Teksti & kuvat Suvi Auvinen

Globaalisti kärjistynyt pakolaistilanne on saanut niin rasistit kuin rasisminvastustajatkin liikkeelle historiallisen laajoissa rintamissa. Mikä on paras tapa viestiä suvaitsevaisuutta, vastustaa rasismia ja estää fasismin nousu Euroopassa uudelleen? Ovatko kaduilla vastakkain rasistit ja näiden vastustajat, mielenosoittajat ja poliisit vai eri strategioita käyttävät antirasistit?

Helsingin Narinkkatori näyttää poliisiautonäyttelyltä. Parikymmentä autoa ja niiden välissä kiemurtelevat mellakkapoliisirivistöt saavat lauantaiset shoppailijat kiertämään kaukaa. Vaikka Hullut päivät ovat parin korttelin päässä, näyttää Narinkkatori todella hulluuden tyyssijalta.

Kampin kauppakeskuksen edessä parinsadan pääosin mustiin pukeutuneen henkilön joukko rummuttaa, puhaltaa pilleihin ja metelöi kaikin mahdollisin tavoin. Tarkoitus on estää torin toisella laidalla pidettävän rasistisen mielenosoituksen puheita kuulumasta.

”Te olette aika aggressiivisen näköisiä, onko tässä tarkoitus luoda vastakkainasettelua?”, kysyy Ylen toimittaja videolla haastattelemaltaan henkilöltä, joka on pukeutunut pipoon ja aurinkolaseihin. Kädessä vilahtaa nokkahuilu. ”Täällä on nykyään joka viikko tällaista”, toteaa ohikulkija.

Samaan aikaan Helsingin Sanomissa julkaistaan koko sivun kokoinen vetoomus allekirjoittaa ”Isänmaallinen enemmistö”-kannanotto, joka tuomitsee ääriliikehdinnän ja muukalaisvihan. Sinivalkoinen ilmoitus vaatii hallitusta takaamaan yhteiskuntarauhan ja vaatii Suomea ”seisomaan länisdemokratioiden rintamassa.”

Fasismi tarvitsee noustakseen ainakin suuren keskiluokan, epävakaan poliittisen tilanteen ja helpon syntipukin, josta maalataan uhkakuva. Nykyisessä Suomessa ja Euroopassa laajemminkin maaperä on otollinen fasismin nousulle, ja tätä on noussut vastustamaan laaja joukko ihmisiä erilaisin keinoin.

Antifasistisen liikkeen strategiat ovat sekä globaalisti että Suomessa moninaiset. Toisaalla radikaaliksi koettu, usein mustiin pukeutunut joukko toimii kaduilla näyttävästi vastavoimana rasistiselle ja fasistiselle liikehdinnälle. Toisaalla järjestetään antirasistisia massatapahtumia, jotka keräävät ihmiset kauas varsinaisten rasistien tapahtumista, nostattavat yhteishenkeä, keräävät allekirjoituksia milloin mihinkin ja taputtavat kohteliaasti puheille siitä, mitä maahanmuuttajat voisivat tehdä toisin sopeutuakseen paremmin kulttuuriimme.

Toiminnan tapoja ja tyylejä on kirjava valikoima. Tavoite erilaisia strategioita käyttävillä joukoilla on kuitenkin yhteinen: näyttää, ettei rasismille ja fasismille ole sijaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Koska erilaisiin ihmisiin vetoavat erilaiset esteettiset valinnat, on myös antifasistisella liikkeellä on kaksi hyvin erilaista estetiikkaa käyttävää strategiaa. Tarkastelen seuraavassa suomalaisen antifasistisen liikkeen estetiikkaa muutaman esteettisen muotokysymyksen kautta. Kutsun seuraavassa erittelyssä selkeyden vuoksi radikaaliksi koettuja keinoja suoran toiminnan strategiaksi ja maltillisempaa liberaalismia välillisen toiminnan strategiaksi. Jaottelu ole todellisuudessa tietenkään näin yksinkertainen. Eri ihmiset erilaisissa tilanteissa käyttävät erilaisia stretegioita, sekoittaen tyylejä kulloisenkin makunsa ja vallitsevan tilanteen mukaisiksi.

Rytmi, liike, ajoitus, yllätyksellisyys

Suoran toiminnan strategiat ovat rytmiltään nopeatempoisia. Mielenosoitukset leikkivät hippaa kortteleissa poliisien ja rasistien kanssa, yrittäen fyysisesti sulkea teitä ja tiloja. Suoran toiminnan strategia on proaktiivinen, yrittäen olla askeleen edellä, järjestäytyen nopeasti sinne missä sitä milloinkin tarvitaan. Se pyrkii estämään rasistien toiminnan jo ennen kuin sitä tapahtuu. Tämän strategian yksi valttikorteista on yllätyksellisyys. Sen täytyy jatkuvasti uudistaa itseään ja toimintatapojaan pysyäkseen elinvoimaisena ja mobiilina.

Välillisen toiminnan strategian rytmi on verkkaisempi. Se saattaa kyllä kyetä lyhyelläkin aikavälillä järjestämään tempauksia, mutta ne ovat poikkeuksetta reaktiivisia – joku kirjoittaa rasistisen manifestin tai heittää polttopullon, jonka jälkeen välillisen toiminnan strategialla kerätään joukot kaduille. Välillinen toiminta pyrkii välttämään yllätyksellisyyttä. Se tarjoaa tuttua formaattia, jossa kaikki kerääntyvät yhteen paikkaan kannattamaan ajamiaan arvoja lippujensa alle. Sen äänenvoimakkuus on hiljaisempi, se pyrkii olemaan äärimmäisen inklusiivinen ja välttää vastakkainasettelusta aiheutuvaa uhkaa. Välilliseen toimintaan harvoin liittyy varsinaista fyysistä liikehdintää. Mielenosoitukset ovat konsertteja tai piknikkejä, vaihtoehtoisesti ihmisiä kehotetaan kodeissaan allekirjoittamaan kannanottoja tai vaihtamaan profiilikuvansa sosiaalisessa mediassa.

Sanoitukset

”Rasismi ei natsaa, fasismi ei natsaa. Rasistit ja fasistit, syökää paskaa!” kaikuu huuto videolla. Banderolliin on kirjoitettu ”Työntäkää Suomi perseeseenne.”

Suoran toiminnan strategiaa käytettäessä retoriikka on aggressiivista eikä kaihda alatyylisiä ilmaisuja. Sanoma on provosoiva ja konfrontoiva tuoden vastapainon torin toisella laidalla natsitervehdyksiä tekevälle kaljupäälle.

Tämän strategian piirissä puhutaan usein suoraan antifasismista, antirasismista ja siitä, kuinka tällaisille aatteille ei voi antaa milliäkään tilaa. Sanoituksissa ei kaivata dialogia rasistien kanssa, vaan todetaan, ettei toisen puolen kanssa voi käydä dialogia näiden puutteellisen ihmisoikeusnäkökulman vuoksi. Viesti on yksisuuntainen. Satunnaiselle ohikulkijalle tällaiset sanoitukset saattavat olla luontaantyöntäviä ja pelottaviakin.

Aggressiivinen retoriikka on kuitenkin suunnattu aina suoraan vastapuolelle, ei koskaan ohikulkijoille. Suoran toiminnan strategiaan tuntuu kuuluvan olettamus, että rasismi itsessään on niin äärimmäinen loukkaus ihmisarvolle, että siihen tulee vastata hyvin suorasukaisesti.

”Ihmisten jakamattomien ja tasavertaisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen on itsestäänselvää. Hyvinvoiva sivistysvaltio auttaa sotaa, hävitystä ja sortoa pakenevia ihmisiä uhriutumatta itse.

Ääriliikehdintä uhkaa kaikkien ihmisten turvallisuutta”, sanotaan Isänmaallisen enemmistön manifestissa. Välillisen toiminnan strategia välttää konfrontatiivista retoriikkaa ja puhuu liberaaleista arvoista, yhdenvertaisuudesta ja hakee sanomaansa suvaitsevaisuuden kautta. Sanoitukset vaikuttavat olevan yksi keskeinen, paljon olennaisempi osa kuin suoran toiminnan strategiassa. Välillisen toiminnan käyttämät sanoitukset ovat hyvin inklusiivisia, ne pyrkivät ymmärtämään kaikkia eri osapuolia, toivovat dialogia ja tuomitsevat ääriliikkeet, joskus myös suoran toiminnan antifasistisen strategiaa käyttävät tahot.

Välillisen toiminnan strategiassa joillekin on varmasti ongelma, että heitä ylipäätään nimittää antifasisteiksi. Välillistä toimintaa kannattavat varovat usein olemasta anti-mitään, jottei syntyisi vastakkainasettelua. Vastakkainasettelu fasismin ja sitä vastustavien tahojen välillä kuitenkin on olemassa, kutsuipa sitä millä sanastolla hyvänsä.

Inklusiivisen sanaston ongelmaksi voi tulla ympäripyöreys: sanat eivät lopulta tarkoita juuri mitään ilman tekoja ja koko strategian potentiaali on vaarassa hukkua liberaaliin dialogihakuisuuteen. ”Toiminnan sijasta meitä on pyydetty ymmärtämään oikeutettuina huolenilmauksina vihaa ja väkivaltaisia tekoja”, todetaan edelleen Isänmaallisen enemmistön manifestissa. Toiminnaksi rasismia vastaan tarjotaan mahdollisuus allekirjoittaa manifesti nettisivulla.

Tunteellisuus

Politiikka herättää tunteita ja myös molemmat antifasistiset strategiat pyrkivät herättämään tunteita. Suoran toiminnan strategia pyrkii provosoimaan ja aiheuttamaan voimakkaan reaktion sekä myös herättää pelkoa vastapuolessa, eli rasisteissa ja fasisteissa.

Yksi tavoite on marginalisoida rasistit nimittämällä näitä suoraan rasisteiksi, fasisteiksi ja natseiksi (joskaan kaksi jälkimmäistä eivät useiden rasistien kohdalla pidä paikkaansa). ”Tavallinen kansa” halutaan pois rasistisista mielenosoituksia leimautumisen pelossa. Suoraan toimintaan voi kuulua myös kananmunien, veden tai vaikkapa hapansilakan heittäminen rasistien päälle. Tämän tarkoitus on pelon lisäksi herättää inhoa – kukaan ei halua tulla munitetuksi kadulla. Suoran toiminnan strategiaan kuuluu ajatus rasismin saattamisesta naurunalaiseksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa klassisin pilakuvin ja meemein.

Välillisen toiminnan strategia pyrkii rakentamaan me-henkeä eri toimijoiden välillä, puhuu rakkaudesta, suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta. Kuvastossa eri väriset ihmiset hymyilevät yhdessä omakotitalon edessä. Sanoma on ”ne on ihan niinkuin me.” Mielenosoituksissa heiluvat sateenkaariliput, ihmiset nostavat rauhanmerkkejä ilmaan ja lapset pelaavat jalkapalloa yhdessä. Kaikenlainen aggressio, myös rasismiin kohdistuva, on kielletty. ”Ei vihata vaan rakastetaan” on universaalisti hyvä agenda, mutta onko se riittävä, jos toisella puolella on taho, jonka mielestä osa ihmisistä pitää tuhota?

Voima, dynamiikka, shokki

Suoran toiminnan strategian voima on sen yllätyksellisyydessä, liikkuvuudessa ja aggressiossa. Tätä strategiaa harvoin kannattaa antifasistisen liikkeen alkumetreillä suuri määrä ihmisiä.

Suoran toiminnan strategiaa käyttävät tahot kuitenkin kykenevät olemaan niin nopeita ja tehokkaita nimenomaan kokonsa tähden eikä sen voima alkumetreillä perustu suuriin ihmismääriin. Se on dynaaminen ja vahvasti törmäyskurssilla vastapuolen kanssa. Tämä strategia myös luottaa shokkiarvoon eikä kaihda sitä, sillä se tuo antifasismin näkyväksi.

Välillisen toiminnan strategian voima sen sijaan perustuu juuri massoihin. Se välttää dynaamisuutta ja minkäänlaista shokeeraavuutta. Sen suurin anti on näyttää, kuinka laajat ihmismassat vastustavat rasismia. Tämä strategia kerää maltilliset massat yhteen ja näyttää, että rasistit ovat pieni vähemmistö.

Kauneus

Kauneus on esteettisistä kysymyksistä kenties vaikein ylipäätään, saati suhteessa antifasismiin. Kauneuskäsitys on ihmisellä vahvasti arvolatautunut, ja ne asiat joita arvostamme myös näyttävät meistä kauniilta.

Kummassakin antifasistisessa strategiassa löytyy kauneutta riippuen kokijan arvoista. Suoran toiminnan parissa kauneutta tuovat hätäsoihdut, savut, peruukit ja yhtenäinen tumma ulkoasu. Ulkoasussa käytetyt värit ovat voimakkaita, harvoin murrettuja. Banderollit ovat usein itse maalattuja ja saattavat sisältää kuvastoa tai sanastoa joka on ekslusiivista ja aggressiivista. Alakulttuurinen estetiikkaa on vahvasti läsnä.

Klassisempaa kauneuskäsitystä edustaa välillisen toiminnan strategia. Sen ulkoasu on yleensä visuaalisen suunnittelun ammattilaisten käsialaa ja kaihtaa ennen kaikkea suoraan toimintaan klassisesti liitettyjä, myös aggressivisiksi koettuja, mustaa ja punaista. Vaaleat värit ja pastellisävyt toistuvat tämän strategian kuvastossa, Suomen lipun väreihin viitataan useissa käänteissä. Siinä missä suoran toiminnan strategian kuvastossa Suomen lippua ei käytetä, yrittää välillinen toiminta ottaa sen ja muunkin nationalistisen estetiikan takaisin rasistien hallusta.

Ihmisille muoto ja tuntemukset ovat hyvin tärkeitä. On keskeistä nähdä mitkä asiat vaikuttavat kokemukseemme ja reaktioihimme poliittisista liikkeistä, ja hyvin usein kyseessä ovat kunkin henkilökohtaiset esteettiset mieltymykset.

Antifasistisen liikkeen estetiikan jakautuminen kahteen eri leiriin on globaali ilmiö. Näiden eri esteettisten mieltymysten ja toimintatapojen on kuitenkin kohdattava ja voitava toimia tehokkaasti yhdessä, jotta niistä kummastakaan olisi estettä rasismin ja fasismin nousulle. Kritiikkiä voi esittää puolin ja toisin, eivätkä kaikki esteettiset valinnat tule koskaa miellyttämään kaikkia. Suoran toiminnan strategian on välttämätöntä kasvaa, välillisen toiminnan strategian taas hyväksyä joskus radikaalitkin toiminnan tavat. Kumpikaan näistä strategioista ei selviä ilman toista, ja niiden välinen vastakkainasettelu syö pohjaa yhteiseltä antifasistiselta rintamalta.

Globaalisti strategioiden yhdistymiselle on yleensä vaadittu rasistien tekemä murha tai vakava pahoinpitely. Esimerkiksi Kärrtorpissa Ruotsissa vuonna 2013 rasistit hyökkäsivät suoran toiminnan strategiaa käyttäneen noin 600 henkilön antifasistisen mielenosoituksen kimppuun aseistettuina. Viikon päästä tästä pidettiin Kärrtorpissa uusi mielenosoitus. Osallistuijia oli 16 000.

Suomessa oltiin jo lähellä tällaista yhdistymisen hetkeä syyskuussa rasistien tekemien polttopulloiskujen jälkeen, mutta jostain syystä strategiat ajautuivat pian jälleen erilleen. Yhteiskuntamme on lähellä tilannetta, jossa rasistinen ja fasistinen liike aiheuttaa ensimmäisen kuolonuhrin.

Erilaisista esteettisistä mieltymyksistä huolimatta antifasistiset strategiat ovat pohjimmiltaan yhtä ja samaa. Rasismin vastustaminen on lopulta vain ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolustamista, ja jokaiselle toiminnan tavalle tulee löytyä oma paikkansa. Fasismin nousua Suomessa eivät pysäytä yksittäiset kananmunat, tuhansien allekirjoittama vetoomus tai puritanismi oman esteettisen mieltymyksen suhteen. Se pysäytetään ainoastaan laajalla yhteisrintamalla, jossa ihmiset pystyvät hylkäämään erimielisyytensä metodeista ja muodosta, ja lähtevät kaikille kentille yhtenäisenä joukkona.

Platonin Fileboksessa puhutaan harmoniasta ja oikeista sekoitussuhteista esteettisten kysymysten arvioinnin perustana. Siinä löytynee totuuden siemen myös antifasistiselle liikkeelle. ”Jos siis emme tavoita hyvää yhtenä hahmona, yrittäkäämme tavoittaa se kauneuden, oikeiden mittasuhteiden ja totuuden kolmikossa. Kokonaisuuden voimme sitten ennen muuta katsoa ratkaisevan millainen sekoitus on laadultaan, ja koska se on hyvä, on sekoituskin hyvä.” Suomessa käytettävät antifasistiset strategia voivat – ja niiden tulee – oppia toisiltaan, kunnes eri esteettisten muotojen sekoitussuhde on optimaalinen.