Suomen hallitus vannoo tiedon avaamisen nimeen. Tiedon liikkuvuuden lisääminen on keskeinen osa Suomen strategiaa, ja sen ajatellaan vaikuttavan myös tuttavuuden kasvuun.

Ministerit Jutta Urpilainen ja Krista Kiuru puhuvat mielellään tiedon avaamisen tärkeydestä. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on ollut palkintojenjakajana Apps4Finland-gaalassa ja puhunut avoimeen dataan perustuvien sovellusten tärkeydestä.

Myös hallituksen asettaman Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan tuottamassa julkaisussa Tuottava ja uudistuva Suomi. Suomen digitaalinen agenda vuosille 2011-2020 visioidaan, että:

”Tietoyhteiskunnassa julkishallinto toimii mahdollistajana, joka edistää johdonmukaisesti avoimia toimintatapoja ja tiedon hyötykäyttöä.”

Julkaisussa esitetään, että toimijoita ohjeistetaan esimerkiksi tulosohjauksella tiedon ja sisältöjen käytön lisäämiseen ja että tietovarantojensa käyttöä eniten edistäneitä viranomaisia palkitaan.

Mutta toimiiko tavoite käytännössä?

Tiede- ja kulttuuriorganisaatioista suurimman ponnistuksen on tehnyt Museovirasto. Maanmittauslaitos avasi laajat tietovarannot viime vuonna. Toukokuussa laitoksen kartta-aineistot siirrettiin latauspalvelu Karttapaikkaan, josta kuka tahansa voi käydä tallentamassa digitaaliset maastotiedot ilmaiseksi. Mukana on myös Museoviraston maastotietoja.

Samana vuonna Museovirasto joutui erittäin kovien leikkausten kohteeksi.

Historiallisista syistä Euroopassa on suhtauduttu varauksellisesti suurten datamassojen keräämiseen, uudelleenkäyttöön ja arkistointiin. Näin on varsinkin silloin, kun dataan liittyy tietoja yksittäisistä henkilöistä. Siksi maailman arvokkaat datavarannot ovat nykyään suurimmalta osin amerikkalaisten yritysten omaisuutta.

EU on kuitenkin julistanut tietoyhteiskunnan kehittämisen olevan Euroopan tärkeimpiä kilpailuvaltteja. Viime vuonna EU-elimissä eteni direktiivin laajennus, joka velvoittaisi arkistoja, kirjastoja ja museoita tiedon avaamiseen.

Viime vuosien suuren projektin Europeanan tavoitteena on tarjota yhteinen hakupalvelu kaikkien EU-alueen arkistojen, museoiden ja kirjastojen digitaalisiin aineistoihin, eli esimerkiksi tekijänoikeuksista vapautuneisiin kuviin ja kirjoihin.

Projektin puitteissa on käyty erittäin kovaa vääntöä metadatan avaamisen puolesta. Metadatalla tarkoitetaan niitä tietoja, joita käytetään digitaalisten aineistojen luokittelussa ja haussa esimerkiksi kirjastojen tai museoiden luetteloista. Mitä helpommin metadataa voi käyttää ja kopioida, sitä paremmin ihmiset löytävät tarvitsemansa.

Suomessa Kansallinen digitaalinen kirjasto on edistänyt avoimuutta Europeanan hengessä. Kansallinen Finna-palvelun kokoa yhteisen tietovarannon kirjastojen, arkistojen ja museoiden aineistoista. Finnassa halutaan myös avata dataa. Sen betaversio on koekäytössä.

Käytännössä tämä tapahtuu luomalla verkkoon tekninen avoin rajapinta, eli julkinen ja ilman rajoittavia ehtoja käytettävä ohjelmisto tai ohjelmistokomponentti, jolla eri ohjelmistot voivat vaihtaa tietoja keskenään.

Tällaisten avointen rajapintojen luominen on tärkeää, jotta dataan pääsee käsiksi. Toimenpide ei ole teknisesti vaikea tai kallis, kyse on priorisoinnista ja tahdosta.

Viime vuonna Suomen ruotsinkieliset toimijat perustivat yhteistyöverkosto Ponduksen datan avaamiseksi ja linkittämiseksi eri sektoreiden välillä. Ruotsinkieliset toimijat ovat suhteellisen pieniä ja heitä on vähän, joten tilanne on oiva innovatiivisten ratkaisujen kokeilemiseen.

Projektia koordinoi Brages Pressarkiv, yli satavuotias ainutlaatuinen lehtileikearkisto. Sen aineistot kattavat koko Suomen ja maailman 1900-luvun historian hämmästyttävällä tarkkuudella. Arkisto palvelee vuosittain useita satoja ihmisiä, sekä harrastelijoita että akateemisia tutkijoita. Viime vuosina arkisto on siirtynyt sähköiseen arkistointiin.

Ponduksen puitteissa Brages Pressarkiv rakensi avoimen rajapinnan ja laski yli 300 000 tietuetta ilmaiseksi käytettäväksi. Työ tehtiin yksityisellä rahoituksella. Suurin osa datasta taas on tuotettu parinkymmenen viime vuoden aikana veikkausvoittovaroin.

Toivomuksemme on, että datalla voisi tuottaa hyödyllisiä palveluita sekä linkittää ja integroida tietoa Ponduksen ja muiden avointen resurssien kanssa. Ehkäpä joku voi jopa tienata rahaa ja kasvattaa taloutta tai omaa tehokkuuttaan datamme avulla.

Silti Brages Pressarkiv sai kokea datansa avaamisen jälkeen saman kohtelun kuin museot. Opetus- ja kulttuuriministeriön tukia leikattiin kovalla kädellä.

Näinkö hallituksen strategiaa maassamme käytännön tasolla toteutetaan?

Opetuksena näyttää olevan, että varokaa avaamasta tai julkaisemasta aineistojanne liian avoimesti. Parempi on pantata ja pitää piilossa yhteisillä varoilla digitoituja ja tuotettuja kulttuuriaineistoja.

Voisi sanoa, että opetus- ja kulttuuriministeriössä tulosohjaaminen ei aina ole ihan kohdallaan. Projektirahoja myönnetään, mutta seuranta ja strategisten tavoitteiden toteuttaminen ei toimi optimaalisesti.

Kirjoittaja on Brages Pressarkivin arkistonjohtaja.