Ruotsalaisen poliisin Volvo. Kuva: Wikimedia Commons

YhteiskuntaKirjoittanut Iida Simes

Sinimusta poliisiblokki Göteborgissa

Vielä 2000-luvun alussa mielenosoittamista pidettiin valtion vastaisena touhuna, joka uhkasi yhteiskuntarauhaa. Kuitenkin etenkin kansalaisjärjestötaustaiset mielenosoittajat itse kokivat olevansa yhteiskuntaa parantava voima ja protestoivansa jonkin yhteisen hyvän puolesta.

Lukuaika: 2 minuuttia

Sinimusta poliisiblokki Göteborgissa

Ruotsalaisen poliisin Volvo. Kuva: Wikimedia Commons

Voima 20 vuotta sittenVoima 20 vuotta sitten

Ensimmäinen Voima-lehti ilmestyi marraskuussa 1999. Juttusarja palaa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsitellyt parin vuosikymmenen ajan.

Jääkausi muokkasi nykyään Eurooppana tunnettua maa-aluetta rajusti. Kausi alkoi 2,6 miljoonaa vuotta sitten. Pohjoinen Eurooppa muovautui hieman nykyistä Fennoskandiaa muistuttavaksi 7000 vuotta sitten, ja ihmisiä virtasi pohjoiseen. Tästä vilahti muutamat hassut 7800 vuotta, kun alueella kukoisti viikinkikulttuuri, ja siitä parin sadan vuoden jälkeen Itämeren kansat alkoivat nimittää aluetta Ruotsiksi.

Kun kansankoti oli noin tuhannen vuoden ikäinen, oli ilmestyvä Voima 6/2001. Otsikolla Poliisi osoitti mieltään Jani Saxell raportoi Göteborgissa järjestetystä EU-huippukokouksesta, jossa mellakoitiin rajusti ja monella rintamalla. ”Ruotsin EU-puheenjohtajakausi sai ruman päätöksen, kun Göteborgin huippukokous jäi poliisin ja mielenosoittajien väkivallan varjoon”, Saxell aloitti. 

”Lehtikuvissa nähtiin mustahuppuja kivittämässä ikkunoita, mutta vaarallisin ja arvaamattomin kaupungin kaduilla liikkuneista ryhmistä oli kyllä sinimusta poliisiblokki.”

Vielä 2000-luvun alussa mielenosoittamista pidettiin valtion vastaisena touhuna, joka uhkasi yhteiskuntarauhaa. Kuitenkin etenkin kansalaisjärjestötaustaiset mielenosoittajat itse kokivat olevansa yhteiskuntaa parantava voima ja protestoivansa jonkin yhteisen hyvän puolesta.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Göteborgissa kuohahti monen asian puolesta – tai vastaan. ”Torstain Bush Not Welcome -mielenosoitus keräsi arviolta 15 000 mielenosoittajaa”, Saxell raportoi. ”Perjantaina EU:n militarisoituminen, yhteisvaluutta ja tehomaatalous saivat verbaalisesti kyytiä 10 000 ihmiseltä. Lauantain mielenosoitus EU:ta ja uusliberalismia vastaan kokosi kaduille 25 000 marssijaa.”

Nämä suuret marssit sujuivat rauhallisesti, mutta muualla Göteborgissa tilanne oli kuumentunut. Anarkistiporukat majoittuivat koululle, jonka ympärille poliisi rakensi konteista saartorenkaan. Poliisi ratsasi koulussa majoittuvien omaisuutta, hakkasi heitä ja pidätti kymmeniä. 

Kuten vuonna 2014 vappumarsseilla Helsingissä, myös Götanmaalla vuonna 2001 poliisi takavarikoi banderollien tukikeppejä muka mahdollisina aseina.

Mielenosoittajien liikehdintä ei vielä ollut osoitus uuden ajan alkamisesta, sillä vallanpitäjien kokoukset ovat saaneet kansan kaduille kautta aikain. 

Tuolloin kuitenkin median ja kansakuntien eliitin suhtautuminen kansalaisjärjestöihin oli muuttumassa. Siihen asti kansalaisjärjestötaustaisia protestoijia oli pidetty asiantuntemukseltaan vajavaisina, vähän noloina meuhkaajina, joiden puheille ei kannattanut antaa painoarvoa. 

Tiedotusvälineissä aivan liian usein asiantuntijoina kuultiin vain protestien kohteena olevan teollisuuden edustajia. 

Vihreissä oli mahdollista nousta ympäristöliikkeen aktivistista kansanedustajaksi. Muuten tuolloin ei voinut kuvitellakaan, että joskus puolueiden tunnuksia ja lippuja näkyisi mielenosoituksissa.

Nyt, 22 vuotta myöhemmin, kansalaisjärjestöissä kunnostautuneita ihmisiä on ministereinä, presidenttiehdokkaina, professoreina ja vaikka minä. 

Toivottavasti myös poliiseina.