Eurooppaa ristiin rastiin matkustava kotkalainen Tony Bay muutti pakettiautoon ja jätti Suomen tomut taakseen. Nyt hän ihmettelee turistien hylkäämiä eurooppalaisia kaupunkeja ja rantalomakohteita. Aurinkokennoilla varustetusta pakusta rakentui viihtyisä koti, jossa mukana kulkevat keittiö, vessa, sänky ja rakkaat polkupyörät.
”Ostravassa Tšekissä ollessani mietin, että kyllä sitä ihminen kaikkea keksii rakentaa roskasta. Seisoin 300-metrisen mäen päällä. Se oli kasattu jostain teollisuudelle ylimääräisestä hiekasta tai vastaavasta kamasta. Mäen sisällä oli niin kuuma, että se savusi joistain koloista.
Kroatiassa puolestaan rannat olivat käytössä normaalisti, turistisesongin aikaan ja muutenkin, mikä näkyi ihan perusroskana. Pulloja, pika-ateriankuoria, sipsipusseja, hammaslankaa ja vaikka mitä oli paljon esillä. Kun googlaili rantojen arvosteluja, poikkeuksetta jokaisessa valitettiin roskasta ja parkkipaikkojen vähyydestä. Rantojen ehdottomasti suosituin brändi on Durex – Kroatiassa asutaan usein liki kolmekymppiseksi asti vanhempien nurkissa, joten rantoja käytetään kutemiseen. Marseillen kadut olivat joulun jälkeen täynnä jätevuoria.
Portugalissa roskaamista on yritetty suitsia kieltämällä autoissa nukkuminen, sillä virallisen selityksen mukaan rannoilla ja luonnonpuistossa majailevat karavaanarit ja vanlife-tyypit roskaavat ja meluavat. Yöunet saattavat keskeytyä santarmien vierailuun ja 60–600 euron sakkoon. Oman näkemykseni mukaan rajoituksella halutaan puuttua rantapummeiluun, romanileireihin ja muutenkin heikossa asemassa olevien oleskeluun.”
”Portugalissa ohjataan moottorikodeilla matkustavia turisteja yksityisesti järjestettyihin, usein kalliisiin karavaaniparkkeihin samalla kun hotellit ja rannat huutavat koronan vuoksi tyhjyyttään.
Esimerkiksi eteläportugalilaisessa Algarven maakunnassa hotellien varaukset ovat romahtaneet vuoden takaisesta 85 prosenttia. Rannoille roudataan isolla rahalla joka vuosi lisää hiekkaa, jotta turistien olisi mukavampi köllötellä auringon alla. Hotellien ja rantapalveluiden rakennus- ja kunnostustyöt näyttävät edelleen jatkuvan, vaikka turisteja ei saavu normaalisti.”
Ainoat liikkujat ovat juuri moottorikodilliset, joiden olemista rajoitetaan isolla kädellä. Kenties huonoon aikaan ja väärästä suunnasta aloitettua kestämättömän turismin rajoittamista, kenties vain moottorikodillisen katkeraa tilitystä, kun ei halua pitää kotiaan suurella hiekkakentällä muiden ihmisten välittömässä läheisyydessä ja ajoittain melko kovaan hintaan. Yksi yö tällaisessa paikassa maksaa normaalisti kolmesta kymmeneen euroa.”
”Koronan vuoksi ravintolaelämä on hiljentynyt take away -toiminnaksi kaikissa Etelä-Euroopan maissa. Roskaakin on enemmän, ravintoloiden ja kahviloiden sijaan mennään luontoon syömään ja jätetään roskat sinne. Marketit ovat auki, osa rajoitetusti alueesta riippuen.
Tavanomaisesti ovella tönöttää vartija laskemassa, kuinka monta henkilöä voi yhtä aikaa olla sisällä kaupassa. Kaupassa käydään yksinään ja ihmiset jonottavat turvavälejä noudattaen kadulla. Rahaa ylimääräisiin ja yllättäviin asioihin ei juuri kulu. Ajat ovat kovat kaikille, varsinkin niille, jotka ovat jo ennen koronaa olleet kaikista heikoimmassa asemassa.
Portugalissa Romanian romanit käyvät silloin tällöin myymässä avokadoja, appelsiineja tai kerjäämässä rahaa. Muuten kerjäläisiä ja muita kadulla asujia näkyy vähän. Ajat ovat kovia kaikille ja varsinkin niille, jotka ovat jo ennen koronaa olleet kaikista heikoimmassa asemassa.
Matalan bkt:n maissa ihmiset tekevät enemmän työtä, joka ei kasvata kansantaloutta. Esimerkiksi Kroatiassa näki joka ilta ihmisiä kalastamassa. Monestiko Suomessa näet, että jengi kalastaa huvikseen?
Ainakin oma fiilis on, että täällä kalastetaan, koska se on kivaa. Hyötynä on, että saa ruokaa ja että teet jotain, mistä tykkäät. Tässä toki olettamuksena, että ihmiset eivät nauti tuottavasta työstä.”
”Julkisten paikkojen, kuten museoiden ja kirjastojen ollessa kiinni aikaa jää hyvin käppäillä ympäri kaupunkia ja lukea seiniltä, sähkökaapeista ja kaiteista, mitä sanottavaa on joka tuuman nuuhkijoilla.
Katujen töhrijöitä, maalareita, tussareita, tarranliimaajia ja aktiivisia kaupunkitilan käyttäjiä ei näe tekemässä hommiaan, mutta kätten jäljen näkee aina. Sakkojen ja jopa vankeuden uhalla he koristavat kaupunkikuvaa meidän kaikkien iloksi. Eniten minua kiinnostaa katutila, joka on kaikkien muokattavissa. Kerrostalon seinään maalattua muraalia ei voi mennä sotkemaan, mutta bussipysäkin seinään voi kuka tahansa kirjoittaa omat terveiset.
Tällä hetkellä mainosten määrä kaupunkikuvassa on vähentynyt, mikä antaa lisää palstanäkyvyyttä ei-kaupalliselle sisällölle. Yksittäisten töhryjen sijaan olen kiinnittänyt huomiota saman tekijän toistuviin maalauksiin, kuten kissoihin Marseillessa. Yhdessä mieleen jääneessä kuvassa oli asunnottoman nukkumapaikka jonkin liikehuoneiston edessä. Kissa oli siinä ovessa patjan yläpuolella ikään kuin suojelemassa tai sisustuselementtinä. Ehkä se kissa oli hänen terapiaeläimensä.”
”Lähdin matkaan lokakuussa ja olen ylittänyt valtioiden rajoja 12 kertaa. Rajavalvontaa ei ole ollut juuri missään. Yhtäkään koronatestiä en ole joutunut tekemään, vaikka olen matkustanut kaikkien sääntöjen mukaisesti. Vain Slovenian ja Kroatian rajoilla on ollut valvontaa.
Kroatiasta lähtiessäni kyytiläiseni sai tuhannen euron sakon, koska ei ollut lukenut viranomaisten ohjeita tarpeeksi tarkkaan, ja negatiivinen testitulos oli pari tuntia liian vanha.
Suosittelen vakavasti harkitsemaan kannattaako nyt matkustaa. Säännöt siitä, miten ja minne kannattaa matkustaa, eivät ole turhia. Rantalomaa Portugalissa en voi suositella. Jos oma toive on maata rannalla, syödä ravintoloissa ja bailata klubilla, ne eivät nyt onnistu.
Jos haluat mennä asumaan erakkona ja katselemaan tyhjillään olevia kummituskaupunkeja, niin tee se ohjeiden mukaan ja pidä mielessä, että olet vastuussa sekä omista valinnoistasi että muista ihmisistä ympärilläsi.
Itse olen valkoisena heteromiehenä hyvin etuoikeutetussa asemassa. Lähdin matkaan itsekkäistä syistä, halusin olla rauhassa. Toki olisin voinut tehdä niin jossain jyväskyläläisessä mökissä, mutta olen utelias.
Nyt eletään mielenkiintoista aikaa, kun turismia suitsitaan eri puolilla maailmaa. Tuntuu, että nyt on viimeiset hetket nähdä asioita, joita haluaa. Venetsiakin meinataan sulkea turisteilta. Matkan myötä on korostunut halu dokumentoida tätä tilannetta.”
Talveksi Suomeen jääminen ei myöskään ollut vaihtoehto, koska omaehtoinen asunnottomaksi jääminen siellä on mahdotonta. Pitää siis seurata ilmastoa.
Kulkuvälineeksi valitsin pakettiauton, koska siinä on paras hinta–laatu- ja kokosuhde. Tämä on samalla koti. Kaikki tavarani eivät olisi mahtuneet henkilöautoon.
Kyydissä on myös kolme pyörää, kaiken muun olen myynyt pois. Olen pyöräillyt vähemmän kuin olin ajatellut. Tavoiteenani oli päästä harrastamaan maastopyöräilyä, mutta nyt on vaikeaa saada ajoseuraa. Laskettelukeskusten pyöräilyreitit ovat kiinni, eikä ole ollut oikein fiilistäkään. Kerran kävin kyllä kantamassa pyörää yhdellä vuorella.
Pitkin Eurooppaa on yritetty selvittää, miksi autosta häviävät tehot. Useammassa paikassa kävin kyselemässä, mutta ei niissä ymmärretty englantia eikä oikein autojakaan, vaikka autokorjaamoja olivatkin. Riskillä lähdin Ranskasta Espanjan kautta Portugaliin ajatuksena korjauttaa auto Lissabonissa. Tunti ennen Lissabonia auto hajosi tiellä. Neljän viikon ja kymmenien viestien ja puheluiden jälkeen sain auton kuntoon. Suomessa asuva portugalilainen tyyppi avusti. Palasin autolla Etelä-Portugaliin odottelemaan uusia määräyksiä ja rajoituksia.
Minun täytyy tulla Suomeen katsastuttamaan auto keväällä. Auton hajoamista enemmän paluumatkassa kuumottaa lumi ja jää, kun autossa on kesärenkaat.”
”Stay home, stay safe, stay protected. Hail oras. Fuck olympics. Go vegan. Stop racism.”
Matkaa voi seurata YouTube -kanavalta Tony Bay, johon hän päivittää viikottain videomateriaalia matkan varrelta.
