Esa Kirkkopellon koollekutsuma, ja ehkä myös vähän kipparoima, teatteriryhmä Toisissa tiloissa jatkaa maallista vaellustaan Kiasmateatterissa. Teatteriryhmältä, jolta nimensä mukaisesti puuttuu omat tilat ja joka kieltäytyy seuraamasta alan vakiintuneita konventioita on lupa odottaa valtavirrasta poikkeavia esityksiä.

Ryhmä koostuu näyttelijöistä, ohjaajista, dramaturgeista ja muusikoista, joiden keskinäiset roolitukset jäävät yleisölle hyvin epäselviksi, jopa merkityksettömiksi. Esitykset itsessään eivät seuraa lineaarista tai tarinallista käsikirjoitusta, joka kertoisi tarinan totutulla tavalla. Siltikin katsojalle voi muodostua esityksen ansiosta hyvinkin voimakas kokemus käsitellystä aiheesta.

Ensikosketukseni ryhmään tapahtui vuonna 2006 Kiasman viidennen kerroksen suuressa salissa, jossa joukko Black Horse -kerrastoihin verhoutuneita esiintyjiä veti läpi häkellyttävän ja lähes juonettoman sovituksen ruotsalaisen Harry Martinsonin Aniara-scifi-runoteoksesta, joka toi Martinsonille kirjallisuuden Nobelin palkinnon. Me, yleisön edustajat istuimme museon lattialla ja väistelimme tarvittaessa näyttelijöitä. Lopulta osallistuimme avaruusalus Aniaran kipparointiin.

Vaikka lähtökohtaisesti suhtautuisikin hieman skeptisesti osallistuvaan teatteriin, ei Toisissa tiloissa -ryhmän esityksiä kannata tuomita suoralta kädeltä. Tämä poikkeaa totutusta. 

Toisissa tiloissa on ottanut tavakseen työstää esityksiään yhdessä yleisönsä kanssa. Noin vuoden mittaisen esityskaaren alussa, ensimmäisessä demossa, aihetta ja lähestymistapaa vasta haetaan. Viime keväänä vanhassa lauttasaareleisessa squash-hallissa – teatteri Todellisuuden tutkimuskeskuksen tiloissa – näkemäni ensihahmotelma Golem-aiheesta alkoi näennäisen spontaanilla yleisökeskustelulla Golem-tarusta, sen historiasta ja näkymisestä nykytarustossa.

Yleisökeskustelun jälkeen Golemin olemusta pyrittiin vangitsemaan varsin omituisin harjoittein, joihin yleisökin osallistui. Uimme savijättiläisen ihon alle.

Itse leganda Golemista perustuu vanhaan juutalaiseen taruun, jonka mukaan prahalainen rabbi Löw herätti Golemin synagogan ja Prahan geton suojelijaksi 1500-luvun lopulla. Golem on savesta rakennettu olento, joka on herätetty eloon kirjoittamala sen otsaan hepreaksi emet, ”totuus”. Lähes tuhoutumattoman suojelijan saa hengettömäksi pyyhkimällä tästä tekstistä ensimmäisen kirjaimen pois, jolloin jäljelle jää met, ”kuollut”.

Tarinan mukaan palvelijaksi luotu Golem kääntyi lopulta herrojansa vastaan. Tämä juonikuvio on sittemmin toistunut lukemattomissa tarinoissa ja se on muuttunut lähes alan teolliseksi standardiksi.

Golem elää lukuisissa tarinoissa ja yksi viime vuosien onnistuneimpia muunnelmia samasta tarinasta lienee ihmisen luoman orjarodun, keinoälyllä varustettujen robottien kapinaa kuvaava tv-sarja Battlestar Galactica. Ei ollut sattumaa, että sarjassa viitattiin toistuvasti Golem-taruun, tosin hieman verhotusti. Esimerkiksi jaksossa ”33” cylonit ilmestyvät ihmisten riesaksi aina 33 minuutin välein, vanhassa tarussa Golem palaa riivaamaan ihmisiä 33 vuoden välein. Viittaukset ovat moninaisia, mutta huomaamattomia, eikä niitä selitellä.

Sarjakuvien tunnetuin Golem-hahmo löytyy puolestaan yhdysvaltalaisesta Hulk-lehdestä. Siinä kylmän sodan keskeinen turva, atomipommi, synnyttää säteilyllään mutaation, Hulkin. Pommin rakentanut tiedemies Bruce Banner muuttuu väkivahvaksi jättiläiseksi, joka raivoissaan kääntyy ihmiskuntaa vastaan. Sarjakuvan tekijät olivat niin avoimia innoituksensa lähteestä, että kertaalleen Hulk jopa joutui tekemisiin Golem-taruun uskovan rabbin kanssa.

Golem-taru elää helmikuun ajan Kiasmateatterissa. Esityksessä on mukana paljon siitä ensimmäisestä harjoituksesta, mutta on kehitystä matkan varrella myös tapahtunut. Savijättiläisen olemusta tutkitaan monelta kantilta, ilman juonta tietenkin. Välillä maataan lattialla ja tuijotetaan videoscreeniä ja välillä yleisö huojuu pilvenpiirtäjinä. 

Esityksessä suurin huomio kohdistuu uuden elämän syntymiseen ja elon hahmottamiseen, teoksessa suodaan elämä myös elottomiksi koetuille esineille. Poliittinen pohjavire oli selvä, kun yleisö ja näyttelijät elivät WTC-iskut ja Israelin apartheid-muurin pystytyksen. Suoran osoittelun sijaan Kirkkopellon porukka asetti yleisön pilvenpiirtäjien ja muurin rooleihin. Johtopäätösten tekeminen jäi jokaisen omalle vastuulle.

Vatakissa, eli vasemmistolaisten taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden toimintaryhmässä vaikuttava Esa Kirkkopelto pohti suhdettaan poliittiseen teatteriin pitkällisesti joulukuussa 2010 ilmestyneessä Teatteri-lehdessä. Hän kritisoi tarpeettoman julistavaa poliittista viestiä ja tähdentää itse esitystapahtuman poliittista laatua.

Vaikka teatteriryhmä Toisissa tiloissa ei huuda viestiään suu vaahdossa, esitettyjen epäkohtien luonne tulee selväksi.

Toisissa tilossa: Golem-muunnelmia. Helsingin Kiasmateatteri 20.2. asti.

www.toisissatiloissa.ne, www.kiasma.fi/ohjelmisto/kiasmateatteri