Tarja Halonen – Erään aktivistin tarina
Katri Merikallio
Into 2020, 250 s.
Suomalaiset olisivat ansainneet tämän teoksen jo aiemmin! Mutta hyvä näinkin, ja toivottavasti presidentti Tarja Halosen aktivistitarina päätyy nyt myös sellaisiin käsiin, jotka poliittisen uran kestäessä eivät tunnekuohultaan olisi sitä yöpöydälleen huolineet.
Aiemmin Halosen elämänkaarta ovat kirjanneet Paavo Haavikko ja viimeksi vajaa vuosikymmen sitten Hannu Lehtilä. Nyt asialla on myös presidentti Martti Ahtisaaren elämäkerran kirjoittanut toimittaja Katri Merikallio. Kolmas kerta toden sanoo, sillä Merikallio onnistuu erinomaisesti.
Keskiössä on Halosen vuosikymmenien mittainen toiminta kansalaisjärjestöjen aktivistina ja vähemmistöjen määrätietoisena puolustajana. Henkilökohtaisen elämän kuvioita raotetaan sopivasti. Lopuksi päädytään nykyisiin kansainvälisiin luottamustehtäviin sekä pandemian kirvoittamiin ajatuksiin.
Kirja piirtää Halosesta maanläheisen kuvan, jota ryydittävät päähenkilön terävät kommentit läpi teoksen. Ikäpolveaan edustaville kannattajille ja aktivistikavereille tarina lienee tuttu, mutta monille suomalaisille Halosen toiminta on jäänyt yksittäisten, julkisuudesta tuttujen välähdysten varaan. Useille nuorille kansalaisille hän on pelkästään ensimmäinen naispresidentti.
Halosen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on kuitenkin paljon enemmän. Olisikin sääli, jos hänen koko toimintansa jäisi presidenttiyden varjoon tai järjestöjyrien muisteluihin. Kuten päähenkilö itsekin kirjassa toteaa: ”Se on lopulta aika pieni se porukka, joka näissä kuvioissa keskeisesti vaikuttaa”. Pitkäjänteisen toiminnan vaikutukset sen sijaan ulottuvat joka kotiin.
Halosesta ei tehdä kiiltokuvaa. Kirja käsittelee avoimesti myös median ja vastustajien esille nostamia kipupisteitä, mutta tarjoaa toki päähenkilön omat selitykset toiminnalleen.
