A-Klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki on tutkinut riippuvuuskäyttäytymiseen vaikuttavia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Jouhkin mukaan riippuvuusongelmat tulisi ymmärtää aikamme ilmiöksi samalla tavoin kuin masennus, ahdistus ja stressi. Hän nostaa esiin kolme keskeistä tekijää, jotka ruokkivat nykykulttuurissa riippuvuuksia: teknologinen kehitys, talouden vaatimukset ja yhteisöllisyyden murros.
”Uusi digiteknologia perustuu herätteisiin ja muistutuksiin, joita mobiilisovellukset lähettävät automaattisesti”, Jouhki toteaa. ”Sovellusten tarkoituksena on kiinnittää käyttäjien huomio niihin. Ihmiset myös vertailevat somessa helposti itseään toisiin, mikä herättää riittämättömyyden tunnetta. Lisäksi markkinatalous on tunkeutunut uusille elämänalueille. Olemme entistä vahvemmin taloudellisia toimijoita. Yhteisöllisyydessä on muuttunut se, että ennen kokoonnuttiin fyysisesti samaan tilaan, mutta nykyään yhteyttä ovat klikkaukset ja swaippaukset.”
Riippuvuudet kohdistuvat dopamiinia tuottaviin asioihin eli tavoiteltuun mielihyvään. Tarrautuminen nopeaa mielihyvää tuottaviin kokemuksiin voi kuitenkin johtaa paradoksaalisesti anhedoniaan eli kyvyttömyyteen kokea iloa. Jouhki huomauttaa, ettei mielihyvä itsessään ole ongelmallista vaan muuttuu sellaiseksi, kun käyttäytymistä motivoi halu paeta.
”Tutkimme eräässä artikkelissa eskapismin eli todellisuuspakoisuuden yhteyttä alkoholin ja huumeiden käyttöön, tupakointiin sekä rahapelaamiseen”, Jouhki kertoo. ”Alkoholin kohdalla kävi ilmi, että jos ihminen joi paljon, hänen tyytyväisyytensä elämään laski, mutta jos ihminen tunsi eskapismia eli halua paeta todellisuutta, juominen laski vielä jyrkemmin hyvää oloa. Toisaalta jos ihmisellä ei ollut eskapismia, juominen päinvastoin nosti tilapäisesti tyytyväisyyttä elämään. Riippuvuuksien taustalta löytyy siis todellisuuspakoisuutta ja tunteiden säätelyyn liittyvää ongelmakäyttäytymistä.”
Eskapistisesti toimiva ihminen pyrkii ikään kuin kompensoimaan mielihyvällä asioita, jotka ovat elämässä huonosti.
Eskapistisesti toimiva ihminen pyrkii ikään kuin kompensoimaan mielihyvällä asioita, jotka ovat elämässä huonosti.
”Ihmisen toiminnassa on riippuvuuden piirteitä silloin, kun hän alkaa laiminlyödä muita elämän osa-alueita”, Jouhki sanoo. ”Pitkälle edennyt some- tai verkkoriippuvuus haittaa myös fyysistä terveyttä, jos ihminen ulkoilee ja liikkuu vähemmän. Ärsyketulva voi puolestaan rapauttaa keskittymiskykyä. Mahdollisen riippuvuuden tunnistamisessa voi miettiä, onko yrittänyt vähentää tai lopettaa käyttäytymistä, muttei ole pystynyt. Myös ärsyyntyminen käytön estymisestä voi olla yksi riippuvuuden merkki.”
Riippuvuuksien taustatekijät
Riippuvuuksille voivat altistaa esimerkiksi lapsuuden ja nuoruuden vaikeat kokemukset.
”Jos ihmisellä on lapsuudenaikaisia traumoja, kaltoinkohtelua tai pahoinpitelyä, riippuvuuden kohteena oleva asia tuottaa dopamiinia ja palauttaa hyvän olon. Taustalla olevat psyykkiset ongelmat voivat yhdessä tilanteisten vaikuttimien ja motiivien kanssa johtaa ongelmalliseen aineidenkäyttöön tai muuhun riippuvuuskäyttäytymiseen.”
Turvallinen kasvuympäristö sen sijaan luo riippuvuuksilta suojaavia tekijöitä. Jouhki korostaa etenkin yhteyden kokemuksen merkitystä.
”Meitä vaivaa kosminen yksinäisyys. Olemme nykymaailmassa vastuidemme kanssa yksin maailmankaikkeudessa. On ahdistavaa olla kokematta kumppanuutta muihin ihmisiin. Nuorille se voi olla erityisen raskasta, sillä he ovat ensimmäistä kertaa elämässään tilanteessa, jossa vastuita alkaa tulla. Oman elämän kehitystehtävien ja ihmissuhteiden solmimisen vastuita paetaan jonnekin nopeaa mielihyvää tuottavaan. Some, älypuhelimet, digipelit ja verkko ovat aina käsillä.”
Jouhkin mukaan myös merkityksellisyyden tunne voi suojata riippuvuuksilta.
”Eroamme toisistamme kyvyssä tuntea merkityksellisyyttä. Jos lapsi on kasvanut olosuhteissa, joissa häntä on kannustettu, hänestä kasvaa ihminen, joka oppii pitämään tekemisiään tärkeinä.”
Uusi tapa puhua riippuvuuksista
Jouhki korostaa tarvetta muuttaa käsitystämme riippuvuuksista. Riippuvuuksia ei tulisi pitää häpeällisenä kontrollin menettämisenä, vaan niistä tulisi kyetä keskustelemaan samaan sävyyn kuin muustakin mielen kuormittumisesta.
”Meidän tulisi oppia puhetapa, että addiktiot kuuluvat elämään. Ne ovat aikamme ilmiö. Olemme puhuneet pitkään medialukutaidosta, mutta sen lisäksi meidän tulisi kehittää dopamiinilukutaitoamme. Nuoria tulisi auttaa esimerkiksi terveystiedon tunneilla tarkastelemaan, millaisia vaikutuksia mobiilisovelluksilla, verkolla tai pelaamisella on itseen. Ärsyketulva ei tule katoamaan mihinkään, mutta meidän tulisi oppia säätelemään suhtautumistamme siihen. Näin voisi löytyä tasapainoinen tapa elää tässä ajassa.”
Artikkeli julkaistiin ensin maksumuurin takana 20.2.2023. Teksti avattiin kaikille lukijoille 6.3.2023. Haluatko sinäkin saada ensilukuoikeuden osaan Voiman verkkoartikkeleista? Tee Voimajengi-tilaus alk. 3€/kk.
