Riippumaton verkkomedia MediaZona kertoo oikeudenkäytöstä ja oman käden oikeudesta Venäjällä.

Verkkomedia Media­Zonan perustaminen alkoi Pussy Riot -punk­yhtyeestä ja sen solisteista, Maria Aljohinasta ja Nadežda Tolokonnikovasta. Heidän kapinansa ei päättynyt tuo­mioon, joka langetettiin elokuussa 2012. Vankila-aikanaan he yrittivät parantaa vankilan työoloja kirjelmien ja nälkälakkojen avulla.

Kun Aljohina ja Tolokonnikova vapautuivat vankilasta armahduksella vuoden 2013 lopussa, he päättivät jatkaa työtä vankilaolojen parantamiseksi ja perustivat Zona Prava -kansalaisjärjestön. Pian kävi ilmi, että kansalaisjärjestön lisäksi olisi tarve mediaresurssille, joka levittäisi tietoa vankiloiden olosuhteista ja oikeusjärjestelmän puutteista. Tähän tarkoitukseen perustettiin MediaZona-verkkomedia.

Zona, eli vyöhyke, tulee venäläisestä vankilaa tarkoittavasta slangisanasta. Zona Prava tarkoittaa oikeuden vyöhykettä ja MediaZona mediavyöhykettä. MediaZona nousi muutamassa vuodessa yhdeksi Venäjän suosituimmista sivustoista: Medialogia-yhtiön lainausindeksin mukaan sivusto kuuluu Venäjän 20 siteeratuimman verkkomedian joukkoon.

MediaZonasta kertovat Voimalle Maria Aljohina ja alusta asti päätoimittajana toiminut Sergei Smirnov, joka oli ennen MediaZonaa töissä Gazeta.ru-­sivustolla ja sitten Russkaja Planetassa. Molemmat ovat verkkoon keskittyneitä, vanhoista tiedotusvälineistä riippumattomia ja Venäjän suosituimpia uutissivustoja.

Aljohina kertoo verkkojulkaisun synnystä:

”Kun istuimme Nadjan [Tolokonnikovan] kanssa vankilassa, ymmärsimme, että vankila heijastaa hyvin tarkasti venäläisen yhteiskunnan todellisuutta. Lisäksi halusimme välittää eteenpäin kaiken sen tuen, minkä saimme ihmisiltä ympäri maailmaa, tuen poliittisille vangeille ja vangeille ylipäätänsä.”

MediaZona kertoo, mikä on vapauden murentumisen hinta Venäjällä.

”Teemme reaaliaikaista raportointia poliittisista oikeudenkäynneistä, kerromme poliisiväkivallasta. MediaZonan julkaisujen avulla olemme onnistuneet muuttamaan asioita.”

Päätoimittaja Smirnov lisää, että tällä hetkellä monet keskeisimmät Venäjän yhteiskunnalliset prosessit tapahtuvat oikeussalissa. Venäjän yhteiskunnallinen tilanne tiivistyy vankiloihin ja oikeudenkäynteihin. Kehitys alkoi Pussy Riotin ja oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyn oikeudenkäynneistä, uusimpina ilmiöinä taloudellisen kehityksen ministerin Aleksei Uljukaevin vankilatuomio ja teatteri- ja elokuvaohjaaja Kiril Serebrennikovin poliittisena pidetty rikosprosessi. Oikeudenkäynnit eivät liity pelkästään vallan ja opposition suhteisiin vaan myös vallan­pitäjien sisäisiin välienselvittelyihin, kuten Uljukaevin tapaus osoittaa.

Vankiloista ja oikeudenkäynneistä on tullut Venäjän luetuin aihe.

”Projektin fokus on kapea, mutta tällä hetkellä kirjoitamme aiheista, jotka saavat Venäjällä enemmän huo­miota kuin mikään muut”, Smirnov kertoo.

MediaZonan toimittajat ovat kokeneita ammattilaisia, eivätkä ihmiset toistaiseksi pelkää jakaa alustan linkkejä sosiaalisessa mediassa. Kaksi kolmasosaa MediaZonan kävijöistä tulee jaettujen linkkien kautta.

Toisin kuin Venäjän medialle yleensä, MediaZonalle tärkein sosiaalinen media on Twitter. Sen jälkeen eniten kävijöitä tulee Facebookista, Face­bookia muistuttavasta venäläisestä VKontaktesta ja Telegramista, viestisovelluksesta, josta on tullut tärkeä sosiaa­linen media.

Suurin osa lukijoista on suurten kaupunkien asukkaita. Sivustolla vierailijoiden jakauma on samanlaista kuin muillakin verkkomedioilla.

Merkittävä osa MediaZonan kuvailemista ilmiöistä löytyy Suomessa parhaiten Alibi-lehdestä, joskin kirjoitusten tyylilaji on erilainen. Sivustolla on paljon uutisia myös järjettömistä ja synkistä väkivallanteoista ilman poliittista kontekstia.

Kriitikot ovat kuvailleet MediaZonan genreä ”tšernuhaksi”. Sille ei ole yksiselitteistä käännöstä. Elokuvan ja kirjallisuuden genrenä se voisi olla ”noir” tai ”roska”. Venäjällä termi assosioituu 90-lukuun, jolloin aikaisemmin sensuroitu ronskimpi viihde vyöryi julkisuuteen ja yhteiskunnan romahduksen takia myös arkielämä alkoi muistuttaa roska­elokuvia.

Smirnov vastaa kriitikoille, että tarkoituksena on tehdä media, joka kuvaa Venäjän todellisuutta sellaisena kuin se on.

”95 prosenttia sisällöstä on raskasta. Tämä oli alkuperäinen suunnitelma, emmekä odottaneet, että lukijoita tulisi näin paljon. Eikä [tästä aihepiiristä] ole muutakaan materiaalia saatavilla. Ne, jotka tarvitsevat optimismia tai huumoria, voivat lukea toisia sivustoja.”

MediaZonassa on sen tematiikkaan liittyviä selainpelejä. Eräässä pelissä saa jakaa tuomioita todellisissa rikostapauk­sissa ja verrata tulosta tuomareiden antamaan tuo­mioon. Toisessa osallistutaan Moskovan syyskuun 2017 paikallisneuvostojen vaaleihin.

Paikallisneuvosto on Moskovan kolmesta hallinnon tasosta alin, eräänlainen kaupunginosavaltuusto. Pelihanke tehtiin yhteistyössä ”Riippumattoman kunnalliskampanjan” kanssa. Se pyrki edistämään riippumattomia ehdokkaita vaaleissa, jotka lopulta päätyivät hallitsevan Yhtenäisen Venäjän voittoon. Äänestysprosentti jäi noin viiteentoista prosenttiin.

Viimeisimmässä ja suosituimmassa pelissä osallistutaan laittomaan mielenosoitukseen. Pelissä pitää agitoida ohikulkijoiden ja televisiokameroiden edessä vältellen poliisia ja Putinin tukijoita. Smirnov kertoo, että pelien sarja on saamassa jatkoa.

MediaZona haluaa laajentua. Aljohina ja Tolokonnikova eivät osallistu julkaisun päivittäiseen työhön vaan jättävät sen mielellään ammattitoimittajille. He keskittyvät varainhankintaan. Joulukuussa aloitettiin joukkorahoitusohjelma, jonka avulla on onnistuttu keräämään noin 30 prosenttia toivotusta rahoituksesta.

MediaZona on rahoittanut toimintaansa myös omalla vaatelinjallaan nimeltä ”Budet Huštše” eli ”Pahempaa on luvassa”. Ensimmäinen vaate-erä myytiin joulukuussa netin kautta loppuun vuorokaudessa, uusi erä on tulossa myyntiin lähiaikoina.

”Pahempaa on luvassa” oli alunperin Smirnovin Twitter-tililtä lähtenyt meemi, joka ei enää ole pelkkä vitsi vaan Venäjän todellisuutta kuvaava slogan. Vaatteet ovat MediaZonan tuttujen ja tukijoiden suunnittelemia.

Suosituin tuote oli hiphop-yhtye Krovostokin MC:n Anton Šilovin suunnittelema paita. Vuonna 2015 yhtye oli ongelmissa, koska Jaroslavlin kaupungin oikeusistuin halusi kieltää sen kappaleita. MediaZona raportoi oikeudenkäynnistä, joka lopulta päätyi sananvapauden voittoon. Joulukuussa 2017 Šilov maksoi palveluksen palveluksella suunnittelemalla ”Pahempaa on luvassa” -vaatelinjalle paidan.

Venäjällä ”ei ole valoa tunnelin päässä eikä toivoa paremmasta”, sanoo Smirnov.

”Odotamme, että ihmisoikeustilanne huononee entisestään. Ei ole mitään syytä uskoa, että Putinin neljäs kausi johtaisi parannuksiin.”

Smirnovin mielestä viranomaiset eivät ole erityisesti vaivanneet mediaprojektia. Vеnäjän verkkovalvonta­viranomainen Roskomnadzor on antanut sivustolle vain muutamia varoituksia.

Viimeksi Roskomnadzor vaati poistettavaksi sisältöä, joka koski paljastuksia alumiinimiljardööri Oleg Deri­paskan ja varapääministeri Sergei Prihodkon yhteisestä lomasta ensiksi mainitun huvijahdilla Norjassa. Tiedot tulivat julki laivalla olleen seksityöläisen Nastja Rybkan (Anastasia Bašukevitšin) kirjoitettua Deripaskasta ja Prihodkosta paljastuskirjassaan ja julkaistuaan jahdilta kuvia instagram-tilillään. Roskomnadzor on luvannut perua varoituksensa, mikäli sen aiheuttanut materiaali poistetaan. MediaZona on suostunut kaikkiin poistamiskehoituksiin.

Smirnov uskoo, että pian materiaa­lien poistaminen ei välttämättä enää riitä viranomaisille. Aljohinan mukaan MediaZona on toistaiseksi saanut yhden varoituksen, jonka toistuminen voi johtaa medialisenssin peruutukseen, mutta uusi varoitus voi tulla koska tahansa.

MediaZona kohtaa samanlaisia ongelmia kuin muukin media. Päänsärkyä aiheuttaa myös jatkuvasti muuttuva lainsäädäntö. Taannoin Venäjän viranomaiset kielsivät itsemurhista kertovan uutisoinnin, koska ”se kannustaa itsemurhiin”. Itsemurhan voi kertoa tapahtuneen, mutta teon kuvaaminen voi johtaa syytteisiin ”itsemurhapropagandasta”.

Viranomaisten tai yksityisen mielivallan uhriksi päätyneet ihmiset saattavat ajautua itsemurhaan, mutta ”itsemurhapropagandan” kielto vaikeuttaa näiden tapausten käsittelyä kriittisessä mediassa.

Monet ulkomaista rahoitusta Venäjällä saaneet kansalaisjärjestöt ovat joutuneet lopettamaan toimintansa ”ulkomaalaisagenttilain” vuoksi. Laki asettaa ulkomailta rahoitusta saaneille järjestöille velvoitteita, joiden rikkomisesta saa isot sakot mutta joiden noudattaminen on käytännössä mahdotonta.

Smirnovin mukaan uusiin rajoituksiin ei kannata valmistautua etukäteen. Selviytymistapoja voi etsiä, kun onnettomuus tulee omalle ­kohdalle.

MediaZonan julkaisut ovat voittaneet palkintoja. Vuonna 2016 Venäjän GQ valitsi MediaZonan Nikita Sologubin Vuoden toimittajaksi. Palkittu kafkamaisia ja lynchiläisiä elementtejä sekoittava tositarina kertoi oikeudenkäynnistä, jossa kuollutta miestä, Maksim Litasovia, syytettiin tapon yrityksestä Krasnodarin alueella Etelä-Venäjällä. Erikoisen oikeudenkäynnin ehkä hämmentävin yksityiskohta oli, että syytetyn pää katosi rikosteknisestä laboratoriosta, eikä sitä koskaan löydetty.

Litasovin sukulaisten mielestä päänsä kadottanut mies oli jo kuollut, kun väitetty rikos tapahtui. Sukulaiset myös uskovat, että Litasovin kuolemaan liittyi poliisimies, jonka ystävältä Litasov oli mennyt perimään palkkasaatavia kuolinpäivänään. Litasovin veli Andrei Litasov kirjoitti presidentille valituskirjeen. Sen jälkeen hänet tuomittiin puoleksitoista vuodeksi vankeuteen ryöstöstä ja kiristyksestä, jonka väitetty uhri oli myös kuollut, eikä siis voi todistaa oikeudessa.

Päänsä menettäneen miehen tarinan loppu ei ollut onnellinen. Kuollut Maksim Litasov tuomittiin heinäkuussa 2017, ja oikeuslaitoksen mukaan tapaus on loppuun käsitelty.

Mediazona on saanut kahdesti journalismia tukevan kuukausittain jaettavan Sreda-säätiön Redkollegija-palkinnon. Ensimmäisen kerran se annettiin Jegor Skovorodan artikkelista, joka kertoi amerikkalaisesta venäläissiirtolaisten tyttärestä. Hänet lähetettiin 15-vuotiaana syvällä Siperiassa asuvien ”vanhauskoisten” luostariin, jossa häntä pidettiin vankina 15 vuoden ajan.

Elokuussa 2017 MediaZonan toimittajat Maria Klimova ja Julia Sugueva voittivat Redkollegija-palkinnon artikkelista, joka käsitteli Tšetšenian, Dagestanin ja Ingušetian kunniamurhia. Kirjoituksessa käsiteltiin neljää oikeudenkäyntiä, joissa kunniamurhien ­tekijät tuomittiin. Artikkelissa listattiin myös muutama tunnettu tapaus, jossa ”suvun kunnian tahraama” nainen katosi, mutta rikostutkintaa ei ole tehty.

MediaZonan tekijöiden mielestä naisten asemaan Venäjällä pitäisi kiinnittää huomiota. Tosin Smirnovin mielestä Venäjällä on feminismiin keskittyviä verkkomedioita, jotka edistävät naisasiaa MediaZonaa paremmin, esimerkiksi Wonderzine.com.

Kaiken kaikkiaan MediaZona työllistää 15 henkeä, joista kymmenen on toimittajia. Muutamia artikkeleita on käännetty englanniksi yhteistyössä ­Vicen ja The Guardianin kanssa. Viimeksi englanniksi on käännetty uutisia ­Penzan ja Pietarin antifasistien kohtaloista.

MediaZona ei aio tehdä sivustosta englanninkielistä versiota, koska lukijoita sellainen löytää vähänlaisesti. Karu totuus on, ettei Venäjä ole aihe, joka tällä hetkellä kiinnostaisi laajasti länsimaisia lukijoita.

Venäläisiä oman maan asiat kuitenkin kiinnostavat, niiden raadollisuudesta huolimatta.

MediaZona: zona.media

Varainhankintakampanjan sivusto:
donate.zona.media