Julkinen rakennussuojelu on hyvin hataralla pohjalla Georgiassa. Historiallisen Tbilisin urbaanista ympäristöstä vain murto-osa on suojeltu. Uusimmat rakennuskerrostumat viimeisen sadan vuoden ajalta ovat lähes kokonaan suojelun ulkopuolella.

Joillakin kohteilla on kuitenkin kulttuurimonumentin status. Yksi näistä oli IMELI: Marxin, Engelsin Leninin instituutti, uniikki Stalinin klassismia edustava rakennus Tbilisin pääkadun varrella.

Arkkitehti Nini Palavandishvili on yksi Tiflis Hamqarin aktivisteista. Tiflis Hamqari eli ”kaupungin suojelijat” on kulttuurialan ihmisistä ja tavallisista kaupunkilaisista koostuva verkosto, joka suojaa kaupungin kulttuurihistoriallisia kohteita.

”IMELIn status otettiin pois, koska kaupunki halusi myydä rakennuksen. Uusi hallitus on esittänyt lakia, että kulttuurimonumentin status voidaan lakkauttaa mikäli siitä koituu merkittävää hyötyä valtiolle tai kaupungin kehitykselle”, Palavandishvili sanoo.

IMELIä ollaan muuttamassa hotelliksi ja rakennuksen omaperäinen ulkoasu on tarkoitus muuttaa täysin. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä mikä tahansa kulttuurihistoriallinen kohde voi olla kaupan.

Tiflis Hamqarin aktivistit kerääntyivät mielenosoitukseen Gudiashvilin aukiolle, johon on myönnetty rakennuslupa vanhojen talojen muuttamiseksi liike-elämän käyttöön. Samaan suunnitelmaan kuuluu aukiolla sijaitseva puiston uudelleenrakennus.

Aktivistien mukaan rakennustyöt tuhoavat historiallisen korttelin ilmeen täysin. Muutenkin kaupungin historiallinen osa on kärsinyt rajuista korjaustoimenpiteistä. Monen mielestä vanhan kaupungin tunnelma on pilalla.

”Todellista julkista tilaa on hyvin vähän, jos yhtään. Me halusimme järjestää tapahtuman julkisessa tilassa: kadulla, puistossa, julkisissa rakennuksissa. Emme saaneet lupaa yhteenkään niihin, ne ovat kaikki yksityistettyjä. Ei julkisen tilan pitäisi kuulua kenellekään. Mutta koska se ei kuulunut kenellekään, se kuului kaupungille… ja nyt kaikki on myyty. Miten se tapahtui, siinä vasta kysymys”, Nini Palavandishvili kertoo.

Monet epäilevät hallituksen kaupoissa tapahtuneen hämäräpeliä.

Tiflis Hamqari -aktivistiryhmä on viime vuosina kritisoinut kaupungin hallintoa järjettömästä kaupunkisuunnittelusta. Yksityisten tahojen intressien suosiminen julkisen tarpeen kustannuksella, pitkän tähtäimen suunnitelman puuttuminen sekä viheralueiden tuhoaminen on aiheuttanut perumatonta haittaa ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

Uusin uutinen on oletetusti maailman vanhimman Sakdrisin kultakaivoksen uudelleen avaaminen.

”Valtio poisti kaivokselta kulttuurihistoriallisen kohteen statuksen, jotta alueen omistava yhtiö voisi kaivaa kultaa alueella. Aiheesta nousi skandaali, mutta valtio ei välitä. Kulttuurin ja muistomerkkien suojelun ministeri allekirjoitti asiakirjan joka antaa luvan kaivoksen hyödyntämiselle ja räjäytyksille”, Nini Palavandishvili summaa.

Sakdrisin kaivoksen oletetaan olevan noin 5 000 vuotta vanha. Alueelta on löydetty runsaasti arkeologista aineistoa jopa 1,8 miljoonan vuoden takaa. Enemmän kuitenkin painavat kaivosyhtiön isot investoinnit.

Save Vake Park -liike on pysäyttänyt hotellin rakennustyöt yhdessä pääkaupungin rakastetuimmista puistoista eli Voiton puistossa. Yksityinen yhtiö oli ostanut kaupungilta maatilkun puiston sisältä ja saanut erikoisluvan seitsenkerroksisen hotellin rakentamiseen.

Kun asiaa tarkasteltiin lähemmin, kävi ilmi että kaupunki on myynyt lähes koko puiston pinta-alan eri yhtiöille. Vastarintaliike muodostui nopeasti vihreän sissipuutarhaliikkeen kautta. Passiivisella vastarinnalla ja leiriytymällä rakennustyömaan viereen he onnistuivat pysäyttämään rakennustyöt.

Nyt vastarintaa on jatkunut viisi kuukautta, ja työt ovat edelleen seisauksessa. Aktivistien lukumäärä on kasvanut, tavalliset kaupunkilaiset ovat liittyneet protestiin. Liike on haastanut kaupungintalon oikeuteen julkisen tilan myymisestä ja molemmat puolet – aktivistit ja rakennusfirma – odottavat oikeuden päätöstä.

Sissipuutarha-aktivistit työskentelevät myös ympäristötietoisuuden lisäämiseksi. Aktivisti Nika Davitashvili valottaa tavoitteita.

”Me menemme kouluihin puhumaan siitä, miksi puistot ja puut ovat tärkeä osa kaupunkiympäristöä. Viheralueiden tilanne kaupungin sisällä on hälyttävä. Meillä on puita asukasta kohti vain noin puolet WHO:n suosittelemasta minimistä, ja määrä pienenee joka päivä.”

Davitashvilin mukaan neuvostoajan ihmisillä ei ollut aktivismin kulttuuria. Nyt yhteiskunnassa on kuitenkin nähtävissä muutosta ja nuoret sukupolvet ovat aktiivisia.

”Vanhoja ihmisiä on melkein mahdotonta saada liikkeelle, sillä he ovat eläneet totalitaristisessa valtiossa lähes koko elämänsä. Mutta nuorempi sukupolvi ottaa vastaan ajatuksen siitä, että he voivat muuttaa asioita seisomalla täällä kun poliisi tai rakennustyöläiset tulevat. Puolessa tunnissa saamme kutsuttua satoja ihmisiä kokoon. Niin me näytämme että on paljon ihmisiä jotka välittävät tästä kaupungista. Tähän asti se on toiminut ja poliisi kunnioittaa rauhanomaista joukkovoimaamme”, Davitashvili kertoo.

”Uskon että voitamme, sillä kukaan Georgiassa ei ole kyennyt ylläpitämään vastarintaa näin kauan yhtäjaksoisesti. Nyt ihmiset näkevät että olemme tosissamme, kunnioittavat sitä ja liittyvät joukkoomme. Monet suhtautuvat omistautuneemmin aktivismille kuin omalle leipätyölleen. Muut protestit tässä maassa ovat pääosin poliittisia. Monet nuoret ovat kuitenkin hyvin pettyneitä politiikkaan ja näkevät tämän vaihtoehtona.”