Varsinkin pääkaupunkiseudun päivähoidon kaoottisesta tilanteesta on jälleen uutisoitu pitkin syksyä. Helsingin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen JHL:läisen pääluottamusmiehen Jaana Kesäsen mukaan ongelmat ovat olleet tiedossa vuosikausia.
”Suurin ongelma on henkilöstöpula varhaiskasvatuksessa. Ihmiset äänestävät jaloillaan: kun työolosuhteet ovat niin vaikeat, kun väkeä puuttuu.”
”Siellä ollaan laittomassa tilassa eli suhdeluvut eivät toteudu. Ihmiset joutuvat muokkaamaan työvuorojaan kauheasti ja venymään, mikä lisää väsymystä. Vanhemmat joutuvat hakemaan lapsiaan kesken päivän pois, kun ei ole riittävästi henkilökuntaa.”
Varhaiskasvatussuunnitelma ei toteudu
”Tämä johtaa siihen, ettei varhaiskasvatussuunnitelmaa pystytä toteuttamaan. Retkiä ja pienryhmätoimintaa peruuntuu. Arki menee sellaiseksi, että yritetään vain selviytyä.”
Kesänen toteaa, ettei pedagogiikka toteudu, jos lastenhoitaja jää päivän aikan usein yksin koko ryhmän kanssa. Alle kolmevuotiaita ryhmässä on 12, yli kolmevuotiaita 21.
”Kaikki työntekijät johtajasta alaspäin uupuvat, hänkin kun aamulla selvittää ensimmäisenä sijaisasiaa. Hoitaja ei voi aamulla luottaa siihen, että pääsee tekemään töitä suunnitellusti. Ei edes siihen, että pääseekö töistä lähtemään suunnitellusti.”
Kesänen huomauttaa, että työpäivän jälkeen monella on omatkin lapset haettavana toisesta päiväkodista.
”Päiväkodeissa, joissa henkilöstöä ei ole riittävästi, kaikki kokevat kauhean huonoa omatuntoa siitä, etteivät pysty toteuttamaan varhaiskasvatusta kunnolla.”
Koko henkilöstöllä huono omatunto
”Päiväkodeissa, joissa henkilöstöä ei ole riittävästi, kaikki kokevat kauhean huonoa omatuntoa siitä, etteivät pysty toteuttamaan varhaiskasvatusta kunnolla.”
Kesänen jäljittää ongelmat osaltaan vuoden 2018 varhaiskasvatuslain muutokseen. Silloin määrättiin, että päiväkotien henkilökunnasta aiempaa suuremman osan on oltava korkeakoulutettuja, vaikka tiedettiin, ettei varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkojakaan ole tarpeeksi.
”Ja kun lastenhoitajat tekevät opettajien sijaisuuksia, ei ole myöskään päteviä lastenhoitajia. Moniammatillinen tiimi ei voi toimia kovin hyvin, kun ihmiset eivät ole tekemässä sitä, mitä ovat tulleet tekemään.”
Hoitaja jää usein yksin lasten kanssa
Sijaistamisketjut sotkevat systeemin ja vähentävät työhön sitoutumista.
”On tutkimustietoa siitä, että ihmiset pysyvät töissä paremmin, jos he saavat tehdä sitä mitä ovat tulleet tekemäänkin. Se sitouttaa paljon enemmän kuin että joutuu sijaistamaan vaikka sitä opettajaa tai eri paikoissa.”
”Toivomme, että laki avattaisiin. Ei niin, että opettajia vähennetään, vaan että lastenhoitajia lisätään ryhmiin. Ettei tulisi niitä tilanteita, että ollaan yksin lasten kanssa, kun opettajilla on omia tehtäviään.”
”Niitä henkilöitä, jotka ovat lasten kanssa, täytyy olla tarpeeksi. Ollenkaan väheksymättä suunnittelua, arviointia ynnä muuta.”
Lisää palkkaa, autonomiaa ja sijaisia
Varsinkin Helsingissä päiväkodit ovat kärsineet työvoimapulasta. JHL tiedotti aiemmin syksyllä hoitajien joukkopaon alkaneen. Millä työntekijät saataisiin pysymään alalla?
”Palkka on ensimmäinen, toinen se, kuinka paljon itse pystyy vaikuttamaan työhön. Sijaisia palkataan liian lyhyeksi aikaa. Ennen niitä on ollut enemmän.”
”Nythän niitä taas palkataan ja suunnitellaan myös nopean toiminnan joukkoja, että palkattaisiin parikymmentä henkilöä, jotka menisivät sinne, missä tilanne on pahin. Toinen asia on, ketä siihen saadaan palkattua.”
Lopuksi Kesänen esittää, että ongelmista huolimatta muistettaisiin, miten paljon hyvää työtä päiväkodeissa joka päivä tehdään.
