Petteri Orpon johtaman ja Riikka Purran saksillaan vahvistaman oikeistohallituksen tavoitteena oli luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa. Tavoite ei ole toteutunut, vaan työttömyys on päinvastoin kasvanut rajusti. Hallitus on perustellut leikkauspolitiikkaansa Suomen talouden pelastamisella ja valtion velan kasvun pysäyttämisellä. Todellisuudessa konkurssit ovat ennätyslukemissa ja velka jatkaa kasvuaan. 

Kohdistamalla leikkauksensa heikoimmassa asemassa oleviin, kuten pienituloisiin, työttömiin, opiskelijoihin, sairaisiin, lapsiin, vammaisiin ja maahanmuuttajiin, hallitus on aiheuttanut tarpeetonta kärsimystä, jonka todellinen mittakaava voi paljastua vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua.

Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski on seurannut hallituksen työllisyyspolitiikkaa tuskallisen tietoisena sen vahingollisista vaikutuksista.

”Suomessa oli 2025 heinäkuussa 322 731 työtöntä ansiopäivärahan ja Kelan työttömyysturvan varassa”, hän sanoo.

”Maamme työttömyystilanne on Euroopan toiseksi surkein. Työttömien toimeentulo on heikentynyt, ja työllisyysehdon kiristykset ovat pudottaneet yhä useammat ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelta Kelan perusetuuksien varaan.”

Työttömille asetettu velvollisuus hakea joka kuukausi neljää työpaikkaa on puolestaan kuormittanut työnantajia. Seurauksena ilmoitettujen työpaikkojen määrä on vähentynyt, mikä on hämärtänyt käsitystä todellisesta työvoiman tarpeesta ja rikkonut vallitsevaa työnhaun mallia, kun yritykset ovat joutuneet keskeyttämään hakuja suurten hakemusmäärien vuoksi ja rekrytoimaan työntekijöitä toisin keinoin.

Hallitus ei ole suostunut myöntämään työllisyyspolitiikkansa epäonnistumista vaan on perustellut korkeita työttömyyslukuja kansainvälisen talouden suhdanteilla – siitä huolimatta, että tilanne on Suomen verrokkimaissa selvästi parempi. Valtionvarainministeriön laskelmien mukaan työttömiä olisi ilman leikkausten ”dynaamisia vaikutuksia” 90 000 enemmän.

Haapakoski pitää hallituksen ja ministeriön väitteitä ”aika paksuina”.

”Leikkauspolitiikan rajat ovat piirtyneet esiin. Ihmisille on tullut selväksi, ettei työttömien kurittaminen paranna työllisyystilannetta.” 

Leikkaushaavat 

Haapakoski nostaa esiin kolme hallituksen päätöstä, jotka ovat työttömien kannalta erityisen haitallisia.

”Työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto, työttömyysturvan suojaosan poisto ja asumistukeen kohdistetut leikkaukset ovat olleet kaikkein huonoimpia päätöksiä. Osa asumistukea saavista ihmisistä on muuttanut tuen tason laskettua kauemmas työpaikoista.”

Työttömyysturvan 300 euron suojaosan poistosta vastuussa ollut edellinen työministeri Arto Satonen (kok.) perusteli päätöstä vuonna 2023 hallituksen pyrkimyksellä kannustaa ihmisiä osa-aikatöistä kokoaikatöihin. Näin ei ole tapahtunut, sillä kokoaikatöitä ei ole ollut tarjolla riittävästi. Sen sijaan suojaosan poisto on vähentänyt osa-aikatöiden tekemistä ja muuttanut sen monessa tapauksessa kannattamattomaksi.

”Suojaosan poisto tehtiin väärin perustein”, Haapakoski sanoo.

”Esimerkiksi kulttuurialalla kokoaikatöitä ei ole välttämättä edes ollut tarjolla, ja kulttuuriin kohdistetut leikkaukset ovat pahentaneet entisestään alan tilannetta. Monilla on erityisosaamista, minkä vuoksi he eivät voi siirtyä työmarkkinoilla alalta toiselle helposti. Lisäksi täytyy muistaa, että osalla ihmisistä ei ole työkykyä tehdä kokoaikatöitä. Suojaosan poisto vaikeuttaa erityisesti heidän asemaansa.”

Haapakoski peräänkuuluttaa tarvetta julkiselle keskustelulle leikkauspolitiikan inhimillisistä kustannuksista. Hallitus kuvittelee luovansa säästöjä, mutta säästöt haihtuvat ilmaan sosiaalisten, psyykkisten ja yhteiskunnallisten ongelmien kasautuessa tulevaisuuteen. Haapakoski tunnistaa jo nykyisessä tilanteessa useita merkkejä leikkauspolitiikan vaikutuksista.

Onko talouden visio todellakin se, että Suomi pysyy raaka-aineiden tuottajamaana, pumppaa mineraaleja maailmalle ja houkuttelee sähköä syöviä datakeskuksia?

”Ulosottovelat kasvavat ennätystahtia. Jos ihmisellä ei ole rahaa, velat jäävät maksamatta, ja niiden periminen tekee työnteosta entistä kannattamattomampaa. Työttömyys lisää psyykkistä kuormitusta ja stressiä, ja ehkä tämä näkyy jo siinä, että esimerkiksi naisten kokema perheväkivalta on lisääntynyt. Pelastakaa lapset ry:n kyselyt kertovat, että köyhyys näkyy jo nyt lasten arjessa hälyttävällä tavalla.”

Leikkausten vaikutukset ovat pitkäkestoisia ja kasautuvia. 

”Tutkimukset osoittavat, että puutteen kokeminen perheessä kertaantuu ja jatkuu seuraaviin sukupolviin. Köyhyyden lisäksi tulevaisuudennäkymiä synkentää maailman tilanne, ja vaikka yhtälö on monimutkainen, leikkaukset vaikuttavat osaltaan mielenterveysongelmien lisääntymiseen.”

Uuden työllisyyspolitiikan suuntaviivoja

Hallituksen jääräpäisesti toteuttama, taloudellisestikin järjetön politiikka herättää ajatuksen, ettei porvaripuolueiden tavoitteena ole suinkaan pelastaa Suomen taloutta ja luoda parempaa tulevaisuutta kaikille, vaan rakentaa luokkayhteiskuntaa, jossa ihmiset jakautuvat voittajiin ja häviäjiin.

Haapakoskikin pitää hallituksen työllisyyspolitiikkaa ideologisena. Puolueet toistavat vanhoja virheitä, eivätkä kykene irtautumaan haitallisiksi osoittautuneista toimintamalleista.

”Suomen varsinainen ongelma on se, että meillä on aktiivisesta työvoimapolitiikasta huolimatta suhteellisen korkea rakenteellinen työttömyys. Potentiaalista työvoimaa on patisteltu saataville heikentämällä sosiaaliturvajärjestelmää, mutta lopputulos näyttää siltä, ettei tilanne siten parane. Muut tekijät, kuten koulutus, ikä, terveys, työ- ja toimintakyky sekä alueelliset seikat, ratkaisevat työllisyydessä enemmän.”

Suomen työllisyyspolitiikassa onkin Haapakosken mukaan keskitytty liikaa nykytilanteen hallinnointiin ja työttömien kurittamiseen sen sijaan, että katsottaisiin rohkeasti tulevaisuuteen.

”Tärkeintä juuri nyt olisi perua hallituksen päätökset. Laajempi kysymys koskee kuitenkin rakennemuutosta. Kuinka yritykset löytävät tarvitsemansa työvoiman? Kuinka luodaan kasvua? Onko kärjistetysti sanoen talouden visio todellakin se, että Suomi pysyy raaka-aineiden tuottajamaana, pumppaa mineraaleja maailmalle ja houkuttelee sähköä syöviä datakeskuksia?”

Järjestäytymistä ja poliittista mielikuvitusta

Oikeistohallitus on ajanut luokkapolitiikkaansa kohtaamatta merkittävää vastarintaa. Parlamentaariseen järjestelmään ja yhteiskunnallisiin instituutioihin kohdistuva luottamus on häkellyttävän korkealla ottaen huomioon, kuinka äkillisesti ja radikaalisti porvaripuolueet ovat purkaneet hyvinvointirakenteita. Miksi ihmiset eivät kapinoi?

”Monet ihmiset ovat luonnollisesti huolestuneita ensisijaisesti omasta toimeentulostaan, hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Keskiluokkaiset ja keski-ikäiset ihmiset yrittävät pärjätä perheen ja työelämän ristipaineissa. Taistelu vapaa-ajasta on kovaa, ja väkeä on vaikea saada mukaan kansalaisliikkeiden toimintaan. Poliittinen järjestötoiminta koetaan usein ajan haaskaamiseksi. Käsitys olisi muutettava. Kuivienkin asioiden hoitaminen voi olla kivaa, jos sen tekee hyvässä porukassa.

Haapakosken mukaan mahdollisuuksia vallitsevan politiikan vastustamiselle löytyy niin edustuksellisen demokratian kuin kansalaisyhteiskunnankin piiristä. 

”Aktivoituminen edellyttää järjestäytymistä. Kuulutko ammattiliittoon? Vai puratko tyytymättömyyttäsi sosiaalisessa mediassa? Maassamme on paljon poliittisesti valveutuneita ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään liittoon, puolueeseen ja järjestöön. Potentiaalia järjestäytymiseen on olemassa.”

Demografia vaikeuttaa Suomessa poliittisten muutosten toteuttamista. Väestö ikääntyy, eivätkä ikääntyneet ihmiset ole avoimimpia uusille ajatuksille. Haapakoski toteaa, että suomalaisesta poliittisesta keskustelusta puuttuvat visionäärisyys ja utooppinen ulottuvuus, jotka ovat perinteisesti ruokkineet etenkin nuorten idealismia.

”Politiikassa ei keskustella riittävästi asioista, jotka ovat kaikkien silmien edessä, kuten ilmastonmuutoksesta tai Palestiinassa ja Kongossa tapahtuvista kansanmurhista. Asetelma on hullunkurinen, mutta samalla se avaa mahdollisuuksia kritiikille. Muutos on toteutettavissa, kunhan ihmiset löytävät oman äänensä, järjestäytyvät ja keskittävät tarmonsa olennaiseen.”