Sutena syntynyt sähköinen äänestysjärjestelmä hotkaisi lokakuun kunnallisvaaleissa kolmessa kokeilukunnassa – Vihdissä, Karkkilassa ja Kauniaisissa – parisataa ääntä. Ne jäivät rekisteröitymättä, koska äänestäjä ei painanut OK-nappia äänestystapahtuman lopuksi. Hukkaäänien vuoksi äänestystulosta puidaan hallinto-oikeudessa. Vaalivarmuus katosi, viranomaistyö lisääntyi ja rahaa palaa.

Sähköinen äänestysjärjestelmä toimi siis niin kuin laajalti odotettiinkin: huonosti. Mikä oikeastaan meni pieleen?

”Se selviää kokonaisuutena sisäisen tarkastuksen jälkeen tammikuussa. Nyt tiedetään, että yli 200 äänestäjää keskeytti äänestyksen eikä äänestänyt enää uudelleen”, ministeri Brax vastaa sähköpostitse.

Ongelman tultua ilmi ministeri Brax epäili Helsingin Sanomissa, että pulmana olisi ollut ihminen. Totta onkin, että monen tietoteknisen kommelluksen takana piilee PEBKAC. Se on lyhenne sanoista Problem Exists Between Keyboard And Chair: ongelma sijaitsee näppämistön ja tuolin välissä. Se viittaa nakkisormiseen tietokoneenkäyttäjään.

Äänestämisen pitäisi kuitenkinkin olla oikeus, joka takaa demokratian toteutumisen, ei tietotekninen suoritus, jonka palkinto on perille mennyt ääni. On tuskin äänestäjän vika, jos sähköinen järjestelmä ei ole tarpeeksi selkeä.

Helsingin Sanomien mukaan sähköisen järjestelmän käyttöä ei testattu ulkopuolisilla, vaikka virhemahdollisuus oli selvillä jo keväällä.

Brax sanoo nyt, että Helsingin Sanomien julkaisema kommentti inhimillisestä virheestä oli irrotettu kontekstista. Ei virhe äänestäjissä ollut, Brax korjaa, vaan testauksessa, joka ei ottanut heitä huomioon.

Antamatta jääneet äänet herättävät myös kysymyksen perille päässeiden kohtalosta. Onko mitään TietoEnatorin sähköpöntöistä tai niissä pyörivästä ohjelmistosta riippumatonta keinoa varmistua äänien määrän paikkansapitävyydestä tai siitä, menivätkö ne oikeaan osoitteeseen?

”Tärkein takuu järjestelmän luotettavuudesta on riippumattoman auditointiryhmän raportti, josta käy ilmi, että ryhmä on tarkistanut järjestelmän keskeiset piirteet. Auditointiryhmä myös piti järjestelmää äänestäjien kannalta niin luotettavana, että kokeilu voidaan järjestää. Myös kokeilun jälkiarviointi tulee hyvin tarkkaan tutkimaan luotettavuusseikat”, Brax kirjoittaa.

Eli ei.

Kansanedustaja ja ministeri Braxin puoluetoveri Jyrki Kasvi vaatii It-viikossa uusintavaaleja kokeilukuntiin. Hänet myös muistetaan yhtenä näkyvimmistä sähköisen äänestyksen kritisoijista. Hän on myös yksi niitä eduskunnan harvoja kasvoja, jolla näyttää olevan kosketus tietotekniikan lainalaisuuksiin. Kritiikki kuitattiin klingonin mörinänä, mutta miksi?

”Olen ollut paljolti Jyrki Kasvin kanssa yhtä mieltä sähköiseen äänestykseen liittyvistä riskeistä. Olemme pitäneet hyvin tärkeänä, että kokeilu arvioidaan erittäin monipuolisesti ja kriittisesti. Äänten kirjautumisongelma on sekin tutkittava kunnolla. Kasvin ja minun yhteinen kanta oli 8.9.2008 lähettämässämme tiedotteessa, että kokeilun järjestäminen on tärkeää.”

Konstaapeli Reinikaisenkin mukaan kaikkea toki pitää kokeilla (paitsi kansantanhua ja mummoansa), mutta kokemuksista saa myös oppia. Muun muassa Alankomaissa päädyttiin Digitodayn mukaan hiljattain siihen, että sähköinen äänestäminen ei ole tarpeeksi turvallista.

Pilotin epäonnistuminen sai perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasin vaatimaan keskustan Verkkoapilassa Tuija Braxia ”kantamaan poliittisen vastuun”.

”Sisäisen tarkastuksen myötä selviää myös minun roolini ja vastuuni”, vastaa oikeusministeri tottuneesti kritiikkiin, ja sitähän on viime aikoina riittänyt.

Yksi pilotin tavoitteista oli äänestysinnokkuuden kasvattaminen.

”Sähköisen äänestyksen pilotti oli edellisen eduskunnan yksimielisesti säätämän lain toimeenpanoa. Yksi lain tavoite oli äänestysaktiivisuuden nostaminen. Kokeilun jälkiseurannassa vasta selviää, vaikuttiko sähköinen äänestäminen aktiivisuuteen mitenkään”, ministeri Brax ilmoittaa.

Koko maassa äänestysaktiivisuus nousi 2,7 prosenttiyksikköä. Kokeilukunnista Vihdissä se nousi 1,5 prosenttiyksikköä, Karkkilassa 0,7 prosenttiyksikköä ja Kauniaisissa 0,8 prosenttiyksikköä. Kaikissa siis vähemmän kuin keskimäärin.

Tietotekniikassa ei ole mitään vikaa. Tietokoneet ovat helpottaneet monia käytännön toimia. Äänestämiseen ne eivät vain tuo mitään lisäarvoa, päinvastoin. Pilotti meni vuorta päin, ja jäljelle jääneet fanit koostuvat satunnaisista teknokraateista ja TietoEnatorista.

Eikö ole jo aika kuopata sähkömasiisinat, vai oletteko edelleen sitä mieltä, että Suomeen tarvitaan sähköinen äänestysjärjestelmä, oikeusministeri Tuija Brax?

”Pilotin arviointi tehdään ensi kevään kuluessa. Sen jälkeen on aika tehdä poliittinen arvio, jatkuuko sähköisen äänestämisen kokeilu jossakin muodossa. Tämä kokeilu perustui yksimieliseen lakiin. Uutta lakia ei valmistella EU-vaaleihin.”

Kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustamaan perustetun Electric Frontier Finland ry:n puheenjohtaja Tapani Tarvaisen mielestä ei tarvitsisi odottaa poliittisia arvioita.

”Ironista kyllä, sähköistä äänestystä on markkinoitu keinona parantaa demokratian toimivuutta”, Tarvainen kirjoittaa järjestön internetsivuilla. ”Nykytilanteessa vaalijärjestelmän uskottavuuden säilyttämiseksi tarvitaan kuitenkin hiukan toisenlaiset lääkkeet – uudet vaalit väärien tulosten korjaamiseksi, prosessista vastanneiden virkamiesten ero ja sähköäänestyshaihattelun lopullinen hautaaminen.”