Valokuvassa lumoavat valkoinen lumme ja sen heijastus. Kuvasta ei heti huomaa, että se on otettu veden alla. Pinnan alla todellisuus ja sen heijastus vaihtavat paikkaa: alapuolella kukka on todellinen, yllä vain peilikuva oikeasta.
Helsinkiläinen taiteilija Ulla-Maija Alanen alkoi kuvata metsäjärvissä 15 vuotta sitten. Alasella on tanssijan tausta, mutta selkäkipu lopetti hänen tanssimisensa. Onnettomuus toi kuitenkin hänen elämäänsä myös uutta hyvää. Kylmä vesi osoittautui parhaaksi lääkkeeksi selkäkipuun. Samalla hän löysi vedenalaisen maiseman lumon.
”Löysin metsäjärvien pinnan alta maailman, joka oli kauniimpi kuin mikään aiemmin kohtaamani. Koin, että sain tämän hyvityksenä onnettomuudesta.”
Alanen hankki snorkkelin, sukelluslasit ja vedenkestävän kameran. Hän sukeltaa ja kuvaa Pohjan-Kiskon järviylängön kirkkaissa metsäjärvissä.
Huhti- ja toukokuisin hän tekee lyhyitä kuvausreissuja kylmässä vedessä, mutta kesästä syksyyn pidempiä. Talvisin hän ui avannossa, mutta ei silloin kuvaa.
Kuin meditaatiota
Ulla-Maija Alanen vietti lapsuutensa kesät maalla Hämeenkyrössä. Jo lapsena hän osallistui koulun luontokerhoon ja oli Luontoliiton jäsen. Hän vietti paljon aikaa metsässä seuranaan mielikuvitusystävänsä, ja alkoi myös opaskirjojen avulla tutustua eri eliölajeihin. Jokaiseen vastaantulevaan järveen piti päästä pulahtamaan. […]
Lue lisää… from Dinosaurukset asuttivat vielä maata, kun ensimmäiset lumpeet puhkesivat kukkaan
