_MG_7804_fiksattu_CMYK

Talvivaara opettaa. Voiman valokuvaaja Laura Happo kävi marraskuussa 2012 kuvaamassa Talvivaaran kaivoksen laskualueelta Ylä-Lumijärveltä suosta löytynyttä metallimönjää. Talvivaaran katastrofi osoittaa, miten jo viranomaisten ympäristövalvonnan siirtäminen ELY-keskuksiin heikensi sen asemaa. Suunnitteilla olevaan valtion lupa- ja valvontavirastoon ei ole enää tulossa lainkaan yleisen ympäristöedun valvonnan tehtävää.

Kepun märkä uni

Teksti Mikko Niskasaari Kuvat Laura Happo

Juha Sipilän hallitus yrittää poistaa valtiolta vastuun ympäristönsuojelun valvonnasta maakuntahallinnon avulla.

Keskusta sai puristettua sote-uudistuksen siivellä sitoumuksen maakuntauudistuksesta hallituskumppaniltaan kokoomukselta. Toteutuessaan maakuntakuntauudistus vie puoluetta pitkän harppauksen eteenpäin kohti ympäristöhallinnon eliminoimista, joka näyttää olevan yksi sen tavoitteista.



Nykyään valtio ohjaa Suomen luonnon käyttöä erityisesti kahden viranomaisen avulla. Aluehallintovirastot eli AVIt toimivat lupaviranomaisina monille hankkeille, joilla on vaikutuksia ympäristöön. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset eli ELY-keskukset puolestaan valvovat yleistä etua eli yhteiskunnan, kansalaisten ja luonnon etua.

Tehtävänsä vuoksi ELY-keskukset voivat valittaa aluehallintoviraston myöntämistä luvista. Hyväksyessään järjestelmän kymmenisen vuotta sitten hallitus ja eduskunta tunnustivat sen tosiasian, että valtion hallinto joutuu käsittelemään ristiriitaisia tavoitteita.

Yksityinen intressi perustaa kaivos saattaa olla myös yleisen edun mukaista. Toisaalta kaivoksen perustamiseen liittyy ongelmia, joiden ratkaisemista täytyy valvoa.

On myös mahdollista, että kaivoksen perustaminen on kokonaisuutena katsoen sekä yleisen edun vastaista että lainvastaista. Siksi yleistä etua valvovalla viranomaisella on valitusoikeus, mahdollisuus saattaa hankkeen laillisuus tuomioistuimen tutkittavaksi.



Hallituksen eduskunnalle antaman maakuntahallintoa koskevan lakiesityksen mukaan AVIt ja ELYt lakkautetaan. Niiden tilalle syntyisi uusi valtion lupa- ja valvontavirasto eli Luova.


Luovaan ei tulisi yleisen ympäristöedun valvonnan yksikköä tai muutakaan vastaavaa järjestelmää. Luovassa ei olisi yksikköä, joka voisi hakea tuomioistuimilta muutosta viraston omiin päätöksiin. Sillä ei siis olisi valitusoikeutta.

Eri intressien väliset ristiriidat eivät kuitenkaan katoa mihinkään. Myös viranomainen tekee virheitä. Erityisesti ympäristölliset edut jäävät helposti ilman riittävää huomiota, kun lupia myönnetään.


Tämän myönsi myös Sipilän hallitus vielä viime syksynä. Silloin sovittiin kompromissi, jonka mukaan Luovassa on yleisen edun valvonnan yksikkö, jolla on valitusoikeus viraston päätöksistä.


Vielä syksyllä lakiesityksen perusteluissa arveltiin, että maakuntauudistuksen myötä tapahtuva aluehallintoviraston lupatoimen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvontatoimen kokoaminen yhteen tulee vähentämään yksittäisiin lupamääräyksiin kohdistuvaa muutoksenhaun tarvetta, mutta sellainen mahdollisuus pitäisi jättää.

”Organisaatiomuutoksesta huolimatta yleisen edun valvontaa koskevat näkökohdat saattavat eräissä tilanteissa edellyttää yleistä etua valvovan valtion viranomaisen mahdollisuutta saattaa lupaviranomaisen antaman päätöksen lainmukaisuus muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi ympäristönsuojelun, luonnonsuojelun tai muun yhteiskunnan yleisen edun kannalta merkittävä hanke […].”


Lakiesityksen lausuntokierroksella muiden ohella korkein hallinto-oikeus korosti yleisen edun valvontatehtävää ja piti yleisen edun valvontayksikön perustamista ja sen valitusoikeutta Luovan päätöksistä välttämättömänä.

 Varsin yleinen käsitys oli, että asia oli saanut silloin muotoillun lakiesityksen myötä kohtuullisen ratkaisun.

Ympäristöjärjestöille ja eduskunnan oppositiolle sekä mitä ilmeisimmin myös osalle hallituspuolueiden kansanedustajia tuli yllätyksenä, että Luova pantiin tältä kaikkein tärkeimmältä osaltaan uusiksi. 
Nyt lakiesityksen perusteluissa kyllä myönnetään, että yleisen edun valvojan valitusoikeuden poistaminen ”voidaan nähdä heikennyksenä nykytilaan verrattuna”, mutta ”[o]n kuitenkin otettava huomioon, että ehdotetun järjestelyn myötä viraston sisäinen yleistä etua koskevien näkökohtien huomioon ottaminen olisi erityisesti osa lupaharkintaa”. 
Jälkimmäiseen ministerit tuskin uskovat itsekään.

Lupaviranomaisten velvollisuuksiin kuuluu nykyäänkin huomioida yleinen etu. Näin on ollut niin pitkään kuin lupaviranomaisia on ollut. Silti tasapaino on aina vaatinut ulkopuolisen valvojan, ­erityisesti ympäristökysymysten osalta.
 Nyt laillisuusvalvonta on jäämässä yksin kansalaisten ja heidän järjestöjensä vastuulle.



”Tätä voisi kärjistäen verrata siihen, että lakkautettaisiin syyttäjänlaitos. Rikoslaki olisi yhä olemassa ja kansalaiset voisivat tehdä itse rikosilmoituksia, mutta julkinen toimija jäisi pois”, totesi kansanedustaja, eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Satu Hassi (Vihreä Lanka 6.3.2018).


Hallitus sopi suuren muutoksen lakiesitykseen salassa todennäköisesti laskien, että ympäristöetujen valvonnan likvidointi hukkuu pohjattomaan sote-soppaan. Tosiasiassa tämä ei ole yllätys, vaan linjassa toteutuu keskustan suuri tavoite. 



Ympäristöministeriö aloitti Suomessa vasta vuonna 1983. Sen perustamista vastusti kiivaasti maa- ja metsätalousministeriö, jonka lausunnossa ehdotus uudesta ministeriöstä oli ”kummallinen, omalaatuinen, täysin asiaton, hämärä ja keinotekoinen”.

Tuolloinen maa- ja metsä­talousministeriö oli tarkkaan miehitetty keskustalaisilla virka­miehillä. Lausunto edusti myös puolueen kantaa. 
Kalevi Sorsan kolmas hallitus antoi kuitenkin esityksen ympäristöministeriön perustamisesta. Hallituspuolue keskusta äänesti yhdessä RKP:n kanssa sitä vastaan, pääoppositiopuolue kokoomus ministeriön puolesta.
 Sen jälkeen keskusta on tauotta jatkanut taistelua YM:n lakkauttamiseksi. Lähes kaikissa muissa puolueissa ministeriön tärkeys on ymmärretty.



Suuren tilaisuutensa keskusta sai Matti Vanhasen toisen hallituksen aloittaessa vuonna 2007. Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n muodostama hallitus otti tavoitteekseen valtionhallinnon uudistamisen.
 Suurin muutos oli läänien lopettaminen ja valtion aluehallinnon rakentaminen ­AVIen ja ELY-keskusten varaan. Keskustan kannalta tärkeintä oli kuitenkin ympäristö­ministeriön ohjauksessa olleiden alueellisten ympäristökeskusten lakkauttaminen. Se vahingoitti suuresti ympäristöhallintoa, kuten tarkoitus olikin, vaikka ELY-keskuksille jäikin vielä itsenäistä toimivaltaa ja valitusoikeus ympäristöasioissa.

Ratkaisevat päätökset tästä tehtiin vuonna 2008. Ympäristöjärjestöt varoittivat jo tuolloin muutoksen vakavista seuraamuksista ja siitä, että tämä on ensimmäinen askel ympäristöhallinnon tuhoamisessa. Lisää on tulossa, tuolloin ennustettiin.

Keskustan voitonriemuiset ministerit Sirkka-Liisa Anttila ja Mauri Pekkarinen vaativatkin ympäristöministeriön lakkauttamista samassa rytinässä.
 Tuoreeltaan jäi arvoitukseksi, miksi vihreiden ministerit Tuija Brax ja Tarja Cronberg hyväksyivät alueellisen ympäristöhallinnon likvidoinnin. Asia ei ole selvinnyt myöhemminkään.

Keskustan motiivit valtion roolin heikentämiseen ympäristönsuojelun valvonnassa ovat ilmeiset. Puolue on vastustanut järjestelmällisesti kaikkia rajoituksia vesi- ja maarakentamiseen sekä ajanut kaiken kaavoitusvallan siirtämistä kunnille. Puolueen kannatus on pääosin vähäväkisissä mutta pinta-alalta suurissa kunnissa, joten tällä mallilla se saa maankäyttöön paljon suuremman vallan kuin mitä valtakunnallinen kannatus sallisi.

Sipilän muodostaessa hallitusta keväällä 2015 ympäristöministeriön lakkauttaminen oli neuvottelupöydällä. Ministeriö pelastui vielä täpärästi, mutta hallitusohjelma täyttyi tavoitteista heikentää niin kansalaisten kuin viranomaistenkin mahdollisuutta puolustaa ympäristöä.

Tuskin on sattumaa, että tavoitteet kirjoitettiin Matti Vanhasen vetämässä työryhmässä. Kansalaisten valitusoikeutta esimerkiksi päätettiin rajoittaa ja tehdä siitä maksullista. 
Erityisesti hampaissa olivat ELY-keskukset, jotka leimattiin syyllisiksi asunto­pulaan. Hallitusneuvottelijat väittivät niiden tehtailevan asian­tuntemattomia valituksia.

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka totesi tuolloin, että ELY-keskusten osuus kaikista valituksista on niin pieni, ettei niitä ”voi luonnehtia himovalittajaksi”.

Pokka jatkoi: ”Entä johtiko ELY:n valitus muutoksiin hallinto-oikeuksissa? Kyllä, useimmissa tapauksissa kaavapäätös muuttui.”


Tosiasiat eivät kuitenkaan hallitusohjelman laatijoita kiinnostaneet. Seuraava askel on Luova, joka ulkoistaa yleisen edun valvonnan ympäristöasioissa kokonaan kansalaisille.
 Se ei kuitenkaan ole viimeinen askel. Seuraavaksi vuorossa on ympäristöministeriön lakkauttaminen.


Kommentoi Facebookissa
Graffiti HAM
Route Couture