Kirjoittanut Ilona Iida SimesKuvat Anis Kronidova

Voima 20 vuotta: Löytöretkiä urbaaneilla rauniolla ennen, nyt ja elokuvissa

Lukuaika: 2 minuuttia

Voima 20 vuotta: Löytöretkiä urbaaneilla rauniolla ennen, nyt ja elokuvissa

Voima 20 vuotta sittenVoima 20 vuotta sitten

Ensimmäinen Voima-lehti ilmestyi marraskuussa 1999. Juttusarja palaa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsitellyt parin vuosikymmenen ajan.

Maailman vanhimmat kaupungit sijaitsevat Lähi-idässä. Oletettavasti vanhin kaupunki, jossa on ollut yhtäjaksoisesti asutusta, on Palestiinan alueella sijaitseva Jeriko. Sitä alettiin asuttaa 9000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. 

Urbaanit ympäristöt saivat kehittyä sodassa ja rauhassa yli 11 tuhannen vuoden ajan, kunnes Helsingin kuumeisessa sykkeessä ilmestyi Voima-lehden numero 07/04.

Otsikon “Retkellä Kyläsaaren soramaalla” alla oli Sami Takalan juttu urban exploration -liikkeestä. Sen sittemmin laajennuttua Suomessa käsite on suomennettu urbaaniksi löytöretkeilyksi. 

Jutun mukaan asian harrastajat “seikkailevat hylätyissä ja autioissa rakennuksissa: asunnoissa, sahoilla, siiloissa, bunkkereissa”. Löytöretkeilijät eivät riko paikkoja. Jutussa haastateltu nimimerkki Kimmo kertoi, miten hänen ensimmäinen seikkailukohteensa oli “järvenpääläinen huvila”, mutta koska ovet olivat kiinni ja ikkunat ehjät, hän ei päässyt sisään.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Kautta yli 20-vuotisen historiansa Voima on sangen ansiokkaasti raportoinut graffitikulttuurista osana taideskeneä. Tässä jutussa haastateltu henkilö ei kuitenkaan arvostanut taiteenlajia:

“Kimmo ei pidä graffiteista ja paheksuu ilkivaltaa. ‘Nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä, ja he pistävät paikkoja palasiksi. Kun he joskus pääsevät päättämään asioista, heillä on edelleen into pistää paikkoja matalaksi. Kaikkea ei voi suojella, mutta jotain pitäisi jättää jälkipolvillekin.”

Retkeilijän tärkein väline vaikutti olevan kamera. “Seikkailupaikoista löytyy kaikkea kivaa, mutta eettiset ohjeet kieltävät ottamasta mitään mukaan”, kirjoitti Takala ja siteerasi Kimmoa: “‘Mä saan valokuvan niistä. Jos mä ottaisin jotain mukaan, mä en voisi puhua vakavalla naamalla eettisyydestä.’”

Helsingin Kyläsaari on vuosikymmenten ajan näyttänyt samanlaiselta kuin Stalkerin ankeat alueet Neuvostoliitossa. Me Voiman tekijät kuljeskelemme Kyläsaaressa paljon, sijaitseehan toimitus muinaisen Voiman jutun seikkailupaikkojen vieressä. Lähellämme on myös kuin toinen koti monelle Voiman toimittajalle – tai kolmas koti, sillä toimitus on se toinen – urbaanin seikkailuhengen ja joutomaan hyödyntämisen timanttisin ilmentymä: vapaaehtoisvoimin rakennettu ja aktiivisesti ylläpidetty Sompasauna, sen kolme löylyhuonetta, uimaranta ja piano.

Elokuvantekijöitä on aina viehättänyt ajatus urbaaneista raunioista ja jättömaista. Ne muistuttavat katsojaa kaihoisasti menneistä ajoista tai henkivät alamaailman kohtaamisten ahdistunutta tunnelmaa. Kun paikat on taltioitu, finanssikapitalismi lanaa kaiken ja rakentaa päälle muuta. Maailman legendaarisimman urbaanista löytöretkeilystä kertovan taideteoksen, Andrei Tarkovskin Stalker-klassikon, kuvauspaikoille Tallinnan satama-alueelle on noussut kauppakeskuksia, hotelleja ja toimistoja.

Aki Kaurismäki on taltioinut paljon Helsinkiä, jota ei enää ole. Onneksi kuitenkin Kuolleet lehdet -elokuvan (2023) päähenkilö-Ansan kotikulmat Pengerkadulla näyttävät aivan samalta kuin vanhan Voiman toimiston tienoo, jossa Voimaa perustettiin 24 vuotta sitten.