Teksti Tuuli Hakulinen

Pietari Suuri, elävä maissintähkä ja muita Gazprom-tornin vastustajia Pietarissa.

Lauantaina 10. lokakuuta satuin paikalle elämäni aidoimpaan mielenosoitukseen Pietarissa. Kerrankin kyseessä ei ollut parin kymmenen lävistetyn friikin demo hyvän asian puolesta, eikä myöskään massiivinen palkattujen mielenosoittajien vappumarssi. Sportivnaja-metroaseman vierelle oli kokoontunut tuhatpäinen joukko aivan tavallisia ihmisiä. Mukana oli lapsia ja aikuisia, opiskelijoita ja julkkiksia, urheilijoita ja eläkeläisiä… ja useat osallistujista olivat osoittamassa mieltä ensimmäistä kertaa elämässään!

Mikä sitten sai massat liikkeelle? ”Marssi Pietarin säilyttämisen puolesta”. Konservatiiviselta kuulostava tapahtuma järjestettiin jo kolmatta vuotta peräkkäin. Joka vuosi tarkoituksena on ollut vaikuttaa Pietarin kaupungin rakennuspolitiikkaan: suojella historiallisia rakennuksia ja pieniä puistoja ja vastustaa tihennysrakennuspolitiikkaa. Tänä vuonna pääteemaksi nousi luonnollisesti kiistelty Gaspromin hanke – Ohta-keskus.

Ohta-keskus on 400 metriä korkea bisneskeskus, jota ollaan pykäämässä Pietarin historiallisen keskustan alueelle, missä talojen korkeus saa lain mukaan olla enintään 100 metriä. Syyskuun lopussa Ohta-keskukselle myönnettiin kuitenkin poikkeuslupa tästä korkeusrajoituksesta. Toteutuessaan tämä kaasuliekkiä muistuttava piikki tulisi näkymään taivaalla miltei mistä tahansa kohtaa keskustan alueella, ja näin ollen rikkoisi UNESCO:n suojeleman Pietarin kaupungin profiilin.

Kirjavassa mielenosoittajien joukossa on kukin käyttänyt omaa mielikuvitustaan: mukana on ”Pietari Suuri” puolustamassa historiallista kaupunkikuvaa. ”Maissit pellolle, ei Ohtaan” lukee maissiksi pukeutuneen tytön kyltissä – Ohta-keskusta verrataan usein irvaillen maissiin muotonsa takia. Ensimmäistä kertaa elämässään mieltään osoittava filosofian opiskelija Viktoria Andreeva on puolestaan pukeutunut kuin toissavuosisadalla. Näin Viktoria haluaa korostaa historiallisen arkkitehtuurin ja suunnitteilla olevan ”lasibetonifalloksen” välistä kontrastia.

Lavalle kipuavat puhumaan Ohta-keskuksen vastustajia ”Elävä Pietari” -kansanliikkeestä ja muista järjestöistä. Tottahan puolueidenkin edustajat yrittävät kääntää moisen ihmispaljouden huomion itseensä: lavalla vilahtavat sekä kommunisti- ja liberaalioppositiopuolueiden oraattorit, mutta heidän yrityksensä tuputtaa puoluepolitiikkaa tyrehtyvät välittömästi ihmismassan buuaamiseen. Tänne ollaan kokoonnuttu osoittamaan mieltä Ohta-keskusta vastaan, eikä nielemään puoluepropagandaa.

Lentolehtispinot kiertävät mielenosoittajien keskuudessa, liput (suurin osa punaisia Pietarin kaupungin lippuja) liehuvat, ja iskulauseita huudetaan. Tunnelma huipentuu, kun Televizor-yhtyeen laulaja Mihail Borzykin esittää Ohta-keskusta kritisoivan hittinsä ”Gasprombaiter”.

Mielenosoittajat ovat yhtä mieltä: Gaspromin pilvenpiirtäjää vastaan taistellaan viimeiseen asti ja kaikin keinoin. Presidentille osoitettuun vetoomukseen on bashne.net -nettisivujen mukaan kerätty jo yli 23 000 allekirjoitusta. Radikaaleimmat vastustajat ovat tuhrineet Ohta-keskuksen rakennusalueen jättiläismäisen bannerin maalipommeilla. Mutta vasta tämän tuhatpäisen ihmisjoukon keskellä minusta alkaa tuntua, että vaatimukset todella ovat mennäkseen läpi – ja ehkä käsittämätöntä pilvenpiirtäjää ei sittenkään rakenneta Nevan rantaan…