Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje osoitteesta voima.fi/uutiskirje.
Kun Suomeen muodostettiin uusi hallitus alkukesästä 2023, pääsin heti selittämään saksalaisille ystävilleni, miten natsiteemoilla flirttaileva poliitikko voi meillä nousta ministeriksi. Olin reppureissulla Euroopassa, ja vastasin kai jotain sen suuntaista kuin että, joo, tällaista tämä nyt on, mutta näyttää siltä, että asiasta sentään nousee iso kohu.
Iso kohu nousi ja yksi ministeri erosi.
Tämän jälkeen hallituspuolueen peittelemätön rasismi ei kuitenkaan ole todella uhannut hallitusyhteistyötä. Toruminen ja nuhteet ovat jääneet jyrkimmiksi teoiksi, joilla perussuomalaisten rasismia on hillitty. Tavallaan taktiikka on toiminut: hallitus on pysynyt kasassa jo lähes seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka.
Perinteisesti vaaleissa voittaa puolue, jonka ydinteemoista vaalien alla keskustellaan. Kannatusalhossa mataavan perussuomalaisten resepti ensi vuoden eduskuntavaaleihin näyttää selvältä: jauhetaan väsymiseen asti maahanmuutosta ja kytketään aivan kaikki siihen.
Esimerkki: Kun hallitus päätti kohdistaa uudet jättileikkaukset sosiaali- ja terveystyötä tekeviin järjestöihin, riensivät perussuomalaiset kansanedustajat selittämään tätä äänestäjilleen. Useat heistä jakoivat listoja järjestöistä, joiden rahoituksesta ”leikattavaa löytyy”.
Eivätkö perussuomalaiset itse ole olleet huolissaan juuri musliminaisten asemasta ja osallisuudesta?
Mainituksi tulivat esimerkiksi Irakin naisten yhdistys, Lieksan somali perheyhdistys, Romano Missio, African Care ry, Joensuun seudun Monikulttuuriyhdistys, Suomen Somalia-verkosto ry ja niin edelleen. Mitenkään ei vaivauduttu perustelemaan, miksi juuri näiltä järjestöiltä ”löytyy leikattavaa”. Pelkkä järjestön nimi riitti perusteeksi.
Tästä ei voi olla hiljaa: tämä on rasismia.
Esimerkiksi Irakin naisten yhdistykselle avustusta on myönnetty ”maahanmuuttajataustaisten naisten hyvinvoinnin, työelämä- ja opiskeluvalmiuksien sekä osallisuuden vahvistamiseen”. Eivätkö perussuomalaiset itse ole olleet huolissaan juuri musliminaisten asemasta ja osallisuudesta?
Jos musliminaisten asemaa pyrkisi edistämään vaikkapa Pieksämäen seudun Martat, ei se johtaisi perussuomalaisten masinoimaan vihaan.
Erityisen ongelmallista tällaisten listojen julkaisusta tekee se, että seuraavaksi perussuomalaisten johtama sosiaali- ja terveysministeriö alkaa valmistella jäljelle jääneiden järjestötukien uusia myöntämisperusteita. Jos puolueen kansanedustajien julkaisuja on uskominen, poliittinen tavoite on syrjiä vähemmistöjä edustavia järjestöjä avustuksia myönnettäessä – mikä tietenkin on laitonta.
Overtonin ikkuna on siirtynyt ja rasistisempi politiikka muuttunut vähitellen mahdolliseksi.
On häkellyttävää, miten hyväksyttävää peittelemätön rasismi nykyisin on hallituspuolueen kansanedustajilta. Tahdon ajatella, että vielä muutama vuosi sitten tällainen rummutus olisi johtanut poliittisiin seurauksiin: ehkä kehysriihessä tehty päätös palaisi poliittiseen harkintaan, koska motiivit sen takana paljastuivat rasistisiksi.
Mutta Suomi on muuttunut sitten reppureissailuni. Ensin loppuivat suuret julkiset kohut, ja vähitellen laajan yleisön mielenkiinto hallituspuolueen rasismia kohtaan on laimennut. Overtonin ikkuna on siirtynyt ja rasistisempi politiikka muuttunut mahdolliseksi.
Tämä on tietenkin kestämätöntä ja yksiselitteisen väärin siksi, että rasismi ei ole vain yksittäinen poliittinen teema vaan suomalaisiin ja Suomessa asuviin ihmisiin kohdistuvaa päivittäistä syrjintää ja sortoa.
Pääministeri Petteri Orpo kantoi huolta politiikan keskustelukulttuurista, kun järjestötuista herännyt keskustelu leimahti. Petteri, minäkin olen huolissani politiikan keskustelukulttuurista. Olen huolissani siitä, millaiseksi se vielä kehittyy, ja olen huolissani siitä, miten monet joutuvat normalisoituvasta rasismista kärsimään.
Olen huolissani siitä, ettei sinun hallituksessasi puututa rasismiin. Juuri puuttumattomuus on mahdollistanut rasismin yleistymisen politiikan työkaluna edellisten vuosien aikana.
Jos hallitus jatkaa loppukautensa samalla linjalla, voi sanoa, että oman rasisminvastaisen ohjelmansa nimen ”Me puhuimme teoin” mukaisesti hallitus edistää rasismia teoin. Pahiten siitä kärsivät he, jotka normalisoituvaa rasismia elämässään kokevat. Ja he, joilta rasistisin perustein leikataan palveluita.
Ryhdistäytyisitte.
Kirjoittaja on Voiman toimittaja.
