Artikkeli on julkaistu Voiman talousliitteessä.
Voima-talous 2/2023 ilmestyi Voiman 8/2023 välissä.
Löydät muut verkkosivuillamme julkaistut talousliitteen artikkelit täältä.
Monikriisiä käytetään kuvaamaan kriisien värittämää maailmantilaa. Termin ovat ottaneet käyttöön tutkijat Edgar Morin ja Anne Brigitte Kern 1990-luvun lopussa ja viime aikoina sen käyttö on lisääntynyt. Tiivistettynä monikriisissä on kyse erilaisten systeemisten kriisien kiihtymisestä, verkottumisesta ja yhteentörmäyksistä. Esimerkiksi talousjärjestelmästä, maailmanpolitiikasta ja ekologisesta ympäristöstä nousee kriisejä kuin sieniä sateella.
Ilmiötä voi havainnollistaa ekologisen kriisin kautta, joka aiheuttaa kipuilua kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla: tuotantomme pitää muuttaa kestävälle pohjalle, mikä näyttää vaativan aktiivista politiikkaohjausta. Samaan aikaan suurvallat käyttävät teollisuuspolitiikan aktivoimista kyynisesti omien tarkoitusperiensä ajamiseen ja lisäävät maailmanpoliittisia jännitteitä. Toisaalta taas yritykset hallita ekologista kriisiä markkinalogiikalla johtavat sosiaalisiin kriiseihin, kuten köyhyyden ja epävarmuuden lisääntymiseen, ja paikoittain ilmastotoimien vastustuksen kasvuun.
Vaikka kriisiryppäitä on esiintynyt historiassa aikaisemminkin, elämme tällä hetkellä monin tavoin poikkeuksellista aikaa. Monikriisin käsitettä viime vuosina popularisoinut taloushistorioitsija Adam Tooze on korostanut, että aiemmin oli mahdollista ymmärtää kriisejä yksinkertaisempien selitysten kautta myös järjestelmätasolla.
Viimeistään viimeisen 15 vuoden aikana kokonaiskuva on muuttunut. Muutoksen valtava nopeus ja systeemisten kriisien limittyminen sekä törmääminen toisiinsa tekee maailmasta sekä vaikeammin hahmotettavan että hallitavan. Korjaava liike yhdellä politiikkasektorilla saattaa vaikuttaa negatiivisesti toisella. Helppoja korjausliikkeitä tai toimia, jotka eivät huononna minkään tahon asemaa, on entistä vaikeampaa löytää. Monikriisi onkin erittäin konfliktialtis tila.
Monikriisin saama merkitys riippuu osittain tulkitsijasta. Näin käy usein laajojen yhteiskunnallisten käsitteiden kanssa, eikä sitä voi välttää. Monikriisiä käytetään terminä epämääräisesti, mutta samaan aikaan sen käyttö on yleistynyt nopeasti. Käsitteelä on siis selvästi kaikupohjaa. Bios-tutkimusyksikön tutkijan Ville Lähteen mukaan tällaisina ”käsitteellisen kumpuamisen” hetkinä käydään kamppailua maailman hahmottamisen tavoista.
Se miten hahmotamme maailmaa vaikuttaa puolestaan sen hallintaan. Hyvä esimerkki on Green New Deal -politiikka (GND), josta on Suomessa käytetty esimerkiksi termiä ekologinen jälleenrakennus. GND:lle ja sen varianteille on annettu erilaisia merkityksiä vahvasta julkisvetoisesta yhteiskuntien sosio-ekologisen rakenteen uudistamisesta markkinoiden ympäristöystävällisempään ohjaukseen. Käsitekamppailun taustalla vaikuttavat poliittiset ideologiat ja intressit.
Voima-talous pyrkii tällä kertaa hahmottamaan monikriisin erilaisia piirteitä käytännön etäisyydeltä politiikan eri sektoreilla: minkälaisia haasteita ympäristö- ja ilmastokriisi ja toisaalta suurvaltojen väliset jännitteet asettavat esimerkiksi raha- ja finanssipolitiikalle tai kehityspolitiikalle, miten historiallisesti monin tavoin menestyksekäs, mutta eksklusiivinen ja ekologisesti raskas hyvinvointivaltioprojekti voisi orientoitua uudelleen ja minkälaisia heikkouksia kriisiytyminen paljastaa yhteiskuntiemme rakenteissa. Ääneen pääsevät käsiteltävien aihealueiden tutkijat ja asiantuntijat.
Liitteen teksteistä voi vetää johtopäätöksen, että monikriisin hallintaan tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja ja työkaluja. Toisaalta kaiken pohjalla ovat poliittiset valtasuhteet ja siten, kuten aina, kamppailu vallasta. Keskittyneen vallan ja vaurauden maailmassa enemmistön parhaaksi mahdollisuudeksi jää järjestäytyminen ja joukkovoima.
Kirjoittaja on Voima-talouden päätoimittaja ja poliittisen talouden väitöskirjatutkija.
