Vasemmistolaisessa vaihtoehtomediassa epäillään USA:ta, EU:ta ja ilmastonmuutosta.

Teksti Tiina Heikkilä ja Petri Jääskeläinen Kuva Annika Pitkänen

Punavihreän­ vasemmiston kupeeseen kätkeytyy pieni venäjämielinen siipi. Vaikka siiven edustajille ei tullutkaan menestystä kuntavaaleissa, viesti on löytänyt yleisönsä vaihtoehtomedian ja harrastajaradioiden kuluttajista.

Vastavalkea-verkkomedia tar­joaa yhden kanavan vasemmistolaisuudelle, joka ei mahdu liberaaliin punavihreään kirjoon tai ammattiyhdistysliikkeeseen. Putinin propagandaksikin kutsuttu Vastavalkea julkaisee vasemmistohenkisiä tekstejä eri kirjoittajilta. Sivusto on uskottavan näköinen, ja tekstit vilisevät viitteitä. Vastavalkeaa julkaisee Vastavalkea ry, joka perustettiin syksyllä 2014.

Vastavalkealaisia yhdistävät USA-, EU- ja Nato-kritiikki. Vastavalkea epäilee kaikkea, myös ilmastonmuutosta. Pakolaiskriittisyys on sallittua, koska pakolaisten tulo saattaa olla masinoitua ja suursijoittaja George Soroksella sormensa pelissä. Keskustelua käydään Facebook-ryhmässä nimeltä Vastavalkea – Tilannehuone.

Vastavalkeaa lainaa myös MV-lehti. Tahoille yhteistä on epäusko Venäjän informaatiovaikuttamista kohtaan ja monitulkintainen Suomen itsenäisyyden korostaminen.

Vastavalkean kritiikin kohde on eliitti ja myös vasemmistopuolueiden valtavirta. Vaikka Vastavalkea ei ole puoluepoliittinen projekti, moni sen kirjoittaja kytkeytyy puoluevasemmistoon. Osa näistä on takavuosien merkittäviä puoluetoimijoita, kuten SDP:n entiset kansanedustajat Kimmo Kiljunen ja Mikko Elo. Osa on uusia tulokkaita, kuten vasemmistoliittolaiset Kimmo Kautio ja Johanna Lehtonen.

Vastavalkean toimituskunnan jäsen Kautio on Vasemmistoliiton Hämeen piirin varapuheenjohtaja, Hattulan varavaltuutettu. ­Vasta­valkeaan ahkerasti kirjoittava Lehtonen oli kuntavaaliehdokkaana Tampereella.

Suomalainen vasemmisto on Neuvostoliiton romahtamisesta asti halunnut erottautua tunkkaisista venäjämielisyyden perinteistä. Erityisesti SDP on halunnut edustaa eurooppalaista sosiaalidemokratiaa.

Länsimielisyydellä on kuitenkin aina ollut kriitikoita. Sellainen on 74-vuotias entinen SDP:n kansanedustaja ja europarlamentaarikko ­Mikko Elo. Elo on Vastavalkean pääkolumnisti ja istuu Vasta­valkean hallituksessa vielä keväällä 2017 päättyvän kautensa loppuun.

Elo sanoo olevansa ulkopolitiikassa Paasikiven linjalla.

”SDP:n kärkipoliitikkojen vahvoja Nato- ja USA-myönteisiä kannanottoja pitäisi suitsia SDP:n sisällä”, Elo sanoo.

Mutta miksi pitkän linjan uskottava poliitikko haluaa toimia joukossa, jossa mielipiteet perusteluineen ovat joidenkin mielestä salaliitto­teorioita ja huuhaata? Vastavalkeaa tekee aktiivisesti muun ­muassa Riikka Söyring, joka on toiminut Itsenäisyyspuolueessa, Magneettimediassa ja Verkkomediassa.

”Kaikkea pitää voida kritisoida”, Elo perustelee mukana­oloaan.

Hänen mielestään USA:lla on vahva tiedotushegemonia Suomessa. Vastavirtaisuus, konsensuksen kieltäminen ja vaihtoehtoiset näkökulmat ovat kiehtoneet Eloa aina.

Erimielisyydestään huolimatta Mikko Elo kokee sopivansa hyvin puolueeseen.

”Antti Rinteellä on katto korkealla ja seinät leveällä”, Elo sanoo.

SDP:lle ja Vasemmistoliitolle jäsenten ja puoluetoimijoiden mukanaolo Vastavalkeassa ei ole ongelma. Puolueilla ei ole halua tai resursseja suitsia kirjoittelua, vaikka kirjoittelu ei olisi täysin niiden arvojen mukaista.

”Meillä on 40 000 jäsentä. Siihen kirjoon mahtuu paljon”, sanoo SDP:n viestintäpäällikkö Ismo Kainulainen.

”Meillä ehdokkaat ovat sitoutuneet rasisminvastaisuuteen. Vastavalkeaan kirjoittaminen sinänsä ei riko kieltoa”, sanoo puolestaan Vasemmistoliiton puoluesihteeri Joonas Leppänen.

Vastavalkeaan kirjoittava Vasemmistoliiton Kimmo Kautio ei halua olla lähtökohtaisesti jyrkästi mieltä asioista.

Ilmastonmuutokseen Kautio suhtautuu ”terveellä epäilyllä”. Hän ei kyseenalaista toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta muistuttaa, että tieteen kenttä ei ole yksimielinen.

Riidoissa Kautio ei ole kenenkään kanssa, vaikka feministien kanssa on ollut pientä kärhämää. Kaution mielestä feminismi ja monikulttuurisuus ovat keskenään ristiriidassa, ja monikulttuurisuutta usein kannattavat feministit eivät ymmärrä monikulttuurisuuspolitiikan kritiikkiä.

Kaution mukaan Vastavalkealla ei ole erityistä agendaa. Hän halusi lähteä mukaan, koska hänestä Vastavalkea on parissa vuodessa noussut suomalaisen ”vaihtoehtoisen median” kärkikastiin.

”Olemme tarkkoja, ettemme julista totuuksina asioita, joita ei missään ole pitäviksi totuuksiksi todistettu. Pyrimme vilpittömästi tuomaan esille näkökulmia, jotka jäävät valta­mediassa marginaaleihin”, Kautio sanoo.

Sotatieteiden tohtori ja informaatiosodasta kirjoittanut Saara Jantunen on arvioi­nut vaihtoehtomedian motiiveja julkisuudessa. Hänestä Vastavalkea selkeästi toistaa Venäjälle mieluisia näkö­kulmia.

”Vastavalkeassa Venäjän näkökulmien kannattelu ­näkyy siinä, että he käynnistävät ad hominem -hyökkäykset Venäjästä kriittisesti kirjoittavia vastaan”, Jantunen sanoo.

Uskottavilta kuulostavien hahmojen, kuten entisten poliitikkojen ja virkamiesten, rekrytoiminen kirjoittajiksi oikeuttaa Jantusen mukaan kirjavaa sisältöä. Hän on huomannut, että vastavalkealaisia yhdistää erityisesti valta­median kritiikki.

”Vaikka vastavalkealaiset kritisoivat valtamediaa, he mittaavat onnistumistaan valtamediaan pääsyllä. Vastavalkealaisten Nato-vastaisuus ja valtamediakritiikki on varmasti autenttista, vaikka se auttaa Venäjän kampanjointia Suomessa. He ovat toisinajattelijoita, ja heillä on siihen oikeus”, Jantunen sanoo.

Mikko Elo on kirjoittanut Vastavalkeaan tekstin, jossa hän kirjoittaa Jantusen oppiarvon lainausmerkeissä ja kyseenalaistaa koko hänen tieteenalansa.

Venäjämielistä sisältöä on hiipinyt Suomeen myös vasemmistoviritteisiä radioaaltoja pitkin. Vuoden 2016 alkupuolella käynnistyi Love FM, jota pystyi kuuntelemaan Tampereen alueella ja netissä. Sen aikomuksena oli laajentua myös muualle Suomeen, mutta suunnitelma epäonnistui.

Media kiinnostui Love FM:stä kanavan tuottaman Venäjän uutiset -ohjelman vuoksi, sillä sen sisältö vaikutti poliittisesti värittyneeltä. Ohjelman tuotantoa jäljitettiin netissä aina Donetskiin asti. Pitkän kiertelyn jälkeen Love FM:n päätoimittajaksi ilmoitettiin Pasi Komsi.

”Minua väitettiin päätoimittajaksi täysin ilman lupaa. Nyt tapaus lähinnä huvittaa, sillä en edes ole ollut tekemisissä sisällöntuotannon tai aseman omistajan kanssa”, Komsi kertoo.

Hänen mukaansa Love FM liittyy Järviradioon, jonka edustaja pyysi Komsia luke­maan talousuutisia Love FM:lle. Sisältö paljastui myöhemmin aivan muuksi, Venäjän uutistoimistojen virallisiksi sähkeiksi, jotka käännettiin suomeksi.

Komsi on aktiivinen radioamatööri. Vuonna 2015 Komsi perusti Jari Niemelän, SDP:n tamperelaisen kaupunginvaltuutetun kanssa epäkaupallisen Pispalan Radion. Kanavan sisältö koostuu vanhasta tanssimusiikista ja muutamista puheohjelmista. Komsin mukaan kanava oli alusta lähtien poliittinen.

”Pispalan Radio on vasemmistolainen kanava, koska se on osa yhteisöradioiden luontoa. Jatkossa haluaisimme tehdä yhteistyötä esimerkiksi Vasemmistoliiton kanssa.”

Vaalien alla kanavalla kuului usein vasemmistolaisten kuntavaaliehdokkaiden mainoksia. Kun Niemelä menehtyi 2016, Komsin yhteistyökumppaniksi valikoitui parkanolainen Kauko Kallioniemi. Hän oli myös SDP:n ehdokkaana kuluvan vuoden kevään kuntavaaleissa.

Pispalan Radio oli aluksi kiinnostunut julkaisemaan Venäjän uutisia, mutta Komsi kuitenkin päätti toisin.

”Jari olisi heti ottanut ohjelman kanavalle, mutta itse jarruttelin. Pispalan Radion venäjämielisyys on kulttuurissa ja musiikissa”, Komsi toteaa.

Komsi kuuluu myös yhdistykseen nimeltä Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry. Se on lähes samanniminen kuin Face­bookissa oleva Suomen Vapaa Sana -sivu, joka on julkaissut Soundcloudissa Love FM:n Venäjän uutisia ja kertoo tehneensä ohjelmaa myös Pispalan Radiolle.

Yhdistys on rekisteröity joulukuussa 2016. Puheenjohtaja Komsin ja varapuheenjohtaja Kallioniemen lisäksi sen jäsenenä on sihteeri ­Johan Bäckman. Hänet tunnetaan venäjämielisyydestään ja työskentelystään Venäjän strategisten tutkimusten instituutin RISI:n edustajana.

Bäckman yritti ostaa alkuvuonna valtaosan Love FM:n osakkeista itselleen, mutta valtioneuvosto ilmoitti peruvansa kanavan toimiluvan, mikäli Bäckman saisi määräysvallan. Päätöksen taustalla oli Supon antama lausunto, jonka mukaan ohjelmistoluvan määräys­vallan muuttuminen ja luvan jatkaminen vaarantaisivat kansallista turvallisuutta.

Suomen vapaa sana ry:n tarkoitus on tuottaa jatkossa ainakin radiosisältöä, mutta lähetyksistä tai kanavista ei ole vielä sovittu. Komsin mukaan yhdistyksen tavoitteena on kamppailla russo­fobian lietsomista vastaan.

”Suomessa rajoitetaan heti sananvapautta, jos uutisointi ei ole Nato-mielistä. Love FM -tapaus näytti, että erilaiselle Venäjä-uutisoinnille on kysyntää”, ­Komsi sanoo.

Komsi kuitenkin kiistää Suomen vapaa sana ry:n liittyvän Pispalan Radioon.

”Minulla on omat [projektini] ja Bäckmanilla omansa, kuten Journalistiliiton jäsenilläkin.”

Viime syksyisen haastattelun jälkeen dosentti Bäckmanin ääni on kuitenkin alkanut kuulua kanavalla säännöllisesti yhtenä puhejingleistä.

”Tässä puhuu dosentti Bäckman. Minä kuuntelen Pispalan radiota, kuuntele sinäkin.”