Näyttelijä Sinikka Sokka rakastaa musiikkia ja käy konserteissa ja oopperassa aina kun voi. Taide ei tee kiireisestä elämästä raskasta vaan antaa upeita kokemuksia.
[…]
Näyttelijä Sinikka Sokka rakastaa musiikkia ja käy konserteissa ja oopperassa aina kun voi. Taide ei tee kiireisestä elämästä raskasta vaan antaa upeita kokemuksia.
[…]
Kansallisteatterin pääohjaaja Esa Leskinen kertoo, miksi suomalaisen demokratian syntyhistoriaan kannattaa paneutua juuri nyt.
[…]
Tämä on Voiman Teatteriliite, josta on ilmeisesti tullut vankka perinne, koska tämä on jo toinen laatuaan.
[…]
Lue lisää… from Teatteriliitteen pääkirjoitus: Tervetuloa keskipisteeseen
Voiman päätoimittajana vuoden 2022 alusta toiminut Emilia Männynväli (ent. Kukkala) siirtyy vuoden vaihteessa uusiin tehtäviin. Hänen seuraajanaan aloittaa Emilia Miettinen 1.1.2023 alkaen.
[…]
Lue lisää… from Emilia Miettinen Voima-lehden uudeksi päätoimittajaksi vuoden 2023 alusta
“Ovat ne kyllä taitavia”, hienosti pukeutunut leidi huokaa teatterin aulassa. “No ovat”, ystävät myötäilevät ja siemailevat nautinnollisesti kuohuviiniä. “Näyttelevät ja laulavat niin hienosti!” Iloinen puheensorina täyttää taidetalon lämpiön, ja leivokset maistuvat. Väliajalla on kiire vaihtaa ajatuksia ja halata tuttuja. Näinä aikoina esitykset pyörivät runsaslukuisille yleisöille, ja tunnelma on katossa kautta maan. Voi tätä onnea. Kuten muutkin taidelajit, teatteri joutuu aika ajoin perustelemaan olemassaoloaan, kun ala taistelee tukirahoista. On tullut tärkeäksi muistutella, että teatterin, musiikin, kirjallisuuden, minkä vaan taidelajin kuluttaminen – käyttääkseni tuota kylmäkiskoista, markkinatalouden luomaa teonsanaa – on kansantaloudelle hyödyllistä: kun katsojat rentoutuvat, he pysyvät iloisen työkykyisinä. Saa aivojumppaa ja on
[…]
Lue lisää… from Teatteriliitteen pääkirjoitus: Teatterin helppo resepti
Naisia väijyy alati uhkaava väkivalta. Sitä voi paeta makeiden hiilareiden mussuttamiseen kahvilla ystävien kanssa. Nämä asiat yhdistävät Helsingin Kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa -musikaalia ja Lahden Kaupunginteatterin satsausta, Waitress – Unelmien reseptiä. Jakob Höglundin ohjaama Niin kuin taivaassa on kanelin tuoksuista ruotsalaisuutta parhaimmillaan. Se kertoo maailmankuulusta kapellimestarista, joka puoliväkisin joutuu palaamaan kotiseudulleen pohjoisruotsalaiseen tuppukylään. Mestari alentuu tavallisten svenssoneiden tasolle alkaessaan opettaa näitä laulamaan kirkkokuorossa, mutta niin kuin tällaisissa tarinoissa usein tapahtuu, maestro itse onkin se, joka oppii ylivoimaisesti eniten. Kyläläisten pitää oppia tekemään työtä kauniin musiikin eteen: vaikka asiasta kuin asiasta kuinka diskuteeraisi, selvää on, ettei musiikin tekeminen ole koskaan demokraattista, vaan
[…]
“Ooooh, aahhh, kato äiiitiii!”, huutaa yleisö innoissaan, kun kesken Tatu ja Patu Helsingissä -musikaalin teatterissa alkaa tapahtua kummia. Näyttämöllä Tatun ja Patun mystinen Jori-serkku (Paavo Kerosuo) puhaltaa saippuakuplia ystäviensä riemuksi, ja samalla teatterin katosta leijailee saippuakuplia yleisön niskaan. Lasten haltioituneet ilmeet kuplien, musikaalikohtausten ja jättiläispuluvauvan äärellä muistuttavat siitä, miksi on äärimmäisen tärkeää, suorastaan välttämätöntä, että teattereilla on hyvää, innostavaa, hauskaa ja taitavasti tehtyä ohjelmistoa lapsille: tällaiset esitykset innostavat uusia sukupolvia teatterin ihmeelliseen maailmaan. Hihkujat palaavat riemuiten tähän taloon. Tatu (Antti Timonen) ja Patu (Paavo Kääriäinen) saapuvat Helsinkiin kotikylästään Outolasta, kuten kaikki Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luomaan kirjasarjaan perehtyneet tietävät.
[…]
Juha Jokela tunnetaan vahvaan dialogiin perustuvista yhteiskunnallisista näytelmistään. Mobile Horror (2003) tutkaili Nokia-Suomen aikaista arvokriisiä. Esitystalous-trilogia (2010, 2013 ja 2018), Patriarkka (2012) ja Sumu (2016) käsittelivät nekin ihanteiden uhraamista markkinavoimien alttarille. Syyskuussa kantaesitetty Dosentit sijoittuu yliopistomaailmaan. Se alkaa sosiaalipsykologian professori Johanna Virtasen (Ria Kataja) yleisöluentona, jossa hän esittelee tutkimustuloksia yliopistoyhteisön ongelmista. Yhdessä assistenttinsa (Marja Salo) kanssa hän yrittää saada yliopiston johdon ymmärtämään liiallisen markkinaohjauksen ajavan tiedeyhteisöä päin jäävuorta. Ison laivan kääntymisen sijaan Virtanen ajautuu työpaikkakiusatuksi ja sosiaalisen median maalitauluksi. Lopulta hän uupuu. Ensi-illassa väliajalla vastaan tulee vanha tuttu, Helsingin Yliopiston hallintojohtaja ja Kansallisteatterin hallintoneuvoston jäsen Esa Hämäläinen. Näytelmän tausta-aineistona on käytetty tutkijoiden haastatteluja ja oikeita tutkimustietoja. Voidaanko yliopistolla näin huonosti? ”Kokemukset 50
[…]
Vuoden 2020 maaliskuussa Kansallisteatteri ilmoitti peruvansa kevätkauden näytäntönsä. Perustelujen painosta huolimatta – ja erityisesti juuri siksi – oli selvää, että teatterille edessä oli uudenlaisten tuskien taival. Tuolle samalle päivälle olin sopinut haastattelun Betty Showta valmistelleiden Sara Mellerin ja Asta Honkamaan kanssa. Koin suurta kunnioitusta taitelijoiden sydämen ymmärrystä kohtaan, kun he menetetyn ensi-iltansa voivottelun sijaan kantoivat enemmän huolta ajankohtaisesta globaalista uhasta ja kärsimyksestä. Urheasti he vakuuttivat jatkavansa harjoittelua, kunnes esittäminen on taas mahdollista. Vastaavaa sissimeninkiä alalla on sen jälkeen nähty muutenkin. Esityksiä on siirrelty ja tarjottu miniyleisöille, muokattu suoratoistoon ja tallenteiksi. Turvamääräysten usein mielivaltaisiin heilahteluihin on mukauduttu vaikka päivän varoitusajalla. Missään
[…]
Taiteen kenttä on kirjava. Alan tyypillisin työsuhde on “epätyypillinen” eli osa-aikainen tai määräaikainen. Taiteilijat tekevät valtavasti myös ilmaista työtä.
[…]
Lue lisää… from Taiteen kentällä ei ollut helppoa ennen koronaakaan. Millainen on alan tulevaisuus?