Maapallon ensimmäiset kasvit syntyivät 470 miljoonaa vuotta sitten. Ne olivat kooltaan pieniä. Ei hujahtanut kuin 120 miljoonaa vuotta, kun ensimmäiset puut kehittyivät, ja nämä muodostivat jo suuria metsiköitä. Välillä niitä tuhosivat tulivuoret, meteoriitit ja jääkausi, mutta meni jopa 340 miljoonaa vuotta ennen alkoi kehittyä varsinainen tuholainen, avohakkuut taitava ahne ihminen.

Kun ihmisiä oli ollut maapallolla vaivaiset viitisen miljoonaa vuotta, oli ilmestyvä Voiman numero 9/2000. Otsikolla ”Jokaisen talon pihassa seisoi pyhä puu” valokuvataiteilijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo esittelivät jumalaisen komeita suojelijoita.

”Esivanhempiemme uskonnollisessa elämässä puilla on ollut merkittävä rooli. Miltei jokaisella talolla oli erityinen kunnioitettu uhripuu palveltavanaan”, taiteilijat kirjoittivat.

Eivätkä pyhät puut pelkästään ota, vaan ne myös antavat: ”Puu kuuntelee rukouksia, parantaa, vaatii osakseen kunnioitusta ja määrää kohtalon. … Kuten maailmanpuu, myös uhripuu toimii välittäjänä ihmisten ja jumalten sekä elävien ja kuolleitten välillä.”

Kovalainen ja Seppo olivat löytäneet puita kunnioittavia tekstejä historiallisista arkistoista. Sotkamolainen tarina kertoo:

”Uutta taloa ryhdyttäessä rakentamaan, pitää metsässä nukkua ensimmäisellä tulella kirves kainalossa, puukko vyöllä, kinttaat kädessä, lakki päässä ja kengät jalassa. Tällöin unissa näyttäytyy maanhaltija ja missä se näyttäytyy, siihen kohti ei saa tehdä huonetta, vaa pitää istuttaa uhripuu.”

Nykyihmisen luontokuvassa puut ovat enemmänkin hyväksikäytön kohteita. 

Nyt, 22 vuotta Voiman galleriajutun jälkeen Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo ovat edelleen kiinnostuneita puista ja metsistä. Heillä on juuri ollut Helsingissä valokuvanäyttely, joka huipensi heidän 30-vuotisen metsäaktivisminsa ollen ”päätösosa valokuvataiteelliseen tutkimukseen perustuvalle metsätrilogialle”.

Pihapiirissä seisovat pyhät puut voivat olla tieteellisenkin tutkimuksen mielestä tärkeitä, eivätkä vain uskon asioita: ”Niiden geeniperimä on arvokas”, Seppo kertoo. ”Ne ovat vahvoja puuyksilöitä, koska ne ovat selviytyneet niin pitkiä aikoja.” 

Kun vanha puu kaatuu, se jatkaa antaen elämää ötököille ja sienille. Sepon mielestä myös muka kuolleen puun jälki on kaunis. ”Sen hahmo säilyy siinä maastossa pitkään kumpuna.”

Seppo on puhunut pitkään avohakkuita vastaan. Ne ovat erityisen haitallisia luonnon monimuotoisuudelle.

Villit metsät tarjoavat ruokaa kasvi-, sieni- ja eläinkunnalle, johon ihminen kuuluu. Liian monet suomalaiset pitävät metsien ruokatarjontaa itsestäänselvyytenä. 

Tuskin mikään muu marja on niin syvällä suomalaisuuden ytimessä kuin mustikka:

”Mustikat häviävät hirveää vauhtia!”, Seppo tuskailee. Syynä mustikan katoamiseen ovat avohakkuut ja maan muokkaus. 

Suomen Luonnonsuojeluliitto on kutsunut marjaa ”metsiemme katoavaksi aarteeksi”.