Päivää! Kuten hyvin tiedätte, olen Sini Mustanen. Tervetuloa tälle luennolle.
No niin, niin kuin tiedätte, meillä on vielä paljon tehtävää rasismin hyväksyttävyyden nostamisessa sille itsestäänselvyyden tasolle, jolle me sen haluamme. Tavoitteenamme on luonnollisesti myös saada mahdollisimman monet meistä poikkeavat ihmiset rasistisen tulkinnan piiriin. Tämä edellyttää sitä, että kanssamme toisella tavalla ajattelevia vähätellään ja heidän näkemyksensä ohitetaan kiihkoiluna. Pikkuhiljaa saamme heidät luetuksi vaarallisten ihmisten, ehkä jopa vihollisten joukkoon. Sitähän he meille ovat.
Tässä tähän työhön kuusi keinoa, jotka toki ovatkin jo ahkerassa käytössä.
1. Aluksi iske pöytään pelko
Olemme uskotelleet jo itsellemme, että yhteiskuntamme ja elämäntapamme on ihan juuri romahtamassa. Jo brittiläinen konservatiivipoliitikko Enoch Powell lupasi Rivers of Blood -puheessaan 1968, että Britanniassa veri virtaa jokina maahanmuuton takia. Tosiasiassa elämme tietenkin vapaammin, turvallisemmin ja vauraammin kuin ikinä ennen. Tämä tosiseikka kannattaa kuitenkin unohtaa ja peittää se huolellisesti pelkoa ja vihaa lietsovien väitteiden alle. Onneksi aina löytyy tapauksia, joita voi esittää yleispätevinä todisteina toisenlaisten ihmisten kelpaamattomuudesta yhteiskuntaamme. Ihminen kun uskoo pelkoaan paljon helpommin kuin faktoja. Muistakaa siis vakuuttaa, että barbaria on ihan juuri valtaamassa lopullisesti Euroopan ja että se on oikeastaan eri mieltä kanssanne olevien vika.
Toimeentuloon liittyvät pelot kannattaa myös muistaa. Kun korostaa, miten suomalaisillakin olisi tarvetta rahalle, synnytätte mielikuvan, että kuulijoidenne rahat annetaan muille. Ja vaikka ihmisellä itsellään ei olisi taloudellisia vaikeuksia, ahneus kyllä saa hänet kuvittelemaan, että hänkin muka hyötyisi jotain, kun joltakulta otetaan rahat pois.
Pelko toimii tehokkaana mielipiteenmuodostajana juuri siksi, ettei sitä tarvitse juuri perustella. Se riittää itsessään.
2. Faktat saa ohittaa merkityksettöminä
Jos joku sitten esittää tilastotietoja asioiden oikeasta tilasta, tilanteeseen on parikin tapaa suhtautua. Jos kyse on esimerkiksi Ylen uutisessa kerrotusta asiasta, jokainen teistä osaa kertoa, että wokemedia vääristelee kaiken. Voitte täydentää sitä linkittämällä jonkun videon, jossa puhuva pää on samaa mieltä kanssanne. Lähteen laadulla ei ole väliä, kunhan se on olemassa ja miellyttää teitä itseänne. Ei kukaan viitsi katsoa videoita, joilla muka todistetaan jotain verkkokeskustelussa.
Faktat voi myös ihan sujuvasti ohittaa ja jatkaa keskustelua ikään kuin henkilö ei olisi juuri todistanut väitteenne olleen perinjuurin väärä. Ei sellaisesta kannata välittää lainkaan. Tämä toimii, koska useimmat ihmiset olettavat väittelyn olevan reilua peliä. He eivät osaa varautua siihen, ettei vastapuoli edes yritä voittaa argumentein vaan pelkällä yksisilmäisellä sitkeydellä.
3. Kiistä rasismi aina
Keskustelussa tulee väistämättä se hetki, kun joku syyttää teitä rasismista. Silloin tehtävänänne on kiistää tämä, vaikka se mitä sanoitte olisi ollut kuinka räikeää ja näkyvää rasismia tahansa. Kiistämisen tarve nousee siitä, että yllättävän harva rasistisesti ajatteleva haluaa ajatella olevansa rasisti.
Levitämme rasismia parhaiten väittämällä sitä realismiksi ja rationaalisuudeksi.
4. Vaadi määritelmiä loputtomiin
Toinen hyvä keino etäännyttää keskustelu rasismista on vaatia sen määrittelemistä. Kuten eräs hieno mies kerran sanoi: irtisanoudun rasismista sellaisena kuin se on klassisesti ymmärretty. Jos joku sitten esittää määritelmän, klassisen tai jonkun muun, sen voi ohittaa kyselemällä loputtomasti, onko se, tämä tai tuo rasismia. Tavoitteena ei ole koskaan löytää vastausta, vaan kuluttaa toisen kärsivällisyys loppuun ennen kuin itse joutuu ottamaan kantaa.
5. Vaadi muilta virheettömyyttä
Itse nautin erityisesti siitä, että väitän rasismia vastustavan olevan itse rasisti hänen langetessaan henkilökohtaisuuksiin tai asiattomuuksiin. Moralisoikaa jyrkästi kaikkea teihin kohdistettua kritiikkiä. Jos joku yrittää samaa keinoa teihin, otatte käyttöön joko ”eikö mitään saa enää sanoa” -kortin tai syytätte toista sananvapauden viholliseksi.
6. Tarpeen tullen käy päälle
Jos joku sitten kuitenkin jatkaa sitkeästi asiallisesti keskustelua, teidän on aivan turha jatkaa debattia. Nimittely ja groteskit, seksuaalis-anatomiset kauhukuvat tai silkka uhkailu saavat rasismia vastustavan kyllä poistumaan keskustelusta. Tämä karkotevaikutus myös kestää pidempään ja on yksi syy siihen, miksi useimmat eivät viitsi vastustaa rasismia ääneen verkossa. Itse pidän tätä yhtenä merkittävimpänä saavutuksena työssämme.
Näillä keinoin saatte jo paljon ikävää aikaiseksi. Nyt on sitäpaitsi otollinen aika käyttää näitä keinoja rasismin edistämiseen.
Elämme keskellä kolmea valtavaa murrosta: geopoliittista, ekologista ja teknologista. Ihmiset ovat epävarmoja ja kokevat turvattomuutta. Nyt on paras hetki tarjota jotain selkeää ja helppoa, jonka esittää tekevän asioista helpompia ja turvallisempia. Ei sillä ole väliä, että tarjoamanne ratkaisut eivät kestä minkäänlaista tarkastelua. Tarjotkaa, mitä ihmiset epävarmuudessaan kaipaavat: yksinkertaista hyvän ja pahan vastakkainasettelua, jonka pohjalta he voivat uskoa kaiken järjestyvän.
Kiitos huomiostanne, nyt vain kaikki ryhdikkäästi levittämään rasismia!
Sini Mustasen kuvitteellinen luento ei ole ohje, vaan kartta tekniikoista, joihin jokainen rasismia julkisesti vastustava törmää. Niitä ovat pelon lietsonta, faktojen ohittaminen, rasismisyytösten kiistäminen, määritelmäpeli, käänteinen syyttely ja lopulta häirintä.
Kun tunnistat, missä vaiheessa keskustelu on, tiedät myös mitä ei kannata tehdä. Ei kannata yrittää tarjota tarkkoja määritelmiä, ei uskoa että seuraava faktalinkki vihdoin muuttaa mielen, eikä jäädä keskustelemaan sen jälkeen, kun vastapuoli on siirtynyt nimittelyyn tai uhkailuun.
Tehokkain vastaus ei useinkaan ole parempi argumentti. Kannattaa ennemminkin tunnistaa rasistinen tekniikka, kertoa siitä keskustelua seuraaville ja poistua. Rasistista ajattelua esittävä ei muuta mieltään, mutta keskustelua seuraaviin hyvät argumentit voivat vaikuttaa.
Kirjoittaja on käynyt rasismikeskustelua vuodesta 1995 alkaen.





