Lokakuussa 2011 arabikevät oli taittunut jo syksyksi. Neljä nuorta naista koki, ettei vallankumous ollut vielä valmis.

”Women’s uprising in the Arab World (Naisten kansannousu arabimaailmassa) -Facebook-sivu sai alkunsa koska vallankumousten jälkeen naisten oikeudet unohdettiin jälleen”, libanonilainen Diala Haidar toteaa.

Haidar työskentelee fysiikan laboratoriossa ja on yksi sivuston perustajista.

”Meille sanottiin, että vallankumouksen jälkeen on tärkeämpää keskittyä valtion rakentamiseen, naisten oikeuksien aika tulee myöhemmin”, pitkän linjan naisasia-aktivisti, professori Omayma Abu Bakr Kairon yliopistosta kertoo.

”Samaa tekosyytä on käytetty naisten oikeuksien polkemiseen kautta maailman historian, aina löytyy jotain tärkeämpää tekemistä kuin tasa-arvosta huolehtiminen”, hän jatkaa.

Neljän naisen tuskastumisesta syntynen sivuston suosio on kasvanut räjähdysmäisesti etenkin sivun vuosipäivänä lokakuussa 2012 julkaistun valokuvakampanjan myötä. Siinä ihmiset kertoivat, miksi osallistuvat naisten kansannousuun. Valokuvia kampanjaan on tähän mennessä tullut liki tuhat ympäri maailmaa.

”Viesteissä ihmiset keskittyvät monesti omien maidensa keskeisiin ongelmiin. Yhtenä usein toistuvana teemana oli inhimillisyyden korostaminen”, Haidar kertoo.

”Yllättävää on ollut se, kuinka paljon Jemenistä ja Saudi-arabiasta on tullut yhteydenottoja. Myös saudimiehet ovat olleet aktiivisia.”

Sosiaalinen media on luonut tilan, jossa eri arabimaiden naisten oikeuksista kiinnostuneet ihmiset voivat löytää toisensa.

Yksi keskeinen syy sivuston perustamiseen olikin luoda sellainen verkosto, jossa tietoisuutta naisten oikeuksista voidaan levittää. Naisten kansannousun vaikutukset näkyvät myös verkon ulkopuolella.

”Olemme esimerkiksi saaneet viestejä tytöiltä, jotka ovat pitäneet koulussa esitelmiä naisten oikeuksista sivuston tarinoista rohkaistuneina”, Haidar sanoo.

Naisten kohtaamat ongelmat vaihtelevat maittain. Siinä missä saudinaiset joutuvat elämään elämänsä miesten holhouksen alaisena, taistelevat libanonilaisnaiset oikeudesta kansalaisuuden periytymiseen äidin kautta.

Egyptissä ongelmana on ollut lisääntyvissä määrin naisten häirintä kaduilla. Jemenissä naiset joutuvat puolestaan elämään kirjaimellisesti kehdosta hautaan miesten varjossa. Heidän hautakivissäänkin lukee monesti vain kenen vaimo tai äiti nainen oli.

”Keskeisimpänä ongelmana kaikissa arabimaissa on naisten jättäminen ulos poliittisesta päätöksenteosta”, Abu Bakr toteaa ja jatkaa: ”Harva pystyy nimeämään edes yhtä naispoliitikkoa Egyptistä. Ilman naisia poliittisesti tärkeillä paikoilla ei voida kuvitella, että naisten asema yhteiskunnassa paranisi.”

Suhtautuminen naisiin on arabimaissa ollut jatkuvasti muutoksessa.

”Nuoruudessani 1960-luvun lopulla kuljimme Kairon kaduilla minihameissa, eikä kaupungilla näkynyt yhtäkään hunnutettua naista”, Abu Bakr muistelee.

Viime vuosikymmeninä konservatiivisemmat virtaukset ovat olleet vallalla Lähi-idän yhteiskunnissa.

”Kulttuurin muuttaminen tasa-arvoisemmaksi on hidas prosessi, se ei käy yhdessä yössä tai yhden vallankumouksen myötä.”

Kulttuurin murrosta Naisten kansannousukin pyrkii edistämään, ennen kaikkea tietoisuuden levittämisen kautta. Monet naiset eivät tiedosta olevansa alistetussa asemassa.

”Useimmat libanonilaisnaiset eivät tiedä, ettei heidän ole esimerkiksi mahdollista avata pankkitiliä lapsilleen. Siihenkin tarvitaan aina aviomiehen lupa”, Haidar valaisee.

Sivuston seuraava kampanja tuleekin olemaan tiedonlevityskampanja, jossa näitä vähemmän tunnettuja ongelmia pyritään nostamaan erityisesti arabinaisten tietoisuuteen.

Naisten kansannousun aktivistit kokevat olevansa osana suurempaa jatkumoa.

”Naisten asema on ollut alisteinen kautta maailman historian. Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun naiset kävivät samaa kamppailua Euroopassa kuin mitä me käymme nyt”, Haidar toteaa.

Arabikevään jälkeen monissa maissa valtaan nousivat naisiin varsin konservatiivisesti suhtautuvat uskonnolliset puolueet.

Eikö Haidaria ja hänen ystäviään turhauta nähdä, että heidän ja monien muiden työstä huolimatta naisten asema arabimaissa on ottanut takapakkia vallankumousten myötä?

”Täytyy olla optimisti, jotta voi olla aktivisti”, Haidar kuittaa, ja hymyilee valloittavaa hymyään.

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään tänään 8. maaliskuuta. Päivän vietto sai alkunsa 1857, kun newyorkilaiset tekstiilityöläiset marssivat ja vaativat parempia työoloja, kymmentuntista työpäivää ja tasa-arvoisia oikeuksia naisille. Naistenpäivänä muistetaan naisten oikeuksien vuoksi kamppailleita ympäri maailmaa.