Dystopian ensiaskeleet

Olen tänä kesänä katsonut uudelleen Handmaid’s Tale -sarjaa. Tarina ei enää tunnu pelkältä kuvitteellisen tulevaisuuden kuvaukselta, vaan kertoo pelottavan paljon nykyhetkestä. Sarja saa sorron ja naisvihan yhdistämällä miettimään sitä, mitä naisten epätasa-arvoinen asema tarkoittaa yhteiskunnalle. Naisviha ei nimittäin ole vain naisten asia, vaan voi olla merkki lähestyvästä, laajemmasta konfliktista.

Konfliktintutkimuksessa on jo kauan sitten havaittu, että yksi ensimmäisistä merkeistä, joka kertoo yhteiskunnan ajautumisesta konfliktiin, on naisten aseman suhteellinen heikkeneminen – puhutaan sitten suoranaisesta sukupuoli-apartheidistä Afganistanissa tai naisiin suhteettomasti vaikuttavan työelämälainsäädännön säätämisestä Suomessa.

Naisen aseman heikkeneminen voi olla esimerkiksi heidän syrjäyttämistään päätöksenteosta tai resursseihin pääsyn rajoittamista. Naisten taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta kaventuu samalla, kun miesten valta-asema vahvistuu, ja yhteiskunta muuttuu kohti vahvemman oikeudella toimivaa ajattelua. Näin tapahtuu usein, kun ihmiset alkavat syystä tai toisesta kokea ympäristönsä turvattomaksi ja tulevaisuutensa uhatuksi. Esimerkiksi ilmastonmuutos lisää epävarmuutta, mikä puolestaan lisää vastakkainasettelua.

Tasa-arvo on siis lainkaan vähättelemättä kriittinen asia koko maapallon tulevaisuuden kannalta.

Ilmastonmuutoksen kohdalla kehitys ei ole ennalta määrätty. Meillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseen maailmaan olemme matkalla. Jääkö ilmaston lämpeneminen lähemmäs kahta astetta, vai päädymmekö kohti paljon vaarallisempaa kolmen asteen lämpenemisen maailmaa? Naisilla on tässä asiassa valtava merkitys. Mutta jos puolet väestöstä jää epävarmuuden pelossa tehtyjen päätöksen takia marginaaliseen asemaan ja pois päätöksenteosta, sivuutamme puolet yhteiskunnan osaamisesta ja asiantuntemuksesta juuri sillä hetkellä, kun tarvitsisimme niitä eniten.

Tämän vuoksi on syytä nyt huolestuneena katsoa sitä, mitä ympärillämme Euroopassa tapahtuu, ja huomata, miten äkkiseltään erillisiltä vaikuttavat ilmiöt ovat yhteydessä toisiinsa. Tasa-arvopolitiikka on monessa maassa vastatuulessa samalla, kun yhteiskunnallinen keskustelu kovenee, äärioikeisto vahvistuu ja nuorten miesten ja naisten maailmankuvat eriytyvät nopeasti toisistaan.

Dystooppisten tarinoiden tärkein opetus ei ole se, mihin maailma voi pahimmillaan päätyä, vaan se, mistä pienistä vääränsuuntaisista ensiaskelista kammottava maailma alkaa rakentua. Siksi meidän pitää tunnistaa merkit ajoissa ja pitää kiinni tasa- arvosta ja naisten vaikutusvallasta. Muuten emme voi uskottavasti edistää rauhaa, demokratiaa, moninaisuutta ja kunnian himoista ilmastopolitiikkaa, yksinkertaisesti parempaa maailmaa.