Kun illalla on teatteriesitys, näyttelijä Martti Suosalo käy iltapäivällä lenkillä.

Hengittäminen nenän kautta puhdistaa röörit.

Vähän ennen illan koitosta on tehtävä ainakin kyykkyjä ja sata punnerrusta. Onneksi Huomenna hän tulee -näytelmässä esiintyvä kollega Mika Nuojua on samoilla linjoilla: Suosalo ja Nuojua tapaavat seistä käsillään selät vastakkain. Vähintään viiden sekunnin ajan pitää pystyä tasapainoilemaan.

“Kuntoileminen pää alaspäin tekee aivoille hyvää”, Suosalo (s. 1962) pohtii. Hän pitää fysiikkaansa yllä meidän takiamme eli yleisön etua ajatellen:

“Meidät näyttelijät on kalliilla koulutettu. Yhtä kalliilla kuin hävittäjälentäjät. Velvollisuutemme veronmaksajia kohtaan on pitää ruumiistamme huolta.”

Veronmaksajat kiittävät siitä, ettei hän enää pelaa jalkapalloa. 

“Liian vaarallista, siinä voi mennä polvet.”

Tällä hetkellä Martti Suosalo näyttelee Turun ja Espoon Kaupunginteattereiden sekä Tampereen Teatterin yhteistuotannossa, Samuel Beckettin klassikossa Huomenna hän tulee. Vaativa ja tekstiltään laaja teos edellyttää tarkkuutta replikoinnissa ja liikkeiden ajoituksissa. Hetkittäin vaaditaan akrobaatin taitoja.

Huomenna hän tulee -näytelmässä ihmiset ovat kadottaneet suhteellisuudentajunsa. Heidän moraalinsa mittarit ovat siirtyneet niin, että hyvän, pahan, solidaarisuuden ja kiusaamisen rajat eivät ole selviä. “Nukuimmeko me, kun ihmiset kärsivät?”, parahtaa Suosalon Vladimir, joka taitaa olla tuskaisessa unessa edelleen.

Huomenna saapuvan pelastajan odottaminen on tätä päivää samalla lailla, kuin ympäri maailmaa on odotettu koronapandemian väistymistä. Kyllä huomenna asiat ovat paremmin… äh, ei sittenkään.

“Turvamies-näytelmän kanssa kävi myös hassusti”, Suosalo kertoo Helsingin Kaupunginteatterin taannoisesta esityksestä. “Rikas hulttiopoika joutui vastahakoisesti sulkeutumaan neljän seinän sisälle isän palkkaaman turvahenkilön kanssa. Ei me voitu kuvitellakaan, kun esitystä valmisteltiin, että kohta koko maa viettäisi aikaa neljän seinän sisällä!”

Turvamies lämmitellään ensi vuonna 2022 Helsingin Kaupunginteatteriin. 

Juuri Teatterikoulusta Jouko Turkan oppilaana valmistunut Suosalo esiintyi kesällä 1988 Ryhmäteatterin Taru sormusten herrasta -näytelmässä ja juoksi lenkkejä pitkin Suomenlinnaa, kun “muut istuivat grillillä ja paistoivat herkkusieniä”. Koko porukka perheineen asui Suomenlinnassa teatterikauden ajan. 

Kun näyttelijöiden lapset ryhtyvät kiusoittelemaan himoliikkuja-Suosaloa, hän oppi rennomman tyylin, ja turkkalaisuus alkoi karista.  

Suosalon ensimmäinen iso rooli oli samassa kesäteatterissa vuonna 1993 Nummisuutareiden Esko. “Se vei itsetuntoani eteenpäin. Ja sitä oli kiva esittää. Mähän teen sitä edelleen.”

Huomenna hän tulee -näytelmän Vladimirissa on Eskoa kävelytyyli ja liian pieni takki. Tosin Esko ei ole ainoa hahmo Suosalon päässä, vaan “siellä on kokonainen seurue, on nainen ja on lehmän takapää”.

Onko jokin hahmo sellainen, jota et näyttelisi?

“Ei sellaista voi olla, ettei sitä saisi sopimaan”, Suosalo toteaa. 

“Näyttelijän tehtävä on puolustaa sitä [hahmoa] kynsin hampain. Minun moraalinen tehtäväni ei ole mennä siihen väliin”, Suosalo avaa. 

“Jos minä alan ajatella jossain roolissa, että ‘enhän minä tällainen pedofiili ole’, se näkyy esityksessä. Mun tehtävä voi olla löytää hahmosta se sekunti, jolloin se ei ollut pedofiili.”

Suosalo pystyy kuvittelemaan samaistuvansa jopa Adolf Hitlerin hahmoon hieman samaan tyyliin, kuin miten saksalainen Bruno Ganz esitti tätä legendaarisesti Perikato-elokuvassa (2004). 

Ganzin Hitler oli ensimmäisen maailmansodan tappiosta sekaisin mennyt veteraani, “hermokaasun uhri ja narkkari”, Suosalo pohtii. 

Nimenomaan teatterissa näyttelijän on oltava ammattinäyttelijä “jotta asian voi toistaa 500 kertaa”. Jos näyttelijällä on huono päivä tai murheita, energiat pitää kanavoida roolin esittämiseen. Sen sijaan elokuvan tekeminen on tietenkin näyttelijälle aivan erilaista kuin teatterissa:

“Elokuvissa me näyttelijät tullaan keskelle prosessia, jonka valmistelut on jo tehty. Harvemmin edes harjoitellaan mitään. Mutta elokuvan keinoilla voidaan saada paljonkin irti ihmisistä, jotka eivät osaa näytellä”, Suosalo pohtii.

“Minullekin on elokuvaohjaaja joskus sanonut, että ‘älä näyttele’. Ihmettelin siinä sitten, että ‘miksi olet halunnut minut tähän rooliin?’”, Suosalo nauraa.

Koronaepidemia rajoitti teatterielämää yli vuoden, mutta synkässä pilvessä on kultareunansa. Olosuhteiden pakosta monet teatterit oppivat taltioimaan esityksiä.

“Sen takia teatterimuseolla on arkistossaan esityksiä parempina taltiointeina kuin koskaan ja enemmän kuin koskaan.”

Suosalon esittämää ja Kari Hotakaisen kirjoittamaa Palvelija-monologia yleisö voi ostaa Karanteeniteatterista tallenteena ja katsoa kotonaan. 

Monologissa rikosylikomisario pitää seminaariluennon aiheesta ”Ihmisen luonne rikospoliisin näkökulmasta”. Komisarion lisäksi näytelmässä on kavalkadi ammattilaisia kätilöstä ja papista mielenterveyshoitajaan ja parturikampaajaan. Suosalo esittää kaikki roolit, ja hän on myös ohjannut esityksen.

Jos Suosalolla suinkin olisi vapaailtoja, eikä epidemia enää sulkisi kulttuurielämää, hän haluaisi käydä katsomassa nykysirkusta – tai sirkusta ylipäänsä: “sen maailma kiehtoo minua”. 

Teatterissa hän haluaisi nähdä klassikoita. Molièrea, Goldonia ja Shakespearea: “Hyviä tekstejä, ne ruokkivat mielikuvitusta. Holbergin Jeppe Niilonpojan menisin katsomaan heti, jos se menisi jossain.”

Ja musiikkia rakastavana ihmisenä hän käy mielellään konserteissa kuuntelemassa erityisesti orkesterimusiikkia.

Myös teatterikorkeakoulun esityksiä hän haluaisi ehtiä useammin katsomaan, opiskelijoiden kummitaiteilija kun on.

Voisiko taiteilija neuvoa opiskelijoita opin tiellä?

“Mä sain elää opiskeluajat kuin pellossa. Ei ollut paljonkaan järkeä päässä. Opiskelijat tuijottavat omaa napaansa – ja hyvä niin. Se kuuluu siihen elämänvaiheeseen. Mutta jos saisin nyt mennä takaisin tän verran järkeä päässä, kuin mulla nyt on, ottaisin ne kaikki mahdolliset tunnit, mitä oli tarjolla. Kitaratunneista lähtien.”

Suosaloa on jäänyt vaivaamaan, miten aikoinaan hän kävi vain parilla rautalangan mestarin soittotunnilla:

“Mua kiinnosti vain hippalointi, pippalointi ja vastakkainen sukupuoli. Kyllä mua näytelmien tekeminen kiinnosti, mutta lisäksi mä olisin saanut Nono Söderbergiltä kitaratunteja.”

Huomenna hän tulee
Turun Kaupunginteatterissa vuoden loppuun.
Yhteistuotanto Espoon Kaupunginteatterin ja Tampereen Teatterin kanssa:
esitys jatkaa Espoossa 8.1.–5.2.2022, ja Tampereen Teatterin ensi-ilta on 24.2.2022.
Ohjannut Pentti Kotkaniemi, suomentanut Reita Lounatvuori.

Palvelija
Tallennetta voi ostaa katsottavaksi 23.12.2021 alkaen: karanteeniteatteri.fi