Yhdysvaltalainen James Nachtwey (s. 1948) on maailman arvostetuimpia sotakuvaajia ja kuvajournalisteja. Tallinnan valokuvataiteen museossa Fotografiskassa on näytillä Nachtweyn itsensä valikoima kuvakavalkadi Memoria, joka luotaa katsauksen hänen uraansa 1980-luvulta lähes viime aikoihin.
Nachtwey kertoo esittelyvideolla, miten hänelle tärkeää on työskennellä vaikeiden ja monimutkaistenkin tapahtumien todistajana. Häntä motivoi erityisesti näkökulman siirtäminen joukoista tai tilastoista ihmisen tasolle. Nachtweyn kuvat saavat katsojan ymmärtämään, että etäisesti uutisotsikoissa näkyneet asiat todellakin tapahtuvat jollekulle inhimilliselle olennolle.
Nachtweyn työ on vaarallista, ja hän itsekin hämmästelee miten ihmeessä hän on edelleen hengissä. Vahingoittumattomana hän ei ole säilynyt, vaan hän on joutunut sairaalahoitoon monesti loukkaannuttuaan työssään sotatantereilla. Kymmenille hänen kollegoilleen on käynyt pahemmin – he ovat kuolleet työtehtäviensä aikana, ja monet jopa Nachtweyn kanssa samalla keikalla.
JAMES NACHTWEYN AIHEET eivät totisesti ole helppoja: sotiva Tšetšenia, Ruanda, Afganistan, Iran ja Irak, 1990-luvun vallankumouksellinen Etelä-Afrikka, heroinistien Pakistan, nälänhädästä riutuneet luurankoihmiset Afrikan mantereella, rikollisten kohtelu Yhdysvalloissa, maanjäristykset ruumiskasoineen Haitissa… Nachtwey on kuvannut skuuppeja toisensa perään.
Hän on halunnut ottaa asioista selvää silloinkin, kun aihe ei tunnu kiinnostavan ketään muuta. 1980-luvulla hän sai tietää, että – silloin vielä rautaesiripun takaisessa – Romaniassa orpolasten olot ovat poikkeuksellisen kehnot. Nachtwey palkkasi paikallisen yhteyshenkilön ja oppaan eli fikserin ja lähti etsimään orpokoteja. Perillä hän kuvasi kymmeniä lapsia, joita kohdeltiin raa’asti: Orvot olivat sidottu likaisiin sänkyihin. Heitä kohdeltiin väkivaltaisesti. He olivat pelosta ja kivuista sairaita, eivätkä monet osanneet puhua. Suurin osa oli tullut hulluksi.
Nachtwey ymmärsi, ettei Romanian orpokotien lapsilla koskaan olisi normaalia sijaa yhteiskunnassa. ”Heitä rangaistiin kuin suuresta rikoksesta, vaikka heidän ainoa rikoksensa oli, että he olivat syntyneet tähän maailmaan”, kertoi Nachtwey näyttelyn videolla.
NACHTWEY ON JOSKUS vain sattunut olemaan paikalla, kun jotain mullistavaa tapahtuu. Aina ei tarvita viikkojen valmisteluja ja fiksereitä. Syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 Nachtwey katseli Manhattanin etelälaidalla sijaitsevan kotinsa ikkunasta, kun etualalla tapahtui jotain outoa: lentokone törmäsi World Trade Centerin pilvenpiirtäjään. Katastrofin ensimmäiset ruudut hän kuvasi kotoaan.
Kun toiseenkin World Trade Centerin torniin törmäsi lentokone, hän päätti lähteä lähistölle. Nachtweyn kuvatessa palavaa eteläistä tornia hänen mielessään aika alkoi hidastua. Talo romahti, ja Nachtwey näki kameran etsimen läpi kaiken hidastettuna. Vasta kun kameran filmi loppui, aika palasi normaaliin kulkuunsa, ja Nachtwey tajusi pötkiä pakoon. Ilma oli tuhkasta sakeana, ja kaikkialla lenteli tappavan vaarallisia metallin palasia.
James Nachtwey on kuvannut useille maailman kuuluisimmille aikakaus- ja sanomalehdille. Hänen ensimmäinen pitkä kiinnityksensä alkoi vuonna 1980 Time-lehdessä. Hän on useiden yliopistojen kunniatohtori ja voittanut lukuisia palkintoja. Nachtweyn nettisivut ovat tässä linkissä. Nachtweyn näyttely Memoria on Tallinnan Fotografiskassa 1.3.2020 saakka.
MANDY BARKERIN (S. 1964) näyttely Artefaktien meri on yhtäaikaa esteettinen ja reportaasinomainen kokonaisuus, joka kuvaa julmankauniisti minkälaista krääsää merten pyörteissä hyrrää. Hammasharjoja, pakkauksia, kasseja, reppuja, pikkuosia, joista ei ymmärrä mitään.
Ja leluja. Ennen niin hauska ja iloinen hiirulaishahmo muuttuu roskana karmeasti irvistäväksi tuhon yksiköksi.
Brittiläinen Barker on halunnut estetisoida roskan asettelemalla muovinpaloja muodostelmiin. Esittelyssä hän kertoo halunneensa herättää huomiota pakottamalla katsojan ensin ihmettelemään kaunista kuvaa, mutta sitten katsoja joutuu huomaamaan, että aiheena onkin roska. Tämä ratkaisu voikin ensi alkuun herättää huomiota, mutta näyttelyyn syventyessä ja katsoessa useita kuvia tyyli etäännyttää katsojaa.
Barkerin esittelyvideo on asianmukaisen tyrmistyttävä. Siinä Barker on Aasiassa osallistumassa vapaaehtoisena yhdessä luonnonsuojelijoiden kanssa merten putsaamiseen. Barker hoitaa muoviroskan syömisestä sairastuneita lintuja ja kerää rannoilta niille alati ajelehtivia jätteitä. Videon huippuhetki on ruumiinavaus linnulle. Pieni turvonnut maha on täynnä isoja ja pieniä muovinpalasia. Barker asettelee palaset siistiin muodostelmaan isommasta pienempään maton päälle ja ottaa sitten näistä kuvia.
Barkerin töitä voi katsoa myös hänen nettisivuillaan. Artefaktien meri -näyttely on Tallinnan Fotografiskassa 16.2.2020 saakka.
VINCENT PETERS (s. 1969) on sielultaan romantikko, se paljastuu Sisäinen valo -näyttelystä. Mustavalkoiset äärimmäisen tyylikkäästi valaistut kuvat jyrkkine varjoineen ja kuvien kohteiden kohtalokkaine katseineen ovat kuin Hollywoodin kulta-ajan loisteliaimmat tuotteet viime vuosisadan puolivälin aikoihin. Nykypäivän gretagarboja, gracekellyjä ja rockhudsoneita ovat muun muassa Penelope Cruz, Emma Watson ja Jon Hamm.
Saksalaissyntyinen Vincent Peters on tunnettu erityisesti Vogue-lehden kuvaajana. Petersin kuvia voi katsoa täällä hänen sivuillaan. Sisäinen valo -näyttely on Tallinnassa esillä 16.2.2020 saakka.
MITEN TALLINAN FOTOGRAFISKAAN PÄÄSEE:
Fotogafiskaan kannattaa kulkea jalan Tallinnan keskustasta kuten Vanhastakaupungista tai satamasta, jos vain säät ja kunto sallivat.
Hyvä reitti on etsiä ensin ihan Vanhankaupungin vieressä, sen länsipuolella oleva
1) Baltian juna-asema, Balti jaam. Sen vieressä, Telliskiven kaupungiosassa on
2) Jaama turg eli aseman tori. Ikävä kyllä vanhat, rouheat tilpehöörikojut on vaihdettu tyylikkääseen ja jopa Suomen hintoihin verrattuna kalliiseen kahviloiden, baarien ja ruokakojujen valtaamaan halliin. Erityisesti vegaaneille sekä Välimeren ruokia ja hunajaa rakastaville herkkusuille tämä on hyvä vierailukohde. Jaama turgin takana samalla piha-alueella (koko ajan loivasti vasemmalle kurvaten, kun Vanhakaupunki on selän takana) näkyy
3) Telliskivi Loomelinnak eli Luova keskus. Sen pikkuliikkeissä käy sekä uutta designia kartoittavia turisteja että paikallisia boheemeja. Fotografiska on Loomelinnakin toisella puolella (kaupungista ja asemalta katsoen).
4) Fotografiska on samassa vanhassa tehdaskokonaisuudessa, jossa ovat ruokatrendeistä innostuneiden suosikkiravintolat F-Hoone (F-talo), Kivi, paber, käärid (Kivi, paperi, sakset) ja Lendav taldrik (Lentävä lautanen).
Talo on kuusikerroksinen, ja sen katolla lukee isolla Fotografiska.
Jos paikan päälle haluaa kulkea raitiovaunulla, Koplin reitiltä on jäätävä pois Telliskiven pysäkillä. Siitä on hieman alle 500 metriä Fotografiskaan.
Voima suosittelee myös Fotografiskan yläravintolaa. Sieltä on hienot näköalat yli aseman alueen Vanhankaupungin muureille saakka. Kesällä katolla on terassi.
