Apua on tarjolla ihan liian vähän.
”Kyllä nainenkin lyö”, huomauttaa moni. Suomessa parisuhdeväkivallasta pitäisi puhua sukupuolineutraalisti.
Kansallisen uhritutkimuksen mukaan kuitenkin 90 prosentin todennäköisyydellä parisuhdeväkivallan kohteena on nainen. Ja mies lyö lujempaa.
”Palautetta tulee aina, kun puhuu naisiin kohdistuvasta väkivallasta”, Naisten Linjan toiminnanjohtaja Tanja Noponen kertoo.
Nimensä mukaan järjestö auttaa puhelin- ja verkkopalvelullaan väkivaltaa kokeneita naisia, tyttöjä ja heidän läheisiään.
Noposen mielestä sukupuolineutraali keskustelu peittää väkivallan rakenteelliset syyt.
”Joskus mietin, että meille pitäisi sataa rahaa joka tuutista. Vapaaehtoisemme tekevät ilmaiseksi työtä, johon valtio on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa.”
Eikö tasa-arvon mallimaana paistatteleva Suomi sitten panosta täysillä ilmiön kitkemiseen? Onhan ”naisiin kohdistuva lähisuhde- ja perheväkivalta Suomessa erityisen vakava kansanterveydellinen ongelma”, toteaa muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön selvitys vuodelta 2008.
”Suositusten mukaan Suomessa pitäisi olla yli 20 raiskauskriisikeskusta – niitä on yksi. Naisten Linja tarjoaa palveluja vain arki-iltaisin, kun meillä pitäisi olla 24/7-puhelinpalvelu.”
Vaikeuksista huolimatta Naisten Linja on laajentanut toimintaansa, joka alkoi 10 vuotta sitten yhdestä puhelimesta ja parista naisesta. Nyt järjestöllä on yli 70 vapaaehtoista.
”Vertaistukea tarjoavat Päänavausryhmät ja suojattu kysymys-vastauspalsta Naisten Netti ovat toimineet loistavasti. Jo alas istuminen ja tarinan kirjoittaminen on monelle iso apu.”
”Onko väkivaltaa, jos poikaystävä kiskoo hiuksista lattialle?”
Ulkopuoliselle absurdi kysymys ei yllätä Naisten Linjalla. Jatkuessaan väkivalta sumentaa normaalin rajat ja elämästä tulee mössöä.
Linda Kaseva aloitti Naisten Linjan vapaaehtoisena viime keväänä.
”Tehtävämme ei ole ratkaista uhrin elämää vaan kuunnella.”
”Kun ensimmäinen lyönti tulee, taustalla on yleensä niin pitkä historia henkistä väkivaltaa, että nainen saattaa kokea ansaitsevansa lyönnit. Selviytyminen vie aikaa”, Noponen muistuttaa.
”Suuri osa naisista pohtii, miten katkaista väkivallan kierre. He haluavat jatkaa suhdetta ja syyllistävät usein itseään, että ’kyllähän mäkin nalkutan’. Ei – vastuu on aina lyöjällä. Mikään ei oikeuta väkivaltaan”, Noponen korostaa.
Uhrien palveluja pitäisi parantaa, mutta tärkeämpää on muuttaa asenteita ja yhteiskuntaa.
Tanja Noposen ja Linda Kasevan mukaan kaikki lähtee sukupuolirooleista ja valtarakenteista. Siitä, millaiseen miehuuteen kasvatetaan ja miten nainen nähdään suhteessa mieheen.
”Australiassa ja Yhdysvalloissa on miehille ryhmiä, joissa pohditaan miesten roolia raiskausten vähentämiseksi. Toivoisin keskustelua myös Suomeen”, Noponen selittää.
Ennaltaehkäisevä työ poikien kanssa on tärkeää.
”Lasten pitäisi kasvaa enemmän ihmisiksi kuin stereotyyppisiin sukupuolirooleihin”, Kaseva pohtii.
Noponen on silti toiveikas. Suomella on esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen toimintaohjelma, jota nyt pannaan täytäntöön. Myös poliisi ymmärtää yhä paremmin lähisuhdeväkivallan vakavuuden.
Silti epäkohtia riittää. Meillä esimerkiksi on tapana sovitella paljon lähisuhdeväkivaltarikoksia. Eri paikkakunnilla vapaaehtoiset tarjoavat rikoksen uhreille mahdollisuuden istua samaan huoneeseen tekijän kanssa ja jutella siitä, mitä tapahtui ja miten teon voi hyvittää.
”Kerroin European Women’s Lobbyn väkivalta-asiantuntijoiden tapaamisessa, että Suomessa keskustellaan lähisuhdeväkivallan sovittelusta. Kuului syvä huokaus. Vain Viron ja Unkarin edustajat kertoivat samasta haasteesta, muissa maissa asia oli käsitelty jo vuosia sitten.”
Suomalais-ugrilaisilla riittää siis tekemistä.
Naisten Linja hakee uusia vapaaehtoisia Helsingissä. Hakeutua voi ottamalla yhteyttä koordinaattoriin heidi.rosback-mikkonen@naistenlinja.fi tai (09) 436 1008. Naisten Linja päivystää ma–pe kello 16–20 numerossa 0800 02400.
Anna-Sofia Joro
