Mad Max -aikakauden jääkarhut kiertävät kehää ja nylkevät nahkojaan Jalostamo2-kollektiivin ilmastodystopiassa

Ice Ice Baby

Anna Lipponen & työryhmä

Ice Ice baby on Jalostamo2-kollektiivin ja Kotkan Kaupunginteatterin suomalais-virolaisena yhteistyönä toteuttama absurdi ilmastodystopia. Marraskuussa Viiruksen lavalla nähty esitys alkaa muoviverhon takaa välittyvällä eläintarhakohtauksella, jossa kaksi jääkarhua (Ragnar Uustal Anne Niilola) viettävät häkkieläimen arkea suuren ZOO-kyltin alla.

Myöhemmin samat arkitiset nallet nähdään yhtä aikaa videolla harhailemassa Huippuvuorilla ja kiertämässä pyörönäyttämöä erilaisen Mad Max -rekvisiitan keskellä.

Esityksen rakenteessa vuorottelevat toisteinen viipyily ja kaoottiset siirtymät. Sitä vaivaa myös melko ilmeinen ja alleviivaava symboliikka. Katsojille jää vähän omaa oivallettavaa, kun huonovointinen jääkarhu istuu ostoskärryissä pidellen sylissään karttapalloa. Tai kun viimeistä ihmistä kuvaavalla videolla valkoinen mies ahnehtii hampurilaista.

Teoksen eetos on kuitenkin oikeamielinen ja sydänveri ehtaa. Jääkarhujen keskinäisessä toveruudessa on myös jotain aidosti koskettavaa.

Repliikkien puolesta pääosin mykän esityksen epilogissa jääkarhun nahoista kuoriutuva näyttelijä ryhtyy todistamaan työryhmän ilmasto- ja mikromuoviahdistuksesta. Ristiriitojen överiyttä kuvaa se, että hänen tekohurmeista harakiriään ihmettelemään lavalle ohjataan elävä kyyhkynen.

Ice Ice Baby esitykset Kotkan Kaupunginteatterissa 25.3.–4.4.

Kommentoi Facebookissa
Tuomas Rantanen