Osa artikkelista on julkaistu Voimassa 7/2011.

I) EVVK-skenaario

Kreikan kahden vuoden lainojen korot huitelevat nyt jo yli 40 prosentissa. Kreikan pääministeri Georgios Papandreu tajuaa, että velkoja, joita ei voida maksaa takaisin, ei koskaan tulla maksamaan ja aloittaa siirtymän eurosta drakmaan. Kreikka jättää velkansa maksamatta ja näyttää maailman rahaeliitille keskisormea.

Mikäli rahaliiton eroamisesta tiedotettaisiin etukäteen, seurauksena olisi pääomien joukkopako: kreikkalaiset lopettaisivat mellakoinnin, nostaisivat tilinsä tyhjiksi ja kärräisivät rahansa kottikärryillä ulkomaille. Sijoittajat nostaisivat kytkintä samanlaisena lammaslaumana kuin kreikkalaiset.

Koska mitään virallista proseduuria eurosta eroamiseen ei ole, koko prosessi pitääkin toteuttaa salassa ja keksiä tyhjästä viikonlopun aikana, kun maailman pankit ja pörssit ovat suljettuina. Samalla hetkellä kun Papandreun salaisen kokouksen yksityiskohdat vuotavat julkisuuteen, Irlanti ja Portugali ilmoittavat jatkavansa samaa EVVK-linjaa ja eroavat rahaliitosta.

Tämä on katastrofi Saksan, Ranskan, Britannian ja Italian pankeille. Konkurssikypsien pankkien koronkiskonnasta saadut voitot muuttuvat jättitappioksi, Euroopan yli pyyhkii pankkien konkurssiaalto ja pankkiirit hyppivät pilvenpiirtäjien ikkunoista katukiveen.

Saksasta tulee uusi Irlanti, mellakat leviävät vakaaseen Keski-Eurooppaan ja kymmenen vuoden kuluttua kreikkalaiset ostavat drakmoillaan Reperbahnin pilkkahintaan.

II) Väyrysen skenaario

Toinen, joskin epätodennäköisempi, skenaario on, että heikkojen maiden sijaan euroalueen vahvat valtiot Saksa, Hollanti, Itävalta ja Suomi päättävät hylätä euron. Suomen tasavallan vasta valittu presidentti Paavo Väyrynen visioi ja johtaa tätä historiallista muutosta Euroopan kriisipolitiikassa.

Paluu kansallisiin valuuttoihin takaa rahapoliittisen suvereniteetin, tarve elpymistä jarruttavista säästökuureista häviää ja rahaa jää vähän muuhunkin kuin loputtomiin tukipaketeihin ja jatkuvasti nouseviin korkoihin. Kansalliset valuutat vahvistuvat kuitenkin suhteessa epävarmaan euroon Sveitsin frangin tavoin, mikä johtaa vahvojen maiden kilpailukyvyn heikkenemiseen.

Euroopan uusi hengellinen johtaja Väyrynen onnistuu vakuuttamaan Saksan, Itävallan ja Hollannin päättäjät palkkojen radikaalin leikkaamisohjelman välttämättömyydestä kilpailukyvyn nimissä. Kilpailukykyä parannetaan myös työurien kaikkinaisella järkevöittämisellä, oikeistolaisilla veroratkaisuilla ja uusilla säästöohjelmilla.

Seurauksena kulutuskysyntä laskee ja työttömyys nousee, eivätkä ihmiset selviä veloistaan. Tilannetta pahentaa entisestään, että rahaliiton hajottua etelästä tulleet rahavirrat vauraampaan pohjoiseen loppuvat, kun etelän euromaat päättävät jälleen jättää velkansa pääosin maksamatta.

Pohjois-Eurooppa ajautuu synkkään taantumaan, mutta etelä elpyy nopeasti ja kreikkalaiset pakkolunastavat kymmenen vuoden kuluttua euroillaan saksalaisilta Reperbahnin ja suomalaisilta Lapin.

III) Jossitteluskenaario

Jo tämä lyhyt spekulointi viittaa siihen, ettei pelkkä rahaunionin hajoaminen ratkaise Euroopan ongelmia, jotka ovat perimmiltään institutionaalisia. Rahaliiton hajoaminen muuttaisi rahaliiton pelastamiseksi kokoonparsitut vakausmekanismit ja tukipaketit roskalainoiksi, joka käynnistäisi uuden finanssikriisin Euroopasta.

Oletetaan, että taloustieteilijät korjaavat teoreettiset mallinsa vastaamaan todellisuutta. Oletetaan, että pankkiirit ymmärtävät oman etunsa pitemmällä kuin kvartaalin perspektiivillä. Oletetaan, että poliitikot ymmärtävät yhteisen edun. Ja kas, meillä on edellytykset eurokriisin väliaikaiseen ratkaisemiseen keskipitkällä tähtäimellä!

Jos poliitikot ymmärtäisivät, että Eurooppaa runtelee valtioiden velkakriisi, pankkikriisi ja säästöohjelmien seurauksena vielä investointikriisi, he vaatisivat Euroopan talous- ja rahaliiton rakenteen radikaalia restauraatiota.

Jos taloustietelijät ymmärtäisivät, että alijäämän ja velkaantumisen kasvuun on vastattava samanaikaisesti, he vaatisivat velkojen uudelleenjärjestelyjä eurobondien avulla, kunnollisia stressitestejä ja pankkien puhdistamista ongelmajätteeksi muuttuneista arvopapereista.

Euroopan keskuspankki ottaisi vahvan roolin ongelmamaiden rahoittamisessa ja vakausmekanismeja käytettäisiin ainoastaan pankkisektorin pääomittamiseen ja sosialisoimiseen. Jos pankkiireita kiinnostaisi investoinnit, talouskasvu ja ihmisten hyvinvointi, he vaatisivat velka- ja pankkikriisin hoitamisen lisäksi Euroopan investointipankin vastuuttamista työllisyyden ja riittävän kokonaiskysynnän takaamiseksi. Ratkaistuaan eurokriisin päättäjät voisivat keskittyä siihen, miten talouden, politiikan ja luontosuhteen kriisit ratkaistaisiin kapitalismissa pitkällä aikavälillä.

IV) Avaruusolioskenaario

Yhdysvallat on jo ajautunut uuteen taantumaan, mikä odottaa myös Eurooppaa säästöohjelmien seurauksena. Täten mitään taloudellista elpymistä ei ole tapahtumassa länsimaissa ilman talouspolitiikan suunnanmuutosta koko tämän vuosikymmenen aikana.

Toisen maailmansodan aiheuttama arvon tuhoutuminen ja sitä seurannut jälleenrakennus siivittävät maailman valtaisaan talouskasvuun. Koska finanssikriisi ei kuitenkaan ole tuhonnut yhtään siltaa tai rautatietä, Eurooppa tarvitseekin uuden projektin.

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman on jo ehdottanut, että tiedemiehet perustavat komission, joka kirkkain silmin valehtelee avaruusolentojen olevan hyökkäämässä maapallolle. Ja Krugman on oikeassa: kapitalismin historia osoittaa, että sosialismi toimii parhaiten sotatilassa.

Koska haluamme välttää kuitenkin kolmannen maailmansodan, maapallon pelastaminen kuvitellulta viholliselta voisi mobilisoida ihmisten voimavarat täysimääräisesti käyttöön. Kilpavarustelu yhdistää Euroopan kansat ja finanssikriisin aiheuttaneet pankkiirit sysätään syrjään taloudellisen suunnittelun johdosta.

Valtiollisesti hoidetun politiikan seurauksena työttömyysaste laskee lähelle nollaa, tuloerot tasaantuvat ja länsimaiden talouskasvu nousee taantuman kurimuksesta historiallisen nopeaan kasvuun, jota ei koettu edes toisen maailmansodan jälkeisinä kultaisina vuosina.

On kuitenkin kyseenalaista, kuinka kauan ihmiset jaksavat uskoa muukalaisten hyökkäykseen ilman uskottavaa todistusaineistoa. Missä olette oikeat avaruusoliot, kun kapitalismi teitä eniten tarvitsisi?

V) Harmaa todellisuus -skenaario

Laskeuduttakoon pilvilinnoista ja myönnettäköön vallitsevien asiantilojen harmaa todellisuus. Mitään muutosta ei tule tapahtumaan, kiitos poliitikoiden, taloustieteilijöiden ja pankkiirien. Euroopan unionin liittovaltiokehitys viedään loogiseen loppupisteesensä kriisin pahenemisen varjolla ja IMF:n johdolla.

Vähäinenkin demokratia ja se mitä parlamenttien päätösvallasta on enää jäljellä, alistetaan komissiolle, IMF:lle ja EKP:n johtokunnalle. Luottoluokituslaitokset Standard & Poor’s, Moody’s ja Fitch fuusioituvat ja ottavat nimekseen Infallible (erehtymätön). Näiden muodostama erehtymätön Viisaiden Neuvosto (VN) tekee kaikkensa, että työttömyysaste saadaan espanjalaiselle tasolle koko Euroopassa.

Sosiaaliturvasta, koulutuksesta, eläkkeistä ja terveydenhuollosta leikataan ja se, mitä jää jäljelle, yksityistetään. Valtioiden budjettialijäämät kasvavat kaikista säästökuureista huolimatta ja yhteiskunnalliset ristiriidat kärjistyvät. Uusliberalismi muuttuu lyhyellä tähtäimellä entistä autoritaarisemmaksi, samalla kun sen olemassa olon edellytykset uhrataan pitkällä aikavälillä pankkijärjestelmän pelastamiseksi.

Oikeisto nousee ympäri Euroopan vaatimaan maahanmuuttajien kurittamista, työttömien laittamista pakkotöihin sekä kilpavarustelua islamin muodostamaa uhkaa vastaan.

Euroopan päättäjien päätös ottaa kurssi kohti konkurssia muuttaa EU-maat banaanivaltioiksi ja rahan lappaamista pankkijärjestelmän mustaan aukkoon jatketaan veronmaksajien avoimella shekillä.

Miika Kabata on valtiotieteiden maisteri ja karaokefilosofi, Antti Ronkainen on yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja rillumareisosiologi. Ronkainen seuraa talouskriisiä myös muun muassa verkkolehti Megafonissa, Revalvaatio.orgissa, Silakkamopo-blogissa & Uuden Suomen blogissaan. Lue myös Fifin juttu Ronkaisesta täältä.