”Nykyinen uusliberalistinen jne. yliopistoretoriikka tappaa juuri sen, mille yliopiston toiminta on perustunut: työnilon, lojaalisuuden, lahjatalouden, vastavuoroisuuden, joilla on kompensoitu pieniä palkkoja, vastuuta ja suurta työmäärää. Kohta on jäljellä vain vastuut ja työmäärät… ei tekijöitä”, lataa tieteentekijöiden Huojuva lato -tutkimuksessa lainattava nimetön tieteentekijä olan takaa.

”Yliopisto on muuttunut itseään bullshit-kapulakielellä markkinoivien ’tutkijayrittäjien’ eloonjäämiskamppailuksi, jossa erityisesti senioritutkijoiden urapolku on tukossa. Yliopiston johto kehittää konsulttien opastamana strategisia visioita ja ’painopistealueita’, joista johdon juuri julkistamat latteudet saavat minut häpeämään ensi kertaa sitä, että olen yliopistolla töissä”, jatkaa toinen Huojuva lato -tutkimuksessa lainattava nimetön tieteentekijä.

No entäs sitten naiset? ”Tohtorin tutkinnon suorittaneista määräaikaisena työskentelevistä opettaja naisista lähes kolme neljästä (73 prosenttia) ja miehistä hieman alle puolet (47 prosenttia) oli harkinnut pois hakeutumista. Ero miesten ja naisten kesken on huolestuttavan suuri”, tutkimuksessa todetaan.

Ja huonompaa ollaan menossa. Nyt uusi hallitus aikoo leikata yliopistoilta yliopistoindeksin, mikä tarkoittaa 27 miljoonan euron vähennystä. Lisäksi opetuksesta, tutkimuksesta ja henkilöstöstä aiotaan leikata 58,2 miljoonaa euroa. Suomen Akatemian määrärahoja tukistetaan lähes 29 miljoonalla eurolla.

Ei haittaa, että leikkaukset ovat täysin ristiriidassa hallitusohjelman painopisteiden kanssa, jossa hypetetään vahvistamisesta: ”Korkeakoulutuksen laatua, tehokkuutta, vaikuttavuutta ja kansainvälistymistä vahvistetaan.”

Hypekirjoittamisella alkaa olla Suomessa perinteitä. Ei pidä enää ihmetellä, mistä suomalaisen elinkeinoelämän megafoni Pekka Himanen on saanut vaikutteensa. Riittää, että tutustuu Ilkka Niiniluodon kirjaan nimeltä Dynaaminen sivistysyliopisto.

Ilkka Niiniluoto on ollut yliopistouudistuksen takuumiehiä, mutta ei häntä ole silti yksin syyttäminen. Hampaaton tieteentekijäkunta antoi käytännössä yliopistouudistukselle tukensa, vaikka se nyt onkin entistä tyytymätön.

Ilkka Niiniluodon kirjasta selviää, että hän odotti yliopistouudistukselta suuria. Hän kirjoitti kanslerin pääkirjoituksessa joulukuussa 2009, että uudistunut yliopisto ”on kuin kotelon kuoressa kehittyvä ja värähtelevä perhonen, joka kuoriutuu esiin ja nousee lentoon”.

Niiniluoto jatkaa, että tämän ”metamorfoosin tarkoituksena on antaa yliopistollemme entistä paremmat edellytykset toteuttaa perustehtäviään”.

Lentämis-metaforiikkaa voi jatkaa vieläkin pidemmälle: ”Lentoon lähtö edellyttää selkeää visiota tulevaisuuden tavoitteista, toimintatapojen hiomista ja oppimista, uusiutuneeseen kulttuuriin totuttautumista ja sitoutumista, valmiutta ennakkoluulottomaan yhteistyöhön”, Niiniluoto hehkuttaa.

Niiniluoto kiteyttää näkemyksensä yliopistosta seuraavasti: ”Yliopisto kantaa nuoruuden haaveita ja muistojen hetkiä. Se luo loistetta myös tuleviin päiviin. Siksi me annamme lempemme uutena avautuvalle yliopistolle.”

Työtä yliopistolla paiskiva tieteentekijä ei koe samoin kuin Ilkka Niiniluoto. Lähes 75 prosenttia yliopistolaisista katsoo, että lempi ei ole avautunut eikä työilmapiiri parantunut yliopistouudistuksen myötä.

”Yliopistosektorilla työskentelevistä lähes kolme neljästä (72 prosenttia) katsoi, että työilmapiiri ei ollut yliopistouudistuksen myötä parantunut. Joka neljäskymmenes (2,3 prosenttia) yliopistolaisista puolestaan katsoi työilmapiirin parantuneen”, tieteentekijöiden kyselyssä kerrotaan yliopistouudistuksesta.

Tieteentekijät eivät nähneet yliopistomuutosta positiivisena: ”yliopistouudistuksesta seurannut byrokratian lisääntyminen suurin työtä haittaava tekijä. Esim. työajan seurannat (Sole TM) täysin päätön järjestelmä”, eräs tieteentekijä kirjoittaa.

Ehkä yliopisto-organisaation viisaana tavoitteena onkin savustaa osa porukasta ulos, kunnes siellä on ainoastaan konsultti- tai höpöhöpöfilosofian taitavia sarvijaakkoja.

Jotenkin enteellisesti Niiniluoto kertoo kirjassaan, että antiikissa syntynyt Akatemia tuhoutui 800 vuoden jälkeen ennen pimeän keskiajan alkua. Nyt yliopistojärjestelmä on samanikäinen. Ehkä on nyt on yliopistoinstituution alasmenon aika.

Antero Puhakka & Juhani Rautopuro, Huojuva lato – isäntiä ja isäntien varjoja? Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely 2010. http://www.tieteentekijoidenliitto.fi/news/611.

Ilkka Niiniluoto, Dynaaminen sivistysyliopisto. Gaudeamus 2011. 320 s.