Tapani Kärkkäinen on Suomen tunnetuimpia ja ansioituneimpia kirjallisuuden suomentajia.
Hän on kääntänyt puolan kielestä muun muassa Ryszard Kapuścińskia, Bruno Schulzia, Hanna Krallia ja Witold Szabłowskia.
Kulttimaineeseen noussut Andrzej Sapkowskin Noituri-fantasiasarja on hänen suomentamansa, ja näihin aikoihin ilmestyy Olga Tokarczukin jännärimysteeri Aja aurasi vainajain luitten yli (Otava).
Kärkkäinen ei kuitenkaan tyydy temmeltämään vain kaunokirjallisuuden kentällä. Viimeaikaiset tapahtumat Puolassa, äärioikeiston rajut toimet demokratian alasajamiseksi ja lehdistön kontrolloimiseksi ihmisoikeuksia rikkoen, ovat olleet Kärkkäiselle liikaa. Hänen vuodesta 2013 ylläpitämänsä kulttuurikanava, Puola Nyt -sivusto Facebookissa, muuttui sisällöltään päivänpoliittiseksi vuonna 2015, kun Laki ja oikeus -puolue nousi valtaan.
Sivustolle hän suomentaa uutisia 38 miljoonan asukkaan talousalueelta, jota suomalaiset eivät tunne kovin hyvin.
Kärkkäisen mielestä on tärkeää, että suomalaiset saavat lukea miten ällistyttäviä asioita Puolassa tapahtuu. Maata ei ole onnistuttu rankaisemaan sen ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka Euroopan komissio on huomauttanut monta kertaa, että Puolan uudet lait vaarantavat oikeuslaitoksen riippumattomuuden, mikä rikkoo oikeusvaltioperiaatetta. Europarlamentissa äärioikeiston edustajat, myös suomalaiset, äänestävät yhdessä rintamassa tukea Puolan vallanpitäjille.
”MIELESTÄNI PIS KUULUU ehdottomasti äärioikeistoon”, luonnehtii Kärkkäinen puoluetta poliittisella kartalla. Kärkkäinen käyttää Laki ja oikeus -puolueesta lyhennystä PiS (Prawo i Sprawiedliwość).
Äärikonservatiivisena puolueena Laki ja oikeus korostaa katolista uskoa.
Huolimatta katolisten konservatiivien vaalimenestyksestä puolalaiset eivät enää ole niin katolisia kuin muualla ehkä luullaan heidän olevan:
”Katolilaisuus on toki keskeistä puolalaisessa identiteetissä, sielunmaisemassa ja kulttuurissa, mutta pitkään jatkunut maallistuminen horjuttaa sitä”, Kärkkäinen kertoo. ”Tutkimusten mukaan varsinkin nuoriso on nopeasti maallistumassa. Koko ajan pedofiliaskandaalit rapauttavat katolisen kirkon arvovaltaa. On vain ajan kysymys, milloin Puola lähtee samalle nopean maallistumisen tielle kuin vaikka ennen niin uskonnollinen Irlanti.”
Populistipuolueiden tyyliin Laki ja oikeus maalailee viholliskuvia. ”Viholliset alkavat tosin kohta jo loppua”, Tapani Kärkkäinen naurahtaa. ”Aluksi vihollisia olivat vuonna 2015 pakolaiset, sitten vuonna 2018 juutalaiset, mutta nyt niitä vihollisia ovat ’LGBT’ eli homot.”
”LGBT-väki” eli homo- ja biseksuaalit sekä transsukupuoliset protestoivat näyttävästi Varsovassa elokuussa. Kärkkäinen arvostaa pelottomia mielenosoittajia, vaikka toteaa surullisesti, että porukka sai voimaa siitä, ettei heillä ole enää mitään menetettävää. Heitä on syrjitty niin monesta suunnasta.
Kulttuurilehti Särössä Kärkkäinen kirjoitti miten poliisit kävivät mielenosoittajien kimppuun:
”Poliisin polvi painamassa nuoren naisen päätä vasten pääkadun katukiveystä. Poliisit raahaamassa nuoria aktivisteja mustaan maijaan. Pidätettyjä, joiden ei anneta ottaa yhteyttä omaisiin eikä asianajajiin. Pidätettyjä, joiden sukupuolen poliisit porukalla ’tarkistavat’ selleissä. Kahteenkin kertaan. Kansanedustajia, jotka immuniteettinsa avulla yrittävät päästä ottamaan selvää, miten pidätettyjä kohdellaan. Nöyryytettyjä, pelokkaita ja loukkaantuneita ihmisiä.”
LAKI JA OIKEUS -PUOLUEEN nykytila on paljastanut Kärkkäiselle, miten jännästi fasismin ja neuvostoliittolaisen totalitarismin juuret ovat kietoutuneet yhteen:
”Aatteellisesti PiS on suoraa jatkoa kommunistipuolueelle: Puola, jota PiS haluaa, on nationalistinen, etnisesti homogeeninen, arvoiltaan konservatiivinen ja poliittiselta järjestelmältään autoritaarinen. Monet historian tutkijat katsovat, että kommunistinen puolue omaksui nämä ihanteet toista maailmansotaa edeltävältä äärioikeistolta. Tästä aatteellisesta siirtymästä kirjoitti nobelisti Czesław Miłosz jo vuonna 1957”, Kärkkäinen kertoo.
Puolalaiset kirjailijat eivät juurikaan tue äärioikeistoa: ”No ehkä joku kirjailija tukee, mutta sellaisia on niin vähän, etteivät he näy missään. Tämä harmittaa PiSiä ihan selvästi”, Tapani Kärkkäinen kertoo.
Laki ja oikeus on yrittänyt keksiä keinoja alistaa kirjailijoita. Eräs tempuista on ollut ”Kirjallisuusinstituutin” perustaminen. Kun valtion instituutti suostutteli Puolan kirjailijaliittoa yhteistyöhön, monet – kuten supertähti Olga Tokarczuk – erosivat kirjailijaliitosta.
Tokarczuk kirjoitti kolumnissaan tukevansa kirjailija Svetlana Aleksijevitšin kamppailua demokratian puolesta Valko-Venäjällä. Toimittajia ja aktivisteja on linnoittautunut Aleksijevitšin kotiovelle Minskissä. Näin he estävät poliisia raahaamasta kirjailijaa ja sananvapaustaistelijaa pidätyskeskukseen.
”Svetlana, jos vain olisi mahdollista, seisoisin nyt talosi edessä sinua puolustavien riippumattomien toimittajien kanssa. Käsi nyrkissä.”
JOTKUT KIRJAILIJAT OVAT ilmoittaneet muuttavansa ulkomaille poliittisen konservatismin kärjistyttyä. Silti lehdistön tilanne on vielä huonompi.
”Mutta missään nimessä tilanne ei ole niin paha kuin esimerkiksi Unkarissa”, Kärkkäinen toppuuttelee. ”Puolassa on vielä vapaata lehdistöä. Jotkut tiedotusvälineet ovat saksalaisten tai yhdysvaltalaisten omistuksessa. Sitäkös PiS-puolue inhoaa. He kyllä koko ajan miettivät miten saisivat nämä loputkin valtaansa. Tätä kutsutaan re-polonisaatioksi (jälleenpuolalaistamiseksi).”
Television valtiolliset kanavat ovat puolueen kontrollissa. Ne näyttävät Kärkkäisen mielestä ”ihan kammottavaa ohjelmaa”, aatteellista tosi-tv:tä, jossa pilkataan vähemmistöjä ja toisinajattelijoita esittäen heistä valheellisia väitteitä. Ikävä kyllä kaikkialla Puolassa ei näy muita kuin valtiolliset tv-kanavat.
ASIANTUNTIJANA JA PUOLAN kieltä täysin taitavana ihmisenä Tapani Kärkkäinen ei varmaan ylläty enää juuri mistään, mitä Puolassa tapahtuu?
Väärin. Hän on saanut viime vuosina yllättyä iloisesti.
Eräänä päivänä vuosi sitten hän katsoi tietokoneeltaan suoraa lähetystä Tukholmasta:
”Olin aina ollut sitä mieltä, että jonain päivänä Olga Tokarczuk saa nobelin. Ja sitten voitti kirjallisuuden Nobel-palkinnon! Puhkesin itkuun. Olin kuin puulla päähän lyöty. Ja niin onnellinen.”
