Esko Seppäsen Emumunaus etsii eurokriisin ydintä.
Millainen tulevaisuus on Euroopan liittovaltiolla, jonka raha euro rakentuu demokratiavajeeseen, väärennöksiin ja EU:n omien lakien rikkomiseen?
Taloustoimittaja ja entinen europarlamentaarikko Esko Seppänen korostaa kirjassaan Emumunaus euron poliittisuutta. Euro ei syntynyt talouden tarpeista, vaan se luotiin Euroopan liittovaltiokehityksen kiihdyttämiseksi.
Liittovaltiosta ja eurosta haluttiin ”peruuttamaton ja lopullinen”, mutta talous ei toiminutkaan toivotusti. Kansalliset erot ovat liian suuria, eivätkä eteläisen Euroopan maat pysty saksalaiseen taloudenpitoon.
Eurovaluutta toi näihin maihin alhaisen korkotason ja inflaation ja loi vaikutelman, että Saksan vahva talous ikään kuin takaa niille myönnetyt lainat.
Näin syntyi velkakriisi, jonka ratkaisua on toistaiseksi lykätty lainaamalla lisää rahaa.
Euron perustaan tuli valuvika, kun poliittisista syistä mukaan otettiin Maastrichtin lähentymiskriteereitä täyttämättömiä maita. Kreikan taloustilastojen peukalointi on yleisessä tiedossa.
Seppänen muistuttaa, ettei Kreikka ollut ainoa tilastohuijari. Myös Italian ja Belgian valtionvelat ylittivät reilusti 60 prosentin Emu-rajan.
Italialla se oli peräti 120 prosenttia. Tilastoviranomainen Eurostat katsoi maan silti täyttävän Emu-kriteerit.
Tilastoväärennökset ovat vain osa euron laillisuusperustan rikkomista.
EU:n perustuslakina toimivan Lissabonin sopimuksen artikla 125 kieltää yksiselitteisesti velkojen yhteisvastuullisuuden. Tosiasiassa vauraat Emu-maat auttavat yhteisvastuullisesti Kreikkaa, Espanjaa, Portugalia ja Irlantia.
Lakia kierretään tekemällä vakausmekanismi EVM:sta osakeyhtiö, jonka päätöksenteko on salaista, työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus eikä sitä saada vastuuseen tekemisistään.
Yhteisvastuullista tukea kriisimaille on annettu myös kierrättämällä rahaa bulvaanina toimivan valuuttarahasto IMF:n kautta.
Perustuslain 123 artikla puolestaan kieltää EKP:tä ja keskuspankkeja ottamasta vastatakseen toisten velkasitoumuksia.
Kaksi päivää Seppäsen kirjan ilmestymisen jälkeen 6. syyskuuta EKP aloitti kriisimaiden velkakirjojen ostamisen. Espanjalle puuhataan 300 miljardin euron pakettia, joka avaisi tietä EKP:n velkakirjaosto-operaatiolle (Reuters 14.9.2012).
Mistä löytyisi maa, joka veisi EU:n sen omaan tuomioistuimeen Lissabonin perussopimuksen rikkomisesta?
Komission puheenjohtaja Manuel Barroso kirjoitti Aamulehdessä 14.9.2012, että EU:n ”on oltava demokraattisempi kuin koskaan”. Euron historian demokratiavaje ja laittomuudet ovat sitä tasoa, että suunta voi olla vain ylöspäin.
SeppäNen on ristiriitainen kirjoittaessaan inflaatiosta. Hän ehdottaa, että velkamaiden taakkoja kevennettäisiin käynnistämällä EKP:n toimin tahallinen inflaatio setelirahoituksen avulla.
Nykyään se tapahtuu pankkien tietokonejärjestelmissä, ja tämä bittiraha on kansainvälisen finanssijärjestelmän syöpä. EKP on jo aloittanut bittirahan suoltamisen, vaikka se on ehdottomasti kielletty säännöissä ja Maastrichtin sopimuksessa. Miten voi samaan aikaan puolustaa laillisuutta, kun suosittaa velkakriisin ratkaisuun laittomuutta?
Euroalueella on nyt 18 miljoonaa työtöntä (Kauppalehti 31.8.2012). Se on enemmän kuin muussa EU:ssa ja reilusti enemmän kuin EU:n ja euron ulkopuolisissa OECD-maissa. Espanjassa ja Kreikassa nuorisotyöttömyys on yli 50 prosenttia. Samaan aikaan laajamittainen maahanmuutto ja halpatyövoiman tuonti jatkuvat.
Työttömyydestä ei eurokriisin oloissa ole puhuttu juuri lainkaan, sillä työllisyys ei kuulu Maastrichtin lähentymiskriteereihin eikä EKP:n sääntöihin.
Nuorisotyöttömyyslukemat ovat kauhistuttavia, mutta etsittäessä eurokriisin ratkaisuja vasemmistopoliitikotkin ovat unohtaneet työllisyyden.
Kreikan eroon eurosta Seppänen suhtautuu kriittisesti. Euron ulkopuolella Kreikka saisi vähitellen taloutensa kasvuun. Eurossa on odotettavissa vain leikkauksia sekä alistuminen eräänlaiseksi Saksan siirtomaaksi.
Seppänen vetoaa eurojärjestelmän sääntöihin ja Kreikan maksukyvyttömyyteen. Toisaalta hän myöntää eron olevan mahdollinen, jos tehdään sopimus.
Eikö lopulta ole yhdentekevää, jättääkö Kreikka velkansa maksamatta eurossa vai sen ulkopuolella? Kreikan vasemmistolaisen Syriza-puolueen kohuttu johtaja Alexis Tsipras on innokkaasti tukenut eurobondeja eli velkojen yhteisvastuullisuutta euroalueella, koska silloin muut maksaisivat Kreikan velat.
Esko Seppänen: Emumunaus. Into Kustannus 2012. 200 s.
Jorma Mäntylä
