Vedonlyöntihuijaukset ovat miljardiluokan bisnes, joka linkittyy kansainväliseen rikollisuuteen. Suomalainen divarijalkapallo on osa tätä maailmaa.
Suomalainen divarijalkapallo, ketä kiinnostaa? Suomen kolmanneksi korkeinta sarjatasoa, Kakkosta, pelataan kuitenkin ympäri Suomea aina Helsingistä Tornioon ja Iisalmelta Närpiöön. Ulospäin välittyvä talkoohenkisyys ja kentän laidalta kohoava makkaran ja kahvin tuoksu luovat oman viehättävän paikallisen tunnelmansa peleihin. Pelaajatkin ovat usein sekoitus tuttuja oman pitäjän pelureita, aikuisten otteluihin tuntumaa hakevia nuoria lupauksia, uransa ehtoopuolella olevia entisiä ammattilaispelaajia sekä ensikosketusta eurooppalaiseen jalkapalloon ottavia ulkomaisia vahvistuksia.
Varsinaista glamouria näistä otteluista harvemmin löytävät muut kuin kovimmat jalkapalloromantikot – mutta toisaalta tarvitseeko sitä edes löytää? Suomalaisen divarifutiksen vertaaminen Valioliigaan olisi hieman sama kuin vertaisi Närpiön ja Barcelonan kaupunkeja. Ei kovinkaan mielekästä.
Kansainvälistä meininki silti on. Valtaosa divarimatsien ottelutulosta jännittävästä yleisöstä ei istu paikallisten kenttien säiden pieksemissä puukatsomoissa vaan eri mantereiden pienissä vedonlyöntikioskeissa ja nettikahviloissa.
Moni suomalainen häkeltyisi, jos tietäisi, kuinka tarkasti suomalaista divarijalkapalloa seurataan maailmalla vedonlyöntimielessä. Yksi selittävä tekijä on se, että jalkapallo on muualla maailmassa pääosin talvilaji, mutta sääolosuhteiden takia esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa sarjat joudutaan pelaamaan kesäaikaan. Tämä lisää sarjojen houkuttelevuutta vedonlyönnin kannalta.
Vedonlyönnin suurin varjopuoli on siihen kytkeytyvä kilpailumanipulaatio. Maailman suurimpiin valtiojohtoisiin vedonlyöntiyhtiöihin lukeutuvan Hong Kong Jockey Clubin toimitusjohtaja Winfried Engelbrecht-Bresges on arvioinut, että laittoman vedonlyönnin ympärille rakentuvat markkinat ylittävät arvoltaan vuosittain jopa 500 miljardia dollaria, josta 350 miljardia on peräisin Aasiasta. Se on noin yhdeksän kertaa Suomen valtion budjetti. Ei ihme, että myös kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on kiinnostunut potista.
Suomalainen urheilumaailmakaan ei ole välttynyt vedonlyöntihuijauksilta. Aiheesta kertoo Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:n tutkintapäällikkö Jouko Ikonen, joka on kilpailumanipulaation vastaisen työn asiantuntija ja entinen rikoskomisario keskusrikospoliisista.
”Uskon, että Suomessa manipulointia tapahtuu muutamista muutamiin kymmeniin otteluihin tai kilpailutapahtumiin vuosittain yhteensä kaikissa urheilulajeissa.”
Jalkapallon kohdalla tulosmanipulaatiolle herkin sarja tuntuu olevan Kakkonen, jossa ottelumanipulaatioita tapahtuu enemmän kuin ylemmillä tai alemmilla sarjatasoilla.
”Syitä tähän voidaan hakea esimerkiksi siitä, että tällä tasolla yleisöä on vähemmän ja median kiinnostus on pienempää eikä otteluista tehdä videotallenteita”, Ikonen listaa.
Suomessa laittomaan vedonlyöntiin liittyvä manipulointi tuntuu olevan vielä lapsenkengissä, jos vertaa muuhun maailmaan, mutta myös täällä tehty vilppi on osa suurempaa kokonaisuutta. Tutkivan toimittajan Declan Hillin kirjoittama kirja Maksetut maalit kuvaa karulla tavalla, miten esimerkiksi jalkapallo-otteluiden tulosten manipulaatio kytkeytyy tiiviisti korruptioon, väkivaltarikoksiin ja veronkiertoon.
Tilanne on kehittynyt erityisen synkäksi monissa Itä-Euroopan maissa, missä mafia on linkittynyt vahvasti laittomaan vedonlyöntiin ja ottelumanipulaatioiden järjestämiseen. Hillin mukaan esimerkiksi Venäjällä moni urheilun ympärillä toimivaa lahjontaa vastaan kamppailut henkilö tai hänen läheisensä on kokenut uhkailua. Useita on kadonnut tai jopa menettänyt henkensä.
Kansainvälisesti urheilumanipulaatioihin pyritään puuttumaan kovin ottein. Kymmenen vuoden aikana Interpolin kuudessa maailmanlaajuisessa operaatiossa pidätettiin 12 500 ihmistä, joilla on ollut kytköksiä laittomaan vedonlyöntiin. Interpolin operaatioita on jonkin verran kritisoitu siitä, ettei niissö onnistuttu saamaan kiinni suuria kaloja, vaan haaviin jäi lähinnä pikkurikollisia.
Suomen poliisi sen sijaan sai melko suuren saaliin napattuaan kiinni singaporelaisen Wilson Raj Perumalin, joka oli lahjonut useita Veikkausliigan pelaajia ja yrittänyt saada vaikutusvaltaa useissa eri seuroissa rahoittamalla niitä sadoillatuhansilla euroilla. Jäätyään poliisin haaviin vuonna 2011 Perumal paljasti kansainvälisen syndikaatin toiminnan, mikä ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen ja johti useisiin pidätyksiin ympäri maailmaa. Perumal sai teostaan kahden vuoden vankeustuomion. Hänet luovutettiin vuonna 2012 istumaan tuomiotaan Unkariin, jossa hän auttoi paikallisia viranomaisia tutkimaan ottelumanipulaatioita. Ensikertalaisena Perumal istui puolet tuomiostaan.
Viisi vuotta myöhemmin Perumal oli jälleen järjestämässä pelejä Suomessa uudella peitenimellä ja yritti ostaa itselleen omistusta Kakkosessa pelanneesta Atlantis FC:stä. Joukkueelle hän hankki neljä hollantilaispelaajaa, joille luvattiin 1 400 euron taskurahan ja hotellikulujen lisäksi 3 000 euroa kuukaudessa bonuksineen. Se on suuri summa divaripelaajalle, kun ottaa huomioon, että suomalaisen veikkausliigapelaajan ansiotulojen keskiarvo oli vuonna 2014 noin 23 000 euroa vuodessa. Osa pelaajista on opiskelijoita tai käy osa-aikaisesti töissä, ja mitä alemmas sarjaportaissa laskeudutaan, sitä vähemmän pelaamisesta maksetaan.
”Kakkosen tasolla vain muutamat seurat voivat maksaa pelaajilleen rahaa, ja tämä on suurin tekijä, joka houkuttelee tai ajaa pelaajia tulosmanipulaatioon”, Ikonen kertoo.
Millä keinoin tulosmanipulaatiota voitaisiin sitten ehkäistä? Ikonen listaa keinoiksi muun muassa pelaajien palkkatason kohottamisen sekä tietoisuuden lisäämisen ilmiön laajuudesta ja toimintatavoista. Myös lainsäädäntöä tulisi hänen mielestään muuttaa niin, että jo pelkästään yritys eli manipulaation ehdottaminen voitaisiin tulkita rikolliseksi teoksi, jolloin manipulaation torjunnan painopiste voisi siirtyä pelaajista kentän ulkopuolelle, sinne missä isommat konnat ovat.
”Se onkin yksi ikuisuuskysymys, onko pelaaja enemmän syyllinen vai uhri. Tähän on ainakin kaksi perusteltua näkökulmaa, ja ymmärrän niitä molempia”, Ikonen toteaa.
Hänen mukaansa ulkomaisia pelaajia välittävät vilpilliset agentit pitäisi pystyä tunnistamaan paremmin. Näin ei esimerkiksi käynyt Suomen tunnetuimman ”fiksaajan” Perumalin tapauksessa, jossa Suomessa rikostuomion saanut hahmo onnistui muutama vuosi tuomionsa jälkeen vaikuttamaan pelaajiensa kautta joukkueen toimintaan.
Toisaalta Ikonen korostaa myös median vastuuta uutisoitaessa seuroista, joiden otteluissa epäillään olleen tulosmanipulaatiota.
”Joskus tuntuu, että tutkinnan ollessa vasta alkuvaiheessa seuroja on ryöpytetty mediassa niin paljon, että niihin on lyöty jo vahva syyllisen leima. Tämä voi nostaa seurojen kynnystä tehdä itse ilmoituksia, mikäli niillä on omia epäilyjä joukkueensa sisällä tapahtuneesta manipulaatiosta”, Ikonen sanoo.
Kun puhutaan suomalaisesta divarijalkapallosta, puhutaan kansainvälisestä ilmiöstä.
