demo_172017_helsinki_pride_3

Afganistanilainen ruletti

Teksti Jussi Marttila ja Suvi Auvinen Kuvat Pinja Nikki

Pakkopalautuspäätöksiä tehdään paineen alla. Virheitä sattuu jatkuvasti, vastuuta ei ota kukaan.

Poliisi käynnisti paljon huomiota saaneen operaation Jyväskylässä 4. syyskuuta. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen afganistanilaisen perheen pakko­palautus ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, vaan Salmenrannan vastaanottokeskuksen muut asukkaat protestoivat lapsiperheen palautusta. Tilanne päätyi siihen, että säilöönottoa tekevät poliisit saarrettiin yhteen keskuksen asunnoista ja poliisi käytti kovia otteita mielenosoittajia kohtaan. Saartotilanteen ja mielenosoittajien kaasuttamisen jälkeen perhe kuitenkin otettiin kiinni ja vietiin säilöön­ottokeskukseen odottamaan ­palautusta.

Seuraavana päivänä Kyyjärvellä poliisi otti kiinni ja vei säilöönottokeskukseen afganistanilaisen isän ja lapsen. Betsetin betonitehtaalla monen muun turvapaikanhakijan tavoin työskennelleellä isällä oli näköpiirissä vakituinen työpaikka, jota varten oli jo haettu työperäistä oleskelulupaa. Perheen toinen lapsi haettiin poliisivoimin päiväkodista kesken päivän, ja perheen äiti pakeni yhdeksän kuukauden ikäisen vauvan kanssa nähtyään poliisiauton kotipihallaan.

”Tämä on hirvittävä tragedia. Kyyjärvellä oli maailmanlopun tunnelmat”, kunnanjohtaja Eero Ylitalo kertoi Ilta-Sanomille.

”Tämäkin perhe olisi halunnut olla osa Suomen nousevaa kansan­taloutta. Voi vain kuvitella, millä tunnelmilla muut työntekijät odottavat omaa vuoroaan.”

Suurta huomiota sai myös heinäkuussa pakkopalautetun afganistanilaisen Zaki Hussainin tarina. Hussainin tapauksessa oikeusprosessi oli vielä kesken, kun päätös pakkopalautuksesta tuli, ja oikeus määräsikin pakkopalautukselle täytäntöönpanokiellon. Kielto tuli kuitenkin liian myöhään: Hussaini oli jo ehditty palauttaa Kabuliin.

Puolentoista kuukauden jälkeen Hussaini onnistui palaamaan Suomeen tukiryhmänsä avustuksella.

Afganistanin turvallisuustilanne on alueesta riippuen vaihteleva, mutta turisteille ulkoministeriö ei suosittele matkustamista maahan ollenkaan. Afganistanin tilanne ei ole myöskään globaalisti selvä. Turvapaikan saamiseen näyttää vaikuttavan eniten se, mistä maasta turvapaikkaa hakee.

Ylen tekemän selvityksen mukaan vuonna 2016 Italia esimerkiksi myönsi turvapaikan 97 prosentille afganistanilaisista hakijoista. Suomessa tilanne on muuttunut nopeasti. Vuonna 2015 Suomi myönsi turvapaikan 71,6 prosentille Afganistanista tulleista turvapaikanhakijoista, vuonna 2016 enää 42,4 prosentille.

Oikeuskansleri on tehnyt tarkastuksia Maahanmuuttovirasto Migriin ja havainnut sen toiminnassa vakavia puutteita. Tarkastuskäynnin yhteydessä selvisi esimerkiksi se, että keväällä 2016 Maahanmuuttovirastossa oli ollut voimassa käytäntö, jonka mukaan osaa turvapaikanhakijoiden hakemuksista ei saanut esitellä eikä niitä koskevia päätöksiä tehdä. Esittelykielto oli koskenut hakemuksia, joiden perusteella näytti, että turvapaikkaa ei voitaisi myöntää mutta humanitaarinen suojelu voisi tulla kysymykseen. Näiden hakemusten käsittely oli jätetty odottamaan lainmuutosta, jonka myötä humanitaarisen suojelun kategoria poistui ulkomaalaislaista.

Alaikäisten turvapaikanhakijoiden hakemuksia ei myöskään priorisoitu riittävästi. Migri onkin kertonut, ettei henkilön henkilön ikä tai raskaus ole peruste turvapaikan myöntämiselle tai toisaalta sille, etteikö henkilöä voitaisi palauttaa.

Turvapaikanhakijat ovat raportoineet Migrin toiminnassa runsaasti puutteita ammattitaidottomista tulkeista kokemattomiin haastattelijoihin ja vanhentuneisiin tai epämääräisiin lähteisiin. Turvapaikkahakemuksia vertailemalla on myös huomattu ­Migrin käyttävän standardilauseita päätöksissään, jolloin päätösten yksilöllisyyttä on syytä epäillä.

Selvityksessään oikeuskanslerille Migri vastaa syyksi epäkohtiin virastolle asetetut liian tiukat tulostavoitteet. Maahanmuuttovirastolle oli asetettu vuodelle 2016 tavoitteeksi tehdä 1 000 turvapaikkapäätöstä viikossa. Tällöin puolet päätösten käsittelijöistä oli vasta-alkajia.

”Turvapaikkayksikön koko henkilökunta on työskennellyt syksystä 2015 alkaen erittäin kovan paineen alaisena”, selvityksessä todetaan.

Turvapaikanhakijoiden pakkopalautus kesken oikeusprosessin ei ole kuitenkaan tuore ilmiö. Esimerkkejä löytyy Suomesta jo yli kymmenen vuoden takaa, jolloin Migrin tilanne resurssien suhteen oli täysin toisenlainen.

Tietoon on tullut tapauksia, joissa Suomesta palautettu turvapaikanhakija on pakkopalautuksen jälkeen kadonnut tai surmattu lähtömaassa. Migri on myös ilmoittanut avoimesti, ettei tee palautettujen tai palanneiden osalta minkäänlaista tilastointia tai selvityksiä.

Sisäministeri Paula Risikko (kok.) on sanonut, että kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM huolehtii Suomesta palautetuista turvapaikanhakijoista. IOM kuitenkin auttaa vain vapaaehtoisesti palaavia, ei pakkopalautettuja.

Helsingin Sanomat oli keväällä 2017 hankkinut dokumentit neljän pakkopalautetun irakilaisen osalta. Helsingin Sanomien tietojen mukaan vähintään kolmessa tapauksessa palaamisesta seurasi kuolema tai kidutus.

Joskus tietoja muista tapauksista tihkuu julkisuuteen turvapaikanhakijoiden tukiverkkojen kautta, mutta suurin osa pakkopalautettujen kohtaloista jää täysin hämärän peittoon.

Salmenrannan vastaanottokeskuksesta säilöönotettu perhe vapautettiin 13. syyskuuta. Kyyjärven tapauksen osalta poliisi ilmoitti, että isä ja lapsi vapautettiin, koska äiti ja toinen lapsi olivat kadonneet. Molempien perheiden tilanne on auki, ja kielteiset turvapaikkapäätökset ovat voimassa.

Jokaisessa virastossa tehdään inhimillisiä virheitä. Migrin toimintaa seuraamalla vaikuttaa kuitenkin toden­näköiseltä, että pakkopalautuksia jatketaan yhä, vaikka turvapaikanhakijan oikeusprosessi olisi kesken.

Miksi lapsiperheitä haetaan lento­koneisiin poliisivoimin ja ihmisiä kiinniotetaan ja palautetaan kesken oikeus­prosessien?

Ottaen huomioon Migrin saamat moitteet ja viraston omat lausunnot on vaikea nähdä pitävää logiikkaa nykyisessä pakkopalautuksiin johtavassa politiikassa. Viranomaiset ovat hukassa turvapaikkaprosessin suhteen. Pakkopalautetuista ja mahdollisista virheellisistä päätöksistä ei ota vastuuta kukaan, vaikka kyse on ihmishengistä.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: