazan siviiliyhteiskunnan tuhoaminen oli Israelin julkilausuttu tavoite, vaikkeivät Israelin hallitus tai asevoimat kansainvälisessä tiedotustoiminnassaan tätä ymmärrettävistä syistä korostaneetkaan.
Hamasin ampumista raketeista on tehty lukuisia tutkimuksia. Yksi tunnetuimpia on Human Rights Watchin (HRW) teettämä tutkimus, joka tutki vuoden 2005 Gazasta ”vetäytymisen” ja vuoden 2007 toukokuun välistä aikaa. (Tosiasiassahan Israel kontrolloi edelleen Gazan rajoja niin maalla kuin merelläkin, mukaan lukien ilmatilaa; tämän lisäksi Israel on tiukentanut Gazan siviiliyhteiskunnan saartoa, vaikka sitoutui aikaisemmin nimenomaan hellittämään sitä.) Tämän ajanjakson tapahtumien olisi tarkoitus havainnollistaa Israeliin kohdistettujen rakettien tuhovoimaa aikana, jolloin Israelin politiikkaa määritti sen itsensä mukaan pelkkä Gazasta ”vetäytymisen” rauhantahtoisuus.
HRW toteaa, että Gazasta ammuttiin Israeliin tänä aikana kaiken kaikkiaan 2700 rakettia, jotka tappoivat neljä israelilaissiviiliä. Hamasin ampumat raketit aiheuttavatkin pahimmillaan kuolintapauksia ja haavoittumisia, vaikka niiden räjähdysvoima onkin suhteellisen vähäinen, ja niistä sinkoutuu melko vähän sirpaleita. Tästä huolimatta raketit rikkovat kansainvälistä lakia, eivätkä ne ole edistäneet palestiinalaisten legitiimien tavoitteiden edistämistä, päinvastoin.
Tiedotusvälineet eivät kuitenkaan ole tuoneet esille sitä, että Israel ampui samana ajanjaksona Gazaan yli 14 600 kranaattia, jotka tappoivat 59 ja haavoittivat 270:a palestiinalaista. Toisin kuin Hamasin ampumat raketit, Israelin tykistön ampumat kranaatit aiheuttavat huomattavan voimakkaan räjähdyksen, josta sinkoaa 2000 kranaatinsirpaletta kaikkiin suuntiin. Nämä sirpaleet tappavat 150 metrin säteellä ja haavoittavat tai tappavat 100 – 300 metrin säteellä. (11)
Hamasin kanta Israelia ja konfliktin ratkaisua kohtaan on muuttunut parempaan suuntaan sen voitettua vaalit. Hamasin johto on puhunut useaan otteeseen kahden valtion ratkaisun hyväksymisestä kansainvälisesti tunnustetuilla rajoilla. Khaled Meshaal sanoi Al-Jazeeran haastattelussa yli vuosi sitten, että ”me hyväksymme valtion vuoden 1967 rajoilla.” Kysymys kuuluu: Mikä on Israelin kanta tähän?” (12)
Vastaus Meshaalin retoriseen kysymykseen on, että yksikään Israelin hallitus tai puolue ei ole tunnustanut näitä rajoja.
Monet kommentaattorit ovat pitäneet Hamasin kantojen lieventymistä osasyynä sille, että Israel, jonka hallitukset ovat halunneet pitää kiinni laittomasti Israeliin integroiduista Länsirannan siirtokunnista, päätti hyökätä Gazaan. Näin Israel voi otaksua Hamasin ottavan jälleen etäisyyttä kansainvälisestä konsensuksesta, joka vaatii molempia osapuolia tunnustamaan vuoden 1967 rajat.
EU:n kahdeksan asevientiä käsittelevää sitovaa säädöstä, joihin Suomikin on sitoutunut, selventävät kysymystä Israelin kanssa tehtävän aseteknologisen yhteistyön laillisuudesta.
Toisen kriteerin ehdot kuuluvat seuraavasti:
Member States will:
a) not issue an export licence if there is a clear risk that the proposed export might be used for internal repression.
b) exercise special caution and vigilance in issuing licences, on a case-by-case basis and taking account of the nature of the equipment, to countries where serious violations of human rights have been established by the competent bodies of the UN, the Council of Europe or by the EU
Kuudennessa kriteerissä todetaan:
Member States will take into account inter alia the record of the buyer country with regard to its compliance with its international commitments, in particular on the non-use of force, including under international humanitarian law applicable to international and non-international conflicts” (13)
Israelin tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista on saatavilla lukuisia korkeatasoisia tutkimuksia, joita sekä kansainväliset (kuten Amnesty International ja HRW) että paikalliset (kuten israelilainen B’Tselem ja palestiinalainen Al Haq) ihmisoikeusjärjestöt tuottavat säännöllisesti. Silmiinpistävintä näissä lukuisissa erimaalaisten ja erikielisten järjestöjen laatimissa selonteoissa on niiden tutkimustulosten keskinäinen vastaavuus. Nämä järjestöt, joiden juristit pitävät huolta järjestöjen hallussa olevan todistusaineiston ja siitä vedettyjen johtopäätösten luotettavuudesta, ovat mykistävän yksimielisiä pienimmistäkin yksityiskohdista. (14) (15) (16) (17)
Puolustusministeri Häkämies kertoo, että Israel ja Suomi tulevat jatkossakin tekemään aseteknologista yhteistyötä. HS uutisoi, ettei Israelin poliittinen tilanne vaikuta tähän. Samainen artikkeli tuo esille myös sen, että Häkämies kehottaa Israelia selvittämään mahdolliset Gazan hyökkäyksen aikana tehdyt laittomuudet.
Tämä kaikki on erittäin hälyttävää. Onko realistista olettaa, että mikään valtio, jonka valtarakenteissa ei epäiltyjen rikosten jälkeen ole tapahtunut perustavanlaatuisia muutoksia, tekee tiliä omista sotarikoksistaan? En ole tietoinen yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Kansainvälinen oikeusprosessi, jossa esitetyt syytökset tutkitaan perinpohjaisesti, ja jolla on toimivaltaa tuomita mahdollisesti syyllisiksi todetut, on ainoa keino uskottavan käsittelyn takaamiseksi. Häkämies, tai kukaan muukaan Israelissa vierailleeseen seurueeseen kuuluva, ei HS:n artikkelin perusteella maininnut tästä mitään.
Pyydän sinua, antamieni taustatietojen perusteella, työskentelemään Suomen ja Israelin välisen huipputeknologisen yhteistyön katkaisemiseksi. Suomen tulisi näin toimiessaan vedota kansainvälisten asekauppasopimusten säädöksiin, joiden kriteerejä hyväksyttävästä kauppakumppanista Israel ei tällä hetkellä täytä. Jos Israel muuttaa politiikkaansa ja lähentyy kansainvälistä yhteisöä sekä politiikassaan että sodankäynnissään, voidaan Suomen ja Israelin välisen yhteistyön jatkamista harkita uudelleen.
Israelin kanssa tehtävän aseteknologisen yhteistyön laillisuus on EU:n säädösten valossa vähintäänkin kyseenalaistettavissa. Mutta millaiset näkymät ovat maailmanpolitiikan kehittymisellä kansainvälistä lakia vahvistavaan suuntaan, kun Suomen kaltaiset valtiot käyvät Israelin kanssa kauppaa aseteollisuuden huipputeknologialla, ja kun Anni Sinnemäen kaltaiset yleensä vastuulliset poliitikot antavat hiljaisen suostumuksensa tälle linjaukselle?
Lue myös Jarmo Pykälän artikkeli Suomi vie ohjusteknologiaa Israeliin.